Eikö meidän olisi jo aika heittää hyvästit käteiselle rahalle?

Käteinen, raha, massi, riihikuiva, kyhny, fyrkka, nappula, pätäkkä, kahiseva, tuohi ja niin edelleen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta miksi käteinen on digiajan maailmassa edelleen niin tärkeää?

S-ryhmä ilmoitti hetki sitten poistavansa Otto-käteisautomaatit tiloistaan ja kansa kavahti. Kuluttajille iski paniikki, sillä hetken pelkona oli, että käteistä ei nyt saisikaan joka nurkalta. Kauhu valtasi myös sen kansanosan, joka ei käteistä edes käytä.

Otto-automaatit korvataan S-ryhmän ilmoituksen mukaan toisilla käteisautomaateilla. Ja luvassa oli vielä jymyuutinen: automaateista saisi vihdoin niitä kympin seteleitä. Niiden puuttumisesta on äänekäs oppositio jaksanut vaahdota jo vuosikausia.

Käteisilmiö on hyvin pitkälle vastaava kuin junavuorojen peruminen. Joitakin vuosia sitten VR ilmoitti lopettavansa Helsingistä Rovaniemelle matkustavan yöjunavuoron. Kansa kauhistui, sillä olisivat kuulemma tarvinneet sitä. VR:n edustaja kuittasi marinan sanomalla, että vuosikausiin liput eivät ole käyneet kaupaksi.

Itse tarvitsen käteistä hyvin harvoin, sillä se tuntuu yhtä järkevältä kuin asioiden maksaminen oravannahoilla tai kultahipuilla. Käteinen on muuttunut hauraasta paperisesta pergamentista digitaaliseksi. Rahasta on tullut ykkösiä ja nollia. Sanotaan, että rahan arvo ei enää ole sama kuin aikana jolloin autoa ostaakseen täytyi hakea pankista nippu riihikuivaa.

Periaatteessa se pitää paikkansa. Erityisen hyvin sen huomaa silloin kun tekee ostoksia verkossa. Siellä muutaman kympin ostos ei tunnu miltään, sillä raha on ikään kuin Monopoli-pelin rahaa, joka makaa verkkopankissa.

Ilmiö on sama kuin silloin kun rakkaista markoista tuli euroja. Rahan arvo menetti merkityksensä pitkäksi aikaa, eikä osa kansasta kuulemma vieläkään tajua markkojen ja eurojen eroa. Onhan se totta, että viiden euron erikoiskahvista tuskin tulisi maksettua 30 markkaa. Sillähän saa viikon ruokaostokset.

Suomi nostaa 13 miljardia euroa käteistä joka vuosi

Suomi on monella tapaa pankkipalveluiden ja käteismaksamisen suhteen edelläkävijä. Meillä verkkopankkiasiointi on normi ja riihikuivaa setelirahaa tarvitaan yhä harvemmassa paikassa. Pääsääntö on, että meillä pärjää missä tahansa pelkällä pankkikortilla. Kortti- ja mobiilimaksamisesta on tulossa arkipäivää joka kirpputoreilla.

Käteistä nostetaan kuitenkin edelleen rutkasti. Vuosittain seteleitä nostetaan seinästä 13 miljardilla vuodessa. Trendi on kuitenkin laskusuuntainen, sillä sen nostaminen on vähentynyt vuodesta 2001 lähes puolella.

Rahan digitalisoituminen on hyvä asia, sillä rahan pyöritteleminen vie aikaa. Kaupan kassalla näkee nykyisin harvakseltaan vanhempia kansalaisia, jotka läimäyttävät kassaneidin eteen ruskean kukkaron, josta käskevät neitiä laskemaan ostoksiin oikeuttavan summan. Kuva on kovin romanttinen, mutta se tuskin jaksaisi hymyilyttää kovin montaa kertaa.

Digivaluutta tekee ostamisesta helpompaa myös matkustellessa. Enää reissuun ei välttämättä tarvitse vaihtaa kohdemaan valuuttaa, sillä pankki- tai luottokortilla homma hoituu kuin itsestään.

Teen usein ostoksia ulkomailta. Ne liittyvät kahteen rakkaaseen harrastukseeni: moottoripyöräilyyn ja rumpujen soittoon. Vietän aikaani verkon Ebayssa ja teen mielestäni erinomaisia löytöjä, jotka sitten tilailen kotiovelle.

Jenkit ja britit ovat digivaluutan kehitysmaita

Monessa maassa digiaika on pitkällä, mutta pari poikkeustakin löytyy. Ajoittain Yhdysvallat tuntuu olevat maapallon pahin kehitysmaa. Ainakin mitä tulee maksamiseen ja tavaroiden postittamiseen. Edelleen melko harvat jenkit käyttävät verkkopankkia tai ymmärtävät sen, että maailmassa on kuljetusyhtiöitä, jotka vievät tavaraa maailman ääriin.

Toinen esimerkki löytyy lähempää. Kävin viikon mittaisen kirjeenvaihdon saarivaltiossa asuvan rumpukauppiaan kanssa, kun tämä yritti selvittää tilinsä IBAN-numeroa. Sellaisesta mies ei ollut kuullutkaan ja tuntui siltä, ettei hänen pankkinsakaan. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa hän perusti itselleen Paypal-tilin, jonka kautta saimme rahat siirtymään uudelle omistajalle minuutissa. Kätevää, eikö vain?

Vanhassa maailmassa kauppa tuskin olisi syntynyt yhtä nopeasti. Minun nimittäin olisi pitänyt sähköttää rahat vastaanottajan rahoituslaitokseen ja maksaa siitä huvista kymmeniä markkoja. Se onkin yksi suurimmista positiivisista asioista digitaalisen rahan kanssa. Rahan siirtäminen ja ”vaihtaminen toiseen valuuttaan” on käytännössä ilmaista.

Jos minä saisin päättää, niin käteistä rahaa ei tarvittaisi maailmassa lainkaan. Ottaisin hyvin mieluusti käyttöön tekniikan, jolla rahavarantoni löytyisivät ihon alle asetettavasta sirusta tai vaikka rannekkeesta, jolla saisin maksaa ostokseni.

Tuoreimmat
Kaikenlaisia huijareita
Kun tuntematon ihminen ottaa sinuun yhteyttä verkossa, kannattaa siihen suhtautua aina kriittisesti.
Kuka teillä maksaa kauppalaskun? Näin pariskunnat hoitavat raha-asiansa
Nina ja Taneli Sillantaan rahat ovat yhteiset, Mira ja Niko Ahjoniemi vastaavat kumpikin omista menoistaan. Kaksi pariskuntaa kertoo, mitä hyvää heidän erilaisista tavoistaan järjestää raha-asiat...
Seitsemän laihaa vuotta takana – onko vihdoin Nokian nousun aika?
90-luvulla suomalainen Nokia mullisti ihmisten tavan kommunikoida. Pitkään Suomi ja Nokia olivat matkapuhelinmarkkinoilla se suurin ja kaunein, mutta sitten tapahtui romahdus. Olisiko juhlavuoden...
Hirvi tuhoaa metsää syömällä – osaatko estää vahingot?
Vahva hirvikanta tuottaa metsänomistajille ja autoilijoille päänvaivaa. Kaksi asiantuntijaa arvioi nykytilannetta ja keinoja ennakoida hirvituhoja.