Kevyempi elämä kaapista

Annariina Tolvanen
Annariina Tolvanen

Tuotemarkkinoinnin parissa työskentelevä kehityspäällikkö, joka vapaa-ajallaan reissaa, treenaa ja biohakkeroi.

"Kevätsiivouksessa kaapin sisällön lisäksi taisin tulla järjestäneeksi myös palan mieltäni. Tavarasta irtautuessa päästää irti enemmästä, kuin käsissä olevasta esineestä. Sitä tekee tilaa uusille tarinoille ja tapahtumille."

Annariina Tolvanen
Annariina Tolvanen

Tuotemarkkinoinnin parissa työskentelevä kehityspäällikkö, joka vapaa-ajallaan reissaa, treenaa ja biohakkeroi.

Siivosin vaatekaappini viime viikonloppuna. Tyhjensin kaapin sisällön sohvalle, ja sovittelin joka ikisen vaatekappaleen ja asusteen läpi miettien, tarvitsenko sitä vielä vai olisiko sen aika lähteä. Ystäväni oli projektissa mukana, ja tuumittiin yhdessä, käyttäisinkö lukioaikaisia farkkusortsejani enää koskaan, tarvitsisinko todella seitsemää paria bikineitä ja olisiko jo korkea aika luopua maailmaa nähneistä AllStarseista, joiden pohja irtosi viime kesänä Lofooteilla rantakivikkoon loikatessani. Laskin sukkaparit ja mietittiin, miten paljon ihminen sukkia ylipäätään tarvitsee, ja saisiko pari kauniita korkokenkiä paremman kodin joltain muulta. Karsin kuluneet, rikkinäiset, käyttämättä jääneet ja väärän kokoiset vaatteet pois; jos niille ei ole käyttöä, ne saavat lähteä.

Ystäväni matkasi takaisin Helsinkiin ja minä pyyhin kaapin hyllyt ja imuroin pölyt nurkista. Jäin rauhassa katselemaan edessäni ammottavaan tyhjään vaatekaappiin, joka kiilteli siisteyttään auringon valossa. Näky oli mainio, sillä koko pimeän talven kaappi muistutti mustaa aukkoa, jonne jokainen yksinäinen sukkapari oli matkustanut muun sisällön kaveriksi. Voisikohan kaapin avaaminen tuntua tältä joka päivä?

Palasin vaatekasojen pariin, silmäilin merkittävästi keventyneitä pinoja uudelleen ja päätin ottaa vaatteideni kanssa vielä toisen erän. Tästä lähtien kaapissa vallitsisi harmonia ja selkeys. Toisella kierroksella luovuin vaatteista, joita ei enää huvittanut katsella, tai joiden päälle pukeminen ei tuntunut luontevalta. Yritin tutkiskella itseäni mahdollisimman objektiivisesti: pidänkö tästä vaatteesta, vai ihanteesta, jonka se minussa herättää? Heittelin pois vaatteet, jotka eivät pääsisi matkalaukkuun, mikäli olisin juuri sillä hetkellä lähdössä pitkään reissuun. Vaatteiden määrä väheni entisestään.

Karsimisprojektin jälkeen asettelin jäljelle jääneet vaatteet kaappiin helposti saataville kurinalaiseen järjestykseen. Hyllyille jäi väljästi aseteltuja, matalia pinoja, joiden värimaailma olisi kai jonkun mielestä ankea; mustaa, harmaata, tummansinistä ja ripaus tummaa vihreää. Katselin suoritukseni jälkeistä kaappia kuitenkin kaikin puolin tyytyväisenä: se näyttää nyt minulta. Kolmekymppiseltä naiselta, joka urheilee paljon, arvostaa mutkattomuutta ja pakkaa usein.

Kevätsiivouksessa kaapin sisällön lisäksi taisin tulla järjestäneeksi myös palan mieltäni. Tavarasta irtautuessa päästää irti enemmästä, kuin käsissä olevasta esineestä. Sitä tekee tilaa uusille tarinoille ja tapahtumille. Siivoamisen jälkeen tuntuu, kuin olisi alustanut täyteen tulleen kovalevynsä; pää toimii ja olo on luovampi. Valmis seuraaviin seikkailuihin, joihin on nyt entistä helpompi lähteä.

Hävitin vaatteet tekstiilikeräykseen ja hyväntekeväisyyteen, muutaman annoin kavereilleni, jokunen päätyy kirpparille ja osan lähetän Rekkiin. Kokeile sinäkin!

OP sosiaalisessa mediassa