Työmatkalla ja tien päällä - hermot kireällä vai rennolla otteella?

Ulla Juuti
Ulla Juuti

Työturvallisuus ja työhyvinvointi lähellä sydäntä. Vapaa-ajalla kiehtovat käsityöt ja vintage.

Liikenteessä ja työmatkaliikenteessä tulee välillä pohtineeksi, miten pienistä valinnoista turvallisuus onkaan kiinni.

Ulla Juuti
Ulla Juuti

Työturvallisuus ja työhyvinvointi lähellä sydäntä. Vapaa-ajalla kiehtovat käsityöt ja vintage.

Ajan työni vuoksi usein pitkiä matkoja ja kuljen itselleni vieraissakin kaupungeissa. Navigaattorit ovat hyvänä apuna reittien hahmottamisessa. Ilman navigaattoria tai sen kanssakin kesäisten kadunrakennustöiden aiheuttamien muutosten vuoksi on joskus hukassa. Tällöin kertyy helposti ylimääräistä painetta - ajanko harhaan ja ehdinkö ajoissa.

Joissain tilanteissa myös pohtii, onko kuljettajan ajokunto täysin kohdillaan. Jokainen tiellä liikkuja kun on vastuussa itsestään ja kuormastaan, mutta vaikuttaa myös muiden turvallisuuteen. Jalkakäytävillä tuntuu nykyisin pyöräilevän kovin röyhkeitä aikuisia, jotka äkkinäisillä liikkeillä aiheuttavat vaaratilanteita kaikille, niin työmatkalaisille kuin muillekin.

Juhannuksen tienoilla tien päällä tuli taas vastaan monia tilanteita, joissa mietitytti, kuinka yhteiset pelisäännöt meillä on. Tätä pohdin erityisesti, kun peräkärryä vetävä auto ohitti moottoritiellä, vaikka itselläni oli nopeutta lähes 120 km/h. Moottoritiellä ajeli takana auto, joka välillä roikkui puskurissa, välillä jätti enemmän väliä. Muutamaan otteeseen tämä auto seilasi puolittain reunaviivan yli.

Juhannuspäivänä edessä autoili pappa, joka taajama-alueella ajoi kovin hitaasti ja pysäytti auton sitten keskelle kaistaa. Ihastelivat siinä kaikessa rauhassa oravaa, joka kiipesi tien reunalla olevassa puussa. Onneksi itselläkin oli hidas vauhti, kun hänen perässään olin jo jonkin aikaa ajanut. Eikä ollut kiire mihinkään.

Ennakoiva ajotapa antaa pelivaraa monien tapausten varalta, mutta koskaan ei voi tietää muiden ajatuksia. Vaikka itsellä pinnaa riittäisikin, eivät kaikki liikenteessä kuitenkaan ole varustettuna roppakaupalla rauhallisuutta. Välillä tuntuu siltä, että kun itse jättää väliä ja varautuu tulevaan, saa aikaan hampaiden kiristelyä.

Liikennealueiden työmailla tulee usein aiheuttaneeksi ruuhkaa, kun hiljentää nopeutta rajoituksen mukaiseksi. Silloin ollaan kuitenkin toisten työpaikalla, enkä minä haluaisi tehdä työtä niin, että muut huristavat hurjalla vauhdilla aivan vierestä. Asfaltointityömailla pimeän aikaan kuumana hehkuvat laitteet tuntuvat aivan eri tavalla kunnioitusta herättäviltä kuin valoisalla. Työmailla työskentelevät kuitenkin tekevät teistä meille kaikille turvallisempia, vaikutetaan me myös omalla tekemisellämme heidän työnsä turvallisuuteen.

Aion siis edelleenkin pitää turvaväliä ja kuljettaa peräkärryä sallitulla nopeudella sekä noudattaa nopeusrajoituksia. Pyörätien jatkeen kohdalla muistan omat väistämisvelvollisuuteni. Pyöräillessä laitan kypärän päähän ja pysyn pyörätiellä, jos sellainen on rakennettu. Huomioin muut ja varaudun mahdollisuuksien mukaan yllättäviin tilanteisiin. Näillä valinnoillani ei ole tarkoitus aiheuttaa turhaa harmitusta muille. Tavoitteena on löytää turvallisesti perille niin työpäivän jälkeen kuin vapaa-ajalla. Toivottavasti meillä kaikilla on sama tavoite.

OP sosiaalisessa mediassa