Niin kallis ostos, ettei sitä raaski käyttää - järkeä vai ei?

Merkkilaukku, joka ei pääse arjen kauppareissulle? Muumimuki, josta ei koskaan juoda? Miksi tiettyjä käyttötavaroita säästellään – eikö vaatteet ole tehty pidettäviksi ja ne valkoisetkin sohvat istuttaviksi?

Tunnustan: ostin muutama vuosi sitten merkkilaukun. Uuden ja nahkaisen, pehmeän ja ylellisen, alennusmyynnistä kylläkin, mutta silti joitakin satasia maksaneen. Joululahjaksi itselleni.

Seuraavaan jouluun mennessä jouduin toteamaan, ettei laukku ollut saanut arvoistaan kohtelua. Suurimman osan ajasta se nimittäin vietti komerossa säilytyspussukan suojissa. Kesällä en viitsinyt käyttää sitä, ettei aurinko paahtaisi sitä. Syksylläkin jätin sen kotiin, sillä en halunnut sen kastuvan sateessa. Kauppareissulle se ei päässyt mukaan, ei kai se oikein sovi lenkkareiden ja hupparin kanssa pidettäväksi. Myöskään lasten kanssa liikkuessani sai tuo laukku jäädä kotiin, ei olisi tullut mieleenikään laittaa sen sisään käytettyjä nenäliinoja tai pillimehupurkkeja. Työkäyttöönkin se oli vähän epäkäytännöllisen kokoinen.

Puolitoista vuotta laukun omistettuani päätin myydä sen. Tai itse asiassa: vaihdoin sen Facebook-kirpputorin kautta toiseen laukkuun – sellaiseen, joka oli hieman suurempi ja materiaaliltaan sekä väriltään käytännöllisempi. Ehkä hieman tylsempi, mutta hyvä ja laadukas sekin. Laukut vaihtoivat omistajia Lidlin parkkipaikalla. Rahaa ei vaihdettu.

”Arjen käyttötavara on arjen käyttötavara, saahan se kulua!” sanoisi joku. Totta. Miksi en sitten halunnut, että käytön jäljet näkyisivät laukussa? Luultavasti en halunnut tärvellä sitä siksi, että saisin siitä vielä jonakin päivänä rahaa takaisin – ehkä jopa suurimman osan rahoista.

Väitän, että juuri tässä jälleenmyyntiarvon säilyttämisessä piilee tiettyjen arjen tavaroiden varjelu. Ilmiö ei koske pelkästään merkkilaukkuja. Naapurin tädillä on vitriinissä monta hyllyllistä astioita, joita vain ihastellaan, ei käytetä. Taaperon äiti irvistää nähdessään palkeenkielen lapsensa tuliterässä toppahaalarissa. Kyläpaikan emäntä asettelee anteeksipyydellen viltin sinisten farkkujeni ja valkoisen nahkasohvan väliin. Tuttu automies kiroaa kohtuuttoman raivokkaasti kiiltävään menopeliinsä ilmaantunutta naarmua.

Facebook on nykyään täynnä kirppisryhmiä, joissa saa kaupaksi monenmoista tavaraa lähes alkuperäiseen hintaan tai ylikin. Tiettyjä tuotemerkkejä fanitetaan, ja löydöistä ja harvinaisuuksista taistellaan kynsin ja hampain. Käytettyjen tuotteiden pikkuviat listataan ja kuvataan tarkasti, ja niillä on oma vaikutuksensa tuotteen arvoon. Tämä on tietyllä tavalla melko tuore ilmiö, sillä aikana ennen nettiä ja somea ei kierrätettyjen luksustavaroiden tai himoittujen keräilyharvinaisuuksien kysyntä ja tarjonta kohdanneet yhtä tehokkaasti.

Miksi moisia kalliita kapistuksia ylipäätään tarvitsee hankkia? Eikö ihminen tule toimeen ihan tavallisillakin tavaroilla? Tulee, tietenkin. Jokainen kuitenkin ilmaisee identiteettiään tekemillään kulutuspäätöksillä. Joku ilmaisee huolensa maapallon tulevaisuudesta pukeutumalla kierrätysmateriaaleista valmistettuihin vaatteisiin. Joku toinen kokee tarvetta nostaa statustaan luksustuotteita hankkimalla. Joku rakastaa keräilyä, onhan sekin ihmisen luonto ja selviytymiskeino.

Tavarat eivät ole pelkkiä tavaroita, vaan niiden avulla kerrotaan mihin porukkaan kuuluu tai haluaisi kuulua. Ylenpalttiseen kuluttamiseen ei kuitenkaan suomalaisessa yhteiskunnassa suhtauduta kovinkaan mutkattomasti. Ehkäpä juuri siksi luksustuotehimoista tai niiden toteuttamisesta ei kehdata jutella avoimesti muille kuin kulutustottumuksiltaan samanhenkisille. Sen sijaan vaikkapa triplasti kalliimman huivin hankintaa perustellaan tuotteen lyömättömällä laadulla tai ajattomuudella. ”Kun ostan tämän huivin, en tarvitse enää ikinä yhtään huivia.” Kunnes löytyy seuraava kohde.

Entä oliko tuossa laukkuepisodissani mitään järkeä? No ei mainittavissa määrin. Sain kuitenkin testata, millaista on olla juuri tietyn merkkilaukun omistaja, ja tulenko moisesta onnellisemmaksi. No en varsinaisesti. Hetkellisen ostoshuuman laannuttua totesin, että suhtaudun sittenkin tavaroihin liian järkevästi investoidakseni niihin kohtuuttomia summia. Silti muistan edelleen ihan tarkalleen, miltä uusi laukkuni tuoksui pakettia avatessani.

Lue myös:

Näitä tavaroita lukijamme säästelevät käytöltä

Hyvää käytettyä tavaraa verkosta – näissä osoitteissa teet laadukkaimmat kirpputorilöydöt

Tuoreimmat
Oi aikoja, oi tapoja - high yield markkinan ilmiöitä
"Hey, is everybody out there nuts?" Kysyy Gordon Gekko puheessaan yliopistonuorille Wall Street, Money Never Sleeps -elokuvassa. Sama tulee välillä mieleen kun katsoo high yield -markkinaa ja...
Lohen fileointi – näin käytät kalan kokonaan
Lohifile, medaljongit ja kalaliemi – tee kaikki nämä yhdestä kokonaisesta lohesta ja säästä rahaa.
Suunnittele työuran jälkeinen elämäsi – lue eläköitymisvalmentajan vinkit
Piilaakso ei ole vain nuoria startup-yrittäjiä. Teknologialaaksoa rakentamassa olleet ovat nyt eläkeläisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja tekevät asioita, mihin työelämässä ei ollut aikaa. Kaiken...
Rahat kaverin tilille saman tien? Näin se onnistuu
Miten puhelinnumerolla maksaminen oikein toimii? Missä tilanteissa Siirto-palvelua kannattaa hyödyntää? Entä onko se nyt varmasti turvallista ja helppoa?