Rahala-blogi – Hyvä sijoittaja muistaa myös tuhlailla

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Jokaisen sijoittajan on hyvä muistaa tuhlaamisen jalo taito. Rahaa pitää osata käyttää myös tyhmästi, sillä se on elämää.

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Jos ihminen haluaisi vaurastua mahdollisimman nopeasti, kannattaisi kaikki käytettävissä oleva varanto laittaa poikimaan osakkeisiin ja rahastoihin. Karkea suositus on n. 5% nettotuloista, mutta hyvä olisi, jos säästöön menisi suurempikin osa. Itse olen toista mieltä, yhtä tärkeää kuin säästäminen, on eläminen.

Käyn usein kiihkeitä keskusteluja vaimoni kanssa siitä, kuinka rahaa tulisi käyttää. Hänen maailmankuvaansa istuu hyvin säästeliäs rahankäyttö, johon kuuluu rahojen hilloaminen tilille, asuntolainan maksaminen mahdollisimman nopeasti ja eläminen ilman velkaa.

Itse edustan toista ääripäätä. Haluan sijoittaa rahani tuottamaan hyvinvointia, mutta samaan aikaan haluan myös elää. En halua sijoittaa kaikkea varallisuuttani omistusasuntoon ja osakkeisiin, vaan ihmisen pitää voida myös elää ja kuluttaa.

Mitä enemmän olen perehtynyt sijoittamiseen, sitä useammin olen alkanut potea huonoa omatuntoa siitä kun hankin itselleni hyödykettä, joka ei kerää minulle vaurautta tulevaisuudessa. Hyvä esimerkki tästä on moottoripyörä. Se on sijoituksena kehnoin mahdollinen, sillä jo muutamassa vuodessa sen arvon puolittuu alkuperäisestä. Prätkä on naurettavan huono sijoitus myös siksi, että se ei ole välttämättömyystuote.

Vaikka sijoitus on huono ja tuottaa lähinnä tappiota, saattaa sen arvo olla suurempi kuin menetetty raha. Usein ne kaikkein huonoimmat sijoitukset tuovat mielihyvää, jota ei paksu osakesalkku onnistu tuottamaan. Lomamatka, purjevene tai uudet vaatteet tuovat parhaimmillaan valtavasti mielihyvää.

Nykyään katselen tilini saldoa usein sillä ajatuksella, että saisiko siellä olevilla rahoilla jo hankittua pienen nipun osakkeita. Pyrin ostamaan niitä 400-500 euron könttänä, jotta niistä maksettavat palkkiot jäävät kohtuullisiksi.

Tarkoituksenani on kasvattaa osakepääomaani niin, että jollain aikataululla osinkotuotot toisivat jotain konkreettista hyötyä rahamielessä. Haluaisin katsella esitäytetystä veroilmoituksestani osiota, jossa lukee pääomatulot. Niiden toivoisin nousevan kymmenessä vuodessa viiteen prossaan palkkatuloista. Siihen on vielä matkaa, mutta tavoite on toteutettavissa.

Eläminen ja kuluttaminen tässä hetkessä ovat yhtä tärkeä asia kuin sijoittaminen ja säästäminen tulevaisuuteen. Heräsin asiaan toden teolla kun menetin veljeni pari vuotta sitten. Hän olisi täyttänyt pian 40 vuotta, mutta sairauskohtaus vei hänet ennen aikojaan.

Toinen tapaus sattui muutama päivä sitten. Entisen kollegani puoliso oli menehtynyt ilman ennakkovaroitusta. Tällaiset tapaukset muistuttavat siitä, että elämää ei voi elää tulevaisuudessa, vaan tässä hetkessä.

Vaikka omaa perhepiiriä ei kohtaisikaan tragedia, pitää elämästä nauttia silloin kun se on mahdollista. Sillä on merkitystä niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin. Kuluttaminen pitää Suomen rattaat pyörimässä ja yritykset pystyssä.

Monelle tuhlailu tuntuu olevan luontaisempaa kuin säästäminen. Ainakin jos katselee tilastoja luottohäiriöisistä. Reilulla puolella miljoonalla suomalaisella on merkintä luottotiedoissa. Samaan aikaan suurin osa palkansaajista tuntuu elävän kädestä suuhun –mentaliteetilla. Pääomatuloja on puolestaan 1,2 miljoonalla suomalaisella, joten tilanne ei ole toivoton.

OP sosiaalisessa mediassa