Rakas päiväkirja, olenko liikenneraivoaja?

Kuuluun siihen joukkoon autoilijoita joilla on pinna usein kireällä ratissa. Suoraan sanottuna saatan olla liikenneraivoaja. Olen kuitenkin päättänyt muuttaa toimintatapojani, sillä en halua siirtää ominaisuutta jälkipolvilleni.

Heräsin omaan toimintaani auton ratissa pari vuotta sitten. Auton takapenkillä istui kaksi lastani, jotka luonnollisesti seuraavat käyttäytymistäni myös liikenteessä. Nimitin edessä matelevaa ja mokailevaa kuskia apinaksi, josta lapseni riemastuivat: ”Ajaako sitä autoa oikeasti apina?”

Pelasin pelin loppuun saakka väittäen edellä ajavan auton kuskia ihmisen kädelliseksi sukulaiseksi. En vain kehdannut sanoa, että oikeasti ratissa oli ihka oikea ihminen ja minun reaktioni vain oli typerä.

Yksi suurimmista syistä ratissa hermostumiseen omalla kohdallani on odottaminen. Vihaan ruuhkia ja paikoillaan seisomista. Liikennepsykologien mukaan ihmisellä on voimakas etenemisen tarve ja siksi ruuhkassa istuminen sotii koko ihmisyyttä vastaan. Allekirjoitan väitteen täysin.

Auton ratissa olen kiihkeä ja paikoin aggressiivinen kuljettaja. Rakasta vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten nautin ripeästä etenemisestä myös auton ja moottoripyörän kuljettajana. Viime vuosina olen toteuttanut vauhdin kaipuutani moottoriradoilla, joissa jokaisen kuumakallen kannattaisi käydä päästämässä ulos pahimmat höyryt.

Suomessa moottoriradat ovat usein varsin kielteisen julkisuuden aiheuttajina. Ratojen lähelle ehdoin tahdoin muuttavat kansalaiset huomaavat jossain vaiheessa häiriintyvänsä metelistä. Oikeasti melu on rajoitettu tiukasti tiettyihin kellonaikoihin, joten oman ajotaidon kartuttaminen ja tärkeä harrastus tuskin kuormittavat liikaa kenenkään arkea.

Sen lisäksi, että lämpenen liikenteessä helposti, olen myös liikenneraivon uhri. Muutamaan otteeseen minut on koitettu haastaa jonkin sortin kaksintaisteluun kanssa-autoilijan toimesta. En ole sellaiseen kuitenkaan ottanut osaa, sillä minusta olisi naurettavaa osallistua vapaaotteluun moottoritien levikkeellä.

Viimeisin tapaus sattui muutama päivä sitten. Jouduin liikenneraivon kohteeksi yrittäessäni auttaa toista tienkäyttäjää. Huomasin edessä ajavan auton oikean takarenkaan jääneen ilmeisesti renkaanvaihdon yhteydessä liian löysälle. Rengas vipatti pahasti ja näytti siltä kuin se saattaisi pudota hetkenä minä hyvänsä.

Päätin viestittää kuljettajalle asiasta päästessäni hänen viereensä liikennevaloissa. Koitin vilkuttaa keski-ikäiselle naiselle ja saada tällä tavoin hänen huomionsa. Nainen huomasi elkeeni ja vastasi siihen näyttämällä kansainvälistä käsimerkkiä.

Valon vaihtuessa vihreäksi, kuski kiihdytti paikalta eturenkaat vinkuen, jotta en häiritsisi hänen taivaltaan yhtään enempää. Päätin luovuttaa auttamisoperaationi, ettei tapahtuisi tämän pahempaa vahinkoa.

Kuski näytti lähtökohtaisesti varsin herttaiselta ihmiseltä. Luulen, että mikäli tiemme olisivat kohdanneet muissa merkeissä, vilkutukseni olisi tuskin provosoinut häntä keskisormen vilauttamiseen.

Mikä menee pieleen kun istumme auton rattiin?

Mikä meihin ihmisiin iskee istuessamme auton rattiin? Ehkä kyse on henkilökohtaisen tilan tarpeesta. Suomalainen kun ei ole tottunut siihen, ettei saisi olla lähtökohtaisesti rauhassa ja yksin. Työhuoneet ovat vaihtuneet avokonttoreiksi ja kaupassa asiakaspalvelija saattaa tervehtiä meitä. Törkeää.

Töissä vaaditaan täydellistä suoritusta, kotona joku penää jatkuvasti jotain ja harrastuksissakin pitäisi jaksaa olla sosiaalinen. Autossa olemme tilanteen herroja, päätämme siitä mitä musiikkia kuuntelemme, vai olemmeko kenties hiljaisuudessa. Päätämme myös sen mitä reittiä matkaamme kohteeseen ja kuinka nopeasti.

Tänä vuonna ihmisten liikennekäyttäytymiseen halutaan kiinnittää erityistä huomiota Vuosisadan Liikenneteko –hankkeella. Se on osa maamme 100-vuotissynttäreitä. Yksi teemoista on suvaitsevaisuus liikenteessä. Aihe ei ole kovin seksikäs, mutta tärkeä.

Muutaman viime vuoden aikana liikenteessä on ollut useita surullisia tapauksia, jotka ovat vaatineet kuolonuhreja. Näistä suurinta keskustelua herätti pienen koululaisen suojatieonnettomuus ja polkupyörän ja autoilijan keskinäinen kahnaus Helsingin keskustassa.

On varsin surullista, että näissä tapauksissa osallisena on lähes aina täysi-ikäinen ihminen, jonka harkinta on jollain tapaa pettänyt. Pahiten se petti, kun pyöräilijän ja autoilijan välillä tapahtui selkkaus, joka johti pyöräilijän kuolemaan. Yksikin kuolemantapaus liikennevihan vuoksi on liikaa.

Itse lupaan parantaa käytöstäni liikenteessä. Käytännössä ainoa tapa vaikuttaa siihen on alkaa asettumaan toisen ihmisen asemaan, sillä usein meidän näkökulmastamme törttöilevällä tielläliikkujalla on varmasti syy käytökseensä. Ainoa jonka käytökseen voimme vaikuttaa, on omamme.

#OPliikenneteko –virtuaalitodellisuuskiertueella pääset näkemään liikenteen lapsen silmin OPn konttoreissa ympäri maan.

Tuoreimmat
Auton osto on surkea sijoitus – Voiko siitä selvitä pienillä kolhuilla?
Me suomalaiset olemme järkevää autoilukansaa. Siksi panostamme auton hankinnassa usein siihen, että auton jälleenmyyntiarvo olisi hyvä. Arvon lasku on väistämätöntä, mutta millaisilla kärryillä...
Osakesijoittaja - katse Eurooppaan
Tämän vuoden aikana sijoittajat ovat joutuneet tarkastelemaan suhdettaan riskiin ja tuottoon normaaliakin tarkemmin.
Talon rakentaja, tiedä nämä neljä asiaa asuntolainasta
Asuntolainan hakeminen on erilaista uuden talon rakentajalle kuin valmiin kodin ostajalle. Ota huomioon nämä asiat.
Muutatko ensimmäistä kertaa vuokralle? Lue miksi kotivakuutus kannattaa
Koti on tilastojen valossa maailman vaarallisin paikka. Yli 70% kaikista tapaturmista tapahtuu tuttujen seinien sisällä, joten siihen kannattaa varautua vakuuttamalla.