Milloin lastenjuhlista tuli tilaisuus mitata lompakon kestokykyä?

Mieleenpainuvin synttärikokemukseni on ehdottomasti se kun kävin alakoululaisena kaveriporukkaamme kuuluvan koviksen kemuilla. Päivän epistolassa oli herkkujen syömistä, lahjojen avaamista ja painimista, sillä tuolloin vanhempien ei ollut tapana hoitaa paikalle ohjelmaa saati esiintyjiä. Kaverini äiti keskittyi passaamaan juhlavieraita ja erottelemaan pahimpia riitapukareita. Isä taisi olla autotallissa rassaamassa ruohonleikkuria.

Mieleenpainuvin synttärikokemukseni on ehdottomasti se kun kävin alakoululaisena kaveriporukkaamme kuuluvan koviksen kemuilla. Päivän epistolassa oli herkkujen syömistä, lahjojen avaamista ja painimista, sillä tuolloin vanhempien ei ollut tapana hoitaa paikalle ohjelmaa saati esiintyjiä. Kaverini äiti keskittyi passaamaan juhlavieraita ja erottelemaan pahimpia riitapukareita. Isä taisi olla autotallissa rassaamassa ruohonleikkuria.

Ruokailun ohella ainoa virallinen ohjelmanumero oli se, kun päivänsankari pakotti vieraat juomaan vihreää Muumilimsaa pillillä nenän kautta. Koulun kovimman jätkän hurratessa vieressä, toimituksesta oli käytännössä mahdotonta kieltäytyä. Muistan edelleen kuinka kuplajuoma korvensi nenäonteloissani ja kyyneleet valuivat poskilla.

Parinkymmenen vuoden takaa mieleen ei valitettavasti ole jäänyt se, millaisen lahjan uskaltauduin viemään vaativalle ”kaverilleni”. Kyseessä tuskin oli kovin massiivinen lelupaketti, sillä yksinhuoltajaperheen rahat olivat tiukalla. Eikä tuolloin ollut tapana viedä päivänsankarille viittä markkaa kalliimpia lahjuksia.

Vein kuukausi takaperin 10-vuotiaan poikani kaverinsa synttäreille. Omena on pudonnut kauas puusta, sillä hänen mielestään lahjapaketin tuli näyttää hienolta ja viimeistellyltä. Onneksi poikani tulee isäänsä sentään siinä, että lahjan ei tarvitse olla kallis, vaan pikemmin kekseliäs.

Paketin hinnaksi muodostui muistaakseni kymmenen euroa, mitä pidän järkevänä summana nelosluokkalaisen synttärilahjaksi. Tosin viidenkympin hintaiset lahjat eivät nekään ole nykyään harvinaisuus. Ainakaan jos kyseessä on paras kaveri.

Kun hain poikani takaisin kesteiltä – jossa oli tarjolla kertoman mukaan kymmeniä ruokalajeja – huomasin hänen kantavan mukanaan lahjakassia. Synttäreiden teemaan sopivaan paperipussiin oli ängetty karkkia, tikkareita, keksejä, tarroja ja LEGO-paketti. Laskin pikaisella toimituksella pussin sisällön ylittävän viemämme lahjan arvon.

Tapaus ei ole ainutlaatuinen, sillä puoli vuotta aiemmin törmäsin samaan ilmiöön 8-vuotiaan tyttäreni käydessä ystävänsä synttäreillä. Sieltä mukaan tarttunut goodie bag oli vieläkin järeämpi. Synttäriohjelmassa oli ollut ongintaa, esiintyjiä ja teemaan täydellisesti sopivia leivonnaisia, sekä valikoima erilaisia rooliasuja. Asun jokainen vieras sai juhlien päätteeksi viedä kotiinsa.

Missä vaiheessa lasten synttärijuhlista on tullut kilpavarustelua, jossa mitataan vanhempien lompakon kestokykyä? Lasteni kavereiden juhlien jälkeen on melko hankalaa järjestää kekkerit oman lapsuuteni peruskaavalla. Kovin moni juhlavieraista tuskin haluaisi ryystää limsan nenän kautta ja jaksaisi sen jälkeen istua odottamaan puoli tuntia kun Commodore 64:n kasettiasema lataa 14-tuuman putki-TV:n ruudulle Rambo 3 –peliä.

Toki elintaso on hieman kohonnut parinkymmenen vuoden takaisesta, mutta onko kohtuullista, että lasten synttärijuhlia varten säästäminen täytyy aloittaa heti edellisistä selvittyään? Tai vaihtoehtoisesti vinguttaa Visa äärimmilleen haaliessaan tarvikkeita ja palkatessaan juhlasuunnittelijaa.

Olen toki materialisti pahimmasta päästä, mutta siitä huolimatta sydäntäni kouraisee kun ajattelen lasten synttärijuhlien järjestämistä. Mieleni tekisi opettaa lapsille rahan arvoa ja toteuttaa kestit kengännauhabudjetilla. Huomaan kuitenkin innostuvani itse haalimaan teemoitetuille kutsuille monenlaista krääsää päästessäni juhlatarvikeliikkeeseen kollaamaan hyllyvälejä.

Yhteen asiaan en kuitenkaan ole vielä valmis. Lahjakassi kulkeutuu meidän perheemme synttäreillä ainoastaan vierailta päivänsankarille. Muksut saavat luvan tyytyä lähtemään kotia kohti maha täynnä herkkuja ja yhtä kokemusta rikkaampana.

Tuoreimmat
Totta vai tarua? 8 väitettä kyberturvallisuudesta
CGI:n kyberturvallisuuskonsultti Jyrki Huhta katkoo vääriltä tietoturvauskomuksilta siivet.
Kim Heiniö: Trendien mukana täytyy kehittyä jatkuvasti
Ravintoloitsija Kim Heiniö jakaa videolla vinkkinsä, miten pysyä mukana ravintola-alan trendeissä.
Kuinka kasvattaa lapsesta fiksu rahankäyttäjä?
Käteisen käyttö vähenee ja digitaalinen raha on tätä päivää myös yhä nuoremmille lapsille. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapselle hankitaan oma maksukortti onkin hyvä opettaa lapselle...
Tarinoita ja tahtoihmisiä
Satavuotiasta Suomea juhlittiin ansaitusti viime vuonna. Tänään juhlitaan keskisuomalaista yrittäjyyttä, kun perinteinen maakunnallinen Yrittäjäjuhla kokoaa yrittäjät ja sidosryhmät Jyväskylän...

OP sosiaalisessa mediassa