Mykästä suomalaisesta kuoriutuu liikenteessä tulisieluinen moukka

Olen seurannut suomalaista liikennettä autoilijana ja moottoripyöräilijänä vuodesta 1996. Tuosta on moni asia muuttunut, mutta yksi asia pysyy: suomalainen autoilija ei omistaan tingi.

Aloitin liikenne-elämäni Keski-Suomessa, mutta tätä nykyä autoilen ja moottoripyöräilen pääkaupunkiseudulla. Liikenne on Helsingin ympäryskunnissa tuntuvasti aggressiivisempaa kuin maakunnissa. Se on fakta, jonka voi jokainen todeta vertailemalla liikennekulttuuria Helsingissä ja vaikka Tampereella.

Kokonaisuudessaan suomalainen liikennekulttuuri on itsekeskeistä ja aggressiivista. Autonsa sisällä tai polkupyörän sarvissa tasalaatuisista ja mykistä suomalaisista kuoriutuu etelä-Eurooppalaisia tulisieluja, jotka antavat tunteidensa näkyä. Ja useimmiten negatiivisesti.

Olen itsekin paikoin ärhäkkä kuljettaja, sillä en voi sietää ruuhkissa seisomista. Ihmisen vahva etenemisen tarve näkyy minussa kärsimättömyytenä liikenteessä. Olen kuitenkin pyrkinyt muovaamaan omaa liikennekäyttäytymistäni, sillä liikenne on väärä paikka näyttää tunteitaan.

Keski-Euroopassa ei keskisormi nouse

Koin suuren elämyksen käytyäni keväällä ajoreissulla Keski-Euroopassa. Neljän päivän ajoreissulla reissasimme moottoripyörillä akselilla Saksa-Itävalta-Sveitsi-Italia. Porukassamme oli viisi moottoripyörää ja liikuimme jonomuodostelmassa ajellen vuorien välissä kiemurtelevia alppiteitä.

Pariin otteeseen jouduimme tilanteeseen, jossa letkan viimeisen kuskin ohitus ohi uhassa mennä pitkäksi. Yksi tällaisista tapauksista jäi elävästi mieleen. Vastaan tuleva bussikuski pysäytti linjurinsa omalle kaistalleen, jotta viimeinen prätkä pääsi letkasta turvallisesti takaisin omalle kaistalleen. Erityisen silmiinpistävää oli se, että bussikuski ei vilkutellut valoja, saati näyttä kansainvälistä käsimerkkiä.

Millä tavalla vastaavassa tilanteessa oltaisiin reagoitu meillä? Vastaantulevalla kaistalla ajava kuski olisi kiihdyttänyt vauhtiaan, ohjastanut autonsa mahdollisimman lähelle keskikaistaa, vilkutellut valojaan ja kohtaamishetkellä ajanut vastaan töötti pohjassa.

Sillä ei ole väliä kuka on oikeassa tai väärässä

Tässä vaiheessa voidaan toki pohtia sitä, kuka tilanteessa on väärässä? Ehdottomasti moottoripyöräilijä, joka on mitoittanut vauhtinsa virheellisesti ja arvioinut etäisyydet huonosti. Mutta homman ydin ei olekaan siinä kuka on väärässä, vaan siinä onko liikenteenkäyttäjä valmis tinkimään omista oikeuksistaan.

Liikenne on yhteispeliä. Liikennesäännöt on luotu siksi, että ihmiset noudattaisivat yhteisiä pelisääntöjä. Liikenteessä on velvollisuuksia ja oikeuksia. Velvollisuudet ovat tärkeitä, oikeudet eivät niinkään. Niistä jokaisen tienkäyttäjän tulisi tinkiä yhteisen hyvän nimissä. Näin vain tapahtuu kovin harvoin.

Kansainvälinen käsimerkki on yksi pahimmista loukkauksista, jonka suomalainen voi liikenteessä toisella antaa. Paikoitellen keskimmäisen sormen vilauttaminen saattaa aiheuttaa tapahtumaketjun, jossa jollekin osapuolelle käy kalpaten.

Myönnän itsekin sortuneeni keskisormen näyttämiseen. Teen sitä liiankin usein ja samoin myöntää tekevänsä myös 11% autoilijoista ja 18% pyöräilijöistä. Tulokset käyvät ilmi OPn Kantar TNS:llä teettämästä liikennetutkimuksesta.

Suomalainen liikenne perustuu pitkälti ennakko-olettamuksiin. Jos kuljettaja ajaa saksalaisella laatuautolla, on hän todennäköisesti ihmisenä keskenkasvuinen idiootti, joka riistää ammatikseen leipää vähäosaisten pöydästä. BMW, Audi tai Mercedes mainitaan usein onnettomuuksista uutisoidessa ikään kuin raskauttavana asiana. Harvoin tulee luettua lööpistä kuin Toyota-kuski aiheutti törttöilyllään vaaratilanteen liikenteessä. Jos alla on Audi, voitte olla varmoja, että se mainitaan otsikossa.

Liekö tähän syynä suomalaisten perisynti, kateus. Olemme varsin taipuvaisia ajattelemaan, että se mitä jollain toisella on, on pois minulta itseltäni. Sama pätee omista oikeuksista kiinni pitämiseen. Mikäli ajelen aamuruuhkassa vuoden 1989 Opel Corsalla ja vastapuoleni uudenkarhealla BMW:llä, olen oikeutettu ojentamaan keskimmäisen sormeni Bemarilla ajavalle mulkvistille.

Kalliilla autolla on pakko ajaa reippaammin

On automerkin ja ajotavan välillä toki eroavaisuuksiakin. Modernit laatuautot kiihtyvät vanhoja ruoskia ripeämmin ja siksi niillä lähteminen liikennevaloista tapahtuu usein nopeasti. Niillä myös ajetaan lujempaa, sillä uuden auton ominaisuudet hukkaavat vauhdin tunnun helposti.

Toisaalta kalliilla laatuautolla myös täytyy ajaa rivakammin. Siksi, että sellaiselle ei tieliikenteessä lähtökohtaisesti anneta tilaa. Olen testannut ilmiön käytännössä. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen koeajanut yli 200 henkilöautomallia. Alla on ollut niin pieniä ranskalaisautoja kuin omakotitalon hintaisia laatuautoja. Merkit ovat vaihdelleet Daciasta Lamborghiniin.

Kun olen liittymässä ruuhkaiseen autojonoon risteävältä tieltä, arvatkaa kummalla autolla saan paremmin tilaa? Yli 150 000€ maksavalla katumaasturilla vai 30 000€:n hintaisella keskiluokan perheautolla?

Kalliimman auton ostaja maksaa autostaan hintalappua kovemman hinnan. Laadukkaalla autolla ajaminen ärsyttää kansa-autoilijoita ja aiheuttaa kuljettajalleen pahimmillaan vaaratilanteita. Joka tapauksessa tietä porvarille ei tarvitse antaa, sillä hänellä on aikaa odottaa.

Autoilijoiden ja pyöräilijöiden suhteesta en halua edes aloittaa, sillä se on vastaava kuin väittelisi siitä kuuluuko päällimmäiseksi kinkku vai juusto. Polkupyörän selässä ollessaan autoilijastakin kuoriutuu nyrkkiä puiva fillaristi.

Tärkein asia liikenteen sujuvoittamiseksi on se, että me liikenteessä liikkujat muutamme asenteitamme. Koska muiden asenteita on tutkitustikin niin kovin vaikeaa muuttaa, kannattaa aloittaa itsestään. Jos ajattelen hieman enemmän muita tienkäyttäjiä, se ei ole minulta itseltäni pois.

Tuoreimmat
Maksullinen korkokatto vai turvaa säästöistä? Löydä sinulle sopivin tapa varautua korkojen nousuun
Asuntolainan viitekorko on ollut vuosia poikkeuksellisen matalalla. Näillä neljällä tavalla lainanmaksaja voi varautua jossain vaiheessa edessä olevaan nousuun.
Mikä ihmeen MiFID II ja miten se vaikuttaa säästämisen ja sijoittamisen asiointiisi?
Uuden sääntelyn voimaantulon tarkoituksena on asiakkaan etu: parantaa sijoittajan suojaa koko toimialalla. Toimintatapamme OPssa ovat laajalti uuden sääntelyn mukaisia jo nykyisin.
Suomesta maailman napa
Miksei talouspolitiikassa kannattaisi unelmoida isosti? Suomella on edellytykset vaikka maailman navaksi. Tähän on yllättävän hyvät mahdollisuudet.
Luomua vai tarjoustuotteita? Näin kahden perheen erilaiset valinnat näkyvät kauppalaskussa
Helsinkiläinen Jenni Villa ja Tamperelainen Nelli Pirhonen perheineen pitivät kirjaa ruokamenoistaan. Molemmat yllättyivät siitä, kuinka paljon syömiseen meni rahaa.