Veloissa on eroja - viisas ottaa hyvää velkaa

Julkisuudessa käydään keskustelua kotitalouksien velkaantumisen kasvusta, ja sen merkityksestä kansantaloudelle. Yleisesti ajatellaan, että kokonaisuutena tilanne juuri nyt ei ole ongelmallinen, mutta viranomaiset kantavat huolta kaukaisestakin tulevaisuudesta. Etenkin kulutusluottojen kasvu on herättänyt huolia.

Monessa kodissa tämä keskustelu saattaa hämmentää. Onko velkaantuminen vääjämätön tie kohti turmiota, välttämätön pahe tietyssä elämänvaiheessa vai pitäisikö velkaa olla jopa jokaisella talouttaan optimoivalla kotitaloudella?

Harva selviää elämästä ilman velkaa. Viimeistään omaa asuntoa hankkiessa moni suuntaa tiensä pankkiin (tai nykyään kotisohvalle verkkoyhteyksien kera). Moni on jo aikaisemminkin ottanut opintolainaa, kulutus- tai korttiluottoja ja myös enenevässä määrin pikavippejä.

Velan laadulla onkin merkitystä, kun mietitään onko velkaantuminen hyvästä vai pahasta. Kuluttamiseen otettu velka -tai pahimmassa tapauksessa aiempien kulutusvelkojen maksamiseksi otettu uusi korkeakorkoisempi velka- on ”huonompaa” kuin semmoinen velka, joka kasvattaa samalla ottajansa varallisuutta ja ehkä vielä tuottaa kassavirtaa helpottamaan arjen menorasitusta. Esimerkiksi asuntovelka voidaan nähdä myös pitkäaikaissäästämisen muotona. Velkaantumiskeskustelussa tulisikin keskittyä enemmän siihen, onko kotitalouksien YLIvelkaantuminen lisääntynyt? Tai onko oma talous ajettu niin tiukalle, että korkojen nousu tai mahdollinen väliaikainen tulojen pudotus ajaa tilanteen heti kriisiin.

Ylivelkaantumiselle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Suomen Pankki pitää yhtenä ylivelkaantumisen merkkinä sitä, jos kotitaloudella on velkaa yli 5 krt käytettävissä olevien vuositulojen verran. Tällaisia kotitalouksia Suomessa on noin 5 %. Arjen maksukykyyn astetta paremmin pureutuvat mittarit, joissa katsotaan lainanhoitomenojen osuutta käteen jäävistä tuloista. Jos lainanhoitokuluihin menee yli 40 % käteen jäävistä tuloista, ollaan jo vahvasti riskirajoilla. Tällä hetkellä velallisilla menee keskimäärin 23 % (asuntovelallisilla 28 %) käteen jäävistä tuloista velanhoitomenoihin. Tulevaisuudessa euriborkorkojen suunta on markkinaennusteiden mukaan ylöspäin, joten velanhoitokuluissakin nähtäneen nousua.

Huomionarvoista on, että mikään näistä yllämainituista perinteisistä mittareista ei huomioi velallisen varallisuutta ja eikä siten luo kokonaisvaltaista kuvaa tilanteesta. Varallisuus luo kuitenkin puskuria oman talouden shokkitilanteita varten. Yksi keskustelua monipuolistava mittari voisi olla kotitalouden nettovarallisuus, eli varojen ja velkojen erotus. Suomalaisilla on pelkästään rahoitusvaroja (talletukset, säästöt ja sijoitukset) enemmän kuin velkoja ja nettovarallisuus on kasvanut velkaantumisen lisääntymisestä huolimatta. Lisäksi tulee kotitalouksien erilainen reaalivarallisuus, joista asunnot ovat merkittävin osa. Myönteinen kehityssuunta on myös se, että suomalaisten varallisuus on monipuolistunut. Asunnot muodostavat edelleen valtaosan suomalaisten varallisuudesta, mutta myös muut säästömuodot ovat kasvattaneet suosiotaan. Tämä tasapainottaa riskiä, kun talouden suhdanteet vaikuttavat erilaisiin säästö- ja sijoituskohteisiin eri tavalla.

Velkaantuminen on kotitalouksien vinkkelistä monisyisempi ilmiö, kuin mikään yksittäinen mittari antaa ymmärtää. Oman talouden riskiä miettiessä tulee huomioida velkojen lisäksi myös varallisuus ja se, kuinka likvidissä muodossa varallisuus on. Velan rakenne on myös hyvä käydä läpi (kulutusluotot vs. varallisuutta kasvattavat luotot). Lisäksi toiset sietävät velkaa paremmin kuin toiset (ns. debt aversion). Yksi haluaa maksaa velkansa mahdollisimman nopeasti pois, kun toinen taas haluaa hyödyntää velkavipua niin paljon kuin mahdollista. Tämäkin on hyvä huomioida omaa taloutta rakennettaessa; velkojen takia ei kannata yöuniaan menettää. Jos maksukykyä on, velka voi jopa toimia hyvänä apuna varallisuuden kasvattamisessa.

Tällä hetkellä erityisen ajankohtaista on miettiä omalla kohdallaan sitä, kuinka korkojen mahdollinen nousu vaikuttaisi velanhoitomenoihin, kestääkö oma talous sen ja haluaako sitä vastaan suojautua. Suomen talouden elpyessä työttömyyden uhka on onneksi pienenemässä, mutta silti on myös hyvä pohtia sitä, kuinka mahdollinen hetkellinen tulojen menetys vaikuttaisi oman perheen tilanteeseen. Pitkien asuntolainojen elinkaareen mahtuu monta eri suhdannevaihetta ja hyvin rakennettu talouden kokonaisuus kestää ne kaikki.

Tuoreimmat
Rahala-blogi – Hyvä sijoittaja muistaa myös tuhlailla
Rahala-blogi – Hyvä sijoittaja muistaa myös tuhlailla
Jokaisen sijoittajan on hyvä muistaa tuhlaamisen jalo taito. Rahaa pitää osata käyttää myös tyhmästi, sillä se on elämää.
Nuku kuin olympiaurheilija – univalmentaja kertoo miten
Nuku kuin olympiaurheilija – univalmentaja kertoo miten
Valvotko stressin vuoksi herkästi? Kysyimme olympiaurheilijoiden univalmennusta tekevältä lääkäriltä, miten omaa untaan voi parantaa.
“Hyvää päivää, tarvitsisimme 1,2 autoa!” - olisiko OP Kausiautosta lapsiperheen kakkoskulkineeksi?
“Hyvää päivää, tarvitsisimme 1,2 autoa!” - olisiko OP Kausiautosta lapsiperheen kakkoskulkineeksi?
Meitä on kaksi aikuista ja kolme lasta. Ja yksi auto. Ajoittain tuntuu, että tarvitsisimme toisen menopelin. Emme silti missään tapauksessa halua toista autoa.
Osakkeiden osto – ennen vai jälkeen tulosjulkistuksen?
Osakkeiden osto – ennen vai jälkeen tulosjulkistuksen?
Osakkeiden osto oikeaan aikaan on haasteellista ammattilaisellekin, saati piensijoittajalle. Näillä muutamilla nyrkkisäännöillä voit välttää selkeimmät virheet.

OP sosiaalisessa mediassa