Rahala-blogi – Miten minusta tuli sijoittaja

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Sijoittaminen ei kuulu vain harvoille ja valituille massimiehille. Se on jokaisen naisen ja miehen perusoikeus, sillä vaurastumisesta hyötyy niin ihminen itse kuin ympäröivä maailmakin.

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Aloitin sijoittamisen vajaa vuosi sitten. Salkkuni on monen harrastajan tai ammattilaisen mielestä varmasti varsin tylsää katsottavaa. Siihen sisältyy rahastojen lisäksi muutaman tuhannen euron arvosta vakavaraisia kotimaisia yrityksiä, joiden kohdalla voin olla kohtuullisen varma siitä, ettei bisnes sula alta.

Omistan kotimaista terästeollisuutta, paria lääkeyritystä ja kotimaan hissiylpeys Konetta. Näiden lisäksi olen ostanut pienen kasan Nokiaa. Entinen telejätti on mukana lähinnä siksi, että sen kanssa ei tule tylsää hetkeä. Nokian osake heilahtelee ylös ja alas kuin ikiliikkuja ja se on yksi Helsingin pörssin vaihdetuimmista osakkeista.

Oma osakestrategiani on suurelta osin kuin suoraan oppaasta. Riski on pienehkö ja tähtäin pitkällä. Mukana on kourallinen osakkeita, joilla riskiä hajautetaan, mutta ei rönsyillä liiaksi. Toki mukana on myös yksi sijoitus, jonka koen löytäneeni ihan itse. Sen kohdalla oletan maailman kehittyvän tiettyyn suuntaan, jolloin omistamani yritys tulee menestymään uusiutuvissa energiamuodoissa.

Osakkeiden lisäksi minulta löytyy rahastoja ja sijoitusvakuutus. Rahastot sijoittavat pääosin osakkeisiin, mutta sen kohdalla kursseja seuraa joku muu kuin minä. Yhteensä rahallinen omaisuuteni on siis joitakin tuhansia, mutta 20 vuoden päästä toivon potin kasvaneen korkoa korolle –ilmiön ja jatkuvan säästämisen ansiosta kymmenkertaiseksi.

Motiivini sijoittaa liittyy yhteiskunnan epävarmuuteen ja tulevaisuudessa siintäviin eläkepäiviin. Jos olen aivan rehellinen, en välttämättä luota siihen, että jäädessäni jossain vaiheessa pois työelämästä, eläkejärjestelmä on tällaisenaan olemassa. Vaikuttaa siltä, että eläkevarat on käytetty ennen kuin oma sukupolveni pääsee viettämään vapaaherran tai –rouvan elämää.

Olen myös vakuuttunut siitä, että työn murros tarkoittaa sitä, että työn tekemistä jatketaan viimeiseen hengenvetoon saakka. Eikä siinä ole välttämättä mitään pahaa, sillä ihmiset ovat jatkuvasti parempikuntoisia ja moni haluaa jatkaa työuraansa niin pitkään kuin mahdollista. Itse olen jatkuvasti vakuuttuneempi, että minä en sitä halua.

Toki tulevaisuuden visioissani siintää myös se, että haluan tehdä merkityksellisiä asioita läpi koko elämäni. Siihen saattaa hyvinkin kuulua myös työnteko 80-vuotiaana, mutta se jää nähtäväksi. Toivoisin kuitenkin, että minulla olisi siinä vaiheessa hieman enemmän aikaa tehdä asioita, joista oikeasti nautin.

Itse asiassa haluan tehdä sellaisia jo aiemmin. Siksi olen alkanut vaurastua. Vaurastuminen on monella kammottava sana. Sitä tavataan käyttää iäkkäistä miehistä, jotka istuvat pormestarituolilla imien paksua sikaria jalopuulla koristellussa kabinetissa. Oikeasti vaurautta voi olla kenellä tahansa.

Olen pian 40-vuotias ja sytyin sijoittamiseen ja vaurastumiseen parikymmentä vuotta liian myöhään. Aloitin pankin ehdotuksesta ensimmäisen asuntolainan yhteydessä eläkesäästämisen, mutta lopetin sen parin vuoden jälkeen.

15 vuotta sitten tietämykseni sijoitustuotteista oli varsin vaillinainen. Jos olisin tuolloin löytänyt itselleni oikean sijoitustuotteen ja pitkän tähtäimen suunnitelman, olisi tällä hetkellä vauras. Mutta parempi myöhään sanovat.

Toinen motiivini sijoittamiseen on lyhyemmän tähtäimen suunnitelma kuin eläköityminen. Olen päättänyt, että 50-vuotiaana teen palkkatöitä vain kolmena päivänä viikossa. Tai vastavuoroisesti pidän lomaa palkkatöistä neljä kuukautta vuodessa. Vapaa-aikanani aion tehdä asioita joista nautin: ajaa enemmän moottoripyörällä, matkustella, soittaa enemmän musiikkia ja viettää kiireettömämpää vapaa-aikaa. Sen aion mahdollistaa sijoittamalla varojani mahdollisimman paljon. Haluan saada pääomani tuottamaan.

Pääoman tuottamaan laittaminen kuulostaa pörssimeklarin puheelta, mutta sitä se ei ole. Seuraan toki pörssiä ja maailman taloustilanteen kehitystä, mutta en uhraa sille päivittäin kuin vartin ajastani. Itse asiassa koitan olla aktiivisesti ajattelematta koko asiaa, sillä tähtäimeni on vuosien päässä. Jos kävisin päivittäin katsomassa osakesalkkuni kehitystä, saattaisin tehdä turhan hätäisiä päätöksiä.

Rahala-blogissa pohditaan elämää rahan kanssa. Minulle se on sijoittamista, säästämistä, luomista ja välillä ihan rehellistä tuhlaamista.

OP sosiaalisessa mediassa