Suomalaisen ruoan tarina pellolta pöytään kiinnostaa maailmalla

Suomalainen ruoka on todistetusti puhdasta, mutta kansainvälisessä kilpailussa ratkaisee ennen kaikkea vetävä brändi. Kasvava jäljitettävyyden trendi on yksi osa-alue, jossa Suomi voisi loistaa aiempaa kirkkaammin.

Vastuullisuus
14.9.2018

Suomalaisen ruoan puhtaus ei ole myytti. Päinvastoin, Suomessa tuotettujen elintarvikkeiden turvallisuudesta, tervellisyydestä ja puhtaudesta löytyy runsaasti faktaa.

EU:ssa on esimerkiksi tehty paljon selvityksiä torjunta-aine- ja raskasmetallijäämistä maaperässä, ja näissä vertailuissa Suomi on aina ollut keskiarvoa huomattavasti alempana.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylitarkastaja Jussi Peusa muistuttaa, että Suomessa myös antibioottien käyttö tuotantoeläimissä on Ruotsin ohella maailman vähäisintä.

– Joidenkin on vaikea uskoa, ettei Suomen siipikarjassa esiinny käytännössä lainkaan salmonellaa, vaikkemme käytä antibiootteja salmonellan torjuntaan, Peusa toteaa.

Siipikarja ja siitä saatavat tuotteet on lähes kaikissa muissa maailman maissa merkittävä salmonellatartuntojen lähde ja piinaava ongelma.

Puhtaan elintarviketuotannon perustana on tietenkin puhdas vesi, ja sitäkin meillä riittää.

– UNESCOn ja EU:n tekemän tutkimuksen mukaan Suomen pohjavesi on maailman puhtainta, Peusa korostaa.

Suomessa tuotettu ruoka on todistetusti puhdasta, ja puhdas ruoka on maailmalla kasvava trendi. Miksei suomalainen ruoka siis ole kansainvälinen myyntihitti?

viljely, kaura, vienti

Suomalainen kuvittelee helposti, että korkealaatuinen ja puhdas ruokatuote myy itse itsensä.

Brändi ratkaisee

Food From Finland -ohjelman vastaava johtaja Esa Wrang korostaa, että suomalaisten elintarvikkeiden vienti maailmalle on kyllä kasvussa. Vienti romahti vuonna 2014 Venäjän pakotteiden tukkiessa viennin itänaapuriin, mutta on viimeisen kolmen vuoden aikana kivunnut samalle tasolle kuin ennen pakotteita. Kuvaavaa on se, että vuoden 2014 alussa Venäjän osuus koko viennistä oli 30 prosenttia, nyt vain 7 prosenttia.

Viime vuonna elintarvikkeiden vienti oli yhteensä noin 1,6 miljardin euron luokkaa. Tähän ei tosin lasketa suomalaisten elintarvikeyritysten ulkomaille perustamia tehtaita, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 4,5 miljardia.

Tämän hetken luvut ovat joka tapauksessa yhä kaukana Food From Finlandin ja siitä vastaavan Business Finlandin virallisesta tavoitteesta tuplata suomalaisen ruoan vienti 3 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on kuitenkin asetettu silloin, kun Venäjä oli vielä vahvasti mukana kuvioissa, Wrang huomauttaa.

Viennin kasvua on Wrangin mukaan jarruttanut tietynlainen naiivius ja brändäyksen puute. Suomalainen kuvittelee helposti, että korkealaatuinen ja puhdas ruokatuote myy itse itsensä.

– Näin ei tietenkään ole. Maailmalla ratkaisee aina brändi, näin se vain menee. Huonolaatuisempi tuote voi saada hyllypaikan, jos sen markkinointiin on panostettu.

Markkinointi vaatii resursseja

Wrangin mukaan suomalaisen ruoan puhtautta ja turvallisuutta kannattaa brändätä, mutta se ei riitä. Myös pakkauksen, muotoilun, hinnan ja kohdemarkkinoiden pitää olla kunnossa.

– Jos halutaan myydä laadukasta ruokaa, sitä pitää viedä markkinoille, joilla ihmiset ovat halukkaita ja kykeneväisiä maksamaan hieman enemmän, Wrang tiivistää.

Toimivia markkinoita ovat esimerkiksi Saksa ja Skandinavian maat. Nyt suomalaisia ruokatuotteita viedään yhä enemmän myös Lähi-itään ja Japanin, Etelä-Korean sekä Kiinan suurkaupunkeihin. Myös Yhdysvaltain länsirannikon metropoleihin ja Singaporeen ollaan käynnistelemässä vientiä.

Kun vientimäärät eivät ole kovin suuria, tuottajat eivät käytännössä voi tehdä erilaisia ratkaisuja eri markkinoille – tuotteiden on oltava sellaisia, että ne vetoavat kuluttajaan sekä Suomessa että maailmalla.

Viennissä on kyse myös kyvystä vastata kysyntään. Tällä hetkelllä haluttuja suomalaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi kaura, maitotuotteet ja juustot, suomalaiset alkoholituotteet ja sianliha. Marjatuotteet vietäisiin käsistä, mutta niille on nykyään vaikea löytää poimijoita, toteaa Wrang. Myös suomalaista villikalaa on vaikea viedä maailmalle kalastajapulan takia.

– Lisäksi pitää miettiä, onko tuottajayrityksellä resursseja panostaa vientiin. Löytyykö kielitaitoista ihmistä, joka on valmis matkustamaan 150 päivää vuodessa ympäri maailmaa?

Suomalainen maaseutu vetoaa

HKScanin viennistä vastaava johtaja Jukka Nikkinen tietää hyvin, mitä kaikkea onnistunut vienti vaatii. Muun muassa lihatuotteita valmistava yritys vie elintarvikkeita tällä hetkellä yli 40 maahan.

– Ruokaan liittyvä tarinankerronta on ehdottomasti se, missä monella suomalaisella yrityksellä olisi parantamisen varaa, hän toteaa.

HKScanilla tarinaa tuotteiden alkuperästä pyritään kertomaan monella tapaa. Kun ostajat esimeriksi Japanista tai Kiinasta saapuvat vierailulle, heidät viedään tutustumaan paikalliseen tuottajatilaan ja suomalaiseen maaseutuun. Syödään tilan tuottama liha-ateria, käydään ehkä uimassa järvessä. Vieraiden silmät loistavat aina, kertoo Nikkinen.

– Haasteena on tietysti se, kuinka kertoa tätä tarinaa niille mijoonille, joita ei voi kutsua kylään.

Ratkaisuna HKScan muun muassa tuottaa tiloistaan ja niiden arjesta videoita, jotka välittävät viestiä suomalaisesta maaseutuidyllistä suuremmille yleisöille. Nikkiselle on selvää, että myös faktapaketti suomalaisen lihan puhtaudesta pitää kansainvälisessä markkinoinnissa olla kunnossa – mutta vain taustalla.

– Ihmiset regoivat kuitenkin ensisijaisesti siihen, millaisia tunteita jokin heissä herättää.

Jäljitettävyys ei tule ilmaiseksi

Myös vaatimus ruoantuotannon läpinäkyvyydestä ja jäljitettävyydestä kasvaa kansainvälisillä markkinoilla kovaa vauhtia.

– Esimerkiksi Kiinassa ne, joita ruoan alkuperä kiinnostaa, haluavat mennä todella syvälle ja tietää paljon. Siitäkin syystä me pyrimme havainnollistamaan hyvin konkreettisesti, mistä lihamme tulee, Jukka Nikkinen kertoo.

Tässäkin kohtaa suomalaiset elintarvikkeet pärjäävät vertailussa hyvin. Ruoan tuotantoketjun tarkalla dokumentoimisella on täällä pitkät perinteet, ja usein ketju tilalta pöytään on suhteellisen lyhyt, korostaa Jussi Peusa.

Myös Esa Wrang on sitä mieltä, että jäljitettävyys on ehdottomasti yksi Suomen ruoantuotannon myyntivalteista.

– Täällä tiedetään viljelijöiden nimet ja suositaan lähiruokaa. Toki voitaisiin tehdä vielä paljon enemmän, mutta toistaiseksi kuluttajat ovat olleet aika haluttomia maksamaan lisää siitä, että elintarvikkeen koko ketju olisi aukottomasti todennettu.

Tilalle saakka jäljitettävän elintarvikkeen lisäkustannukset littyvät muun muassa varastointiin ja eri raaka-aine-erien tiukkaan erotteluun. Esimerkiksi eri tiloilta tulevaa viljaa ei voitaisi pitää samassa siilossa sekoittumisen vuoksi, ja samasta syystä jokaiselta tuottajalta tulevat eläimet tulisi teurastaa erikseen. Erilläänpidon vaatimukset jatkuisivat tuotantoketjussa edelleen lihanleikkuuseen ja mahdollisiin jatkotuotteisiin.

Jussi Peusan mukaan Suomessa ja koko EU:n tasolla käydään tällä hetkellä keskustelua siitä, millaiseen suuntaan jäljitettävyysajattelussa halutaan mennä.

– Meidän pitää miettiä, mikä on merkittävää tietoa kuluttajalle. Pitäisikö pakkaukseen esimerkiksi merkitä jokaisen kompontentin tarkka alkuperä, jos niitä on tuotteessa 20?

Lue lisää
Taloyhtiölainat ohjaavat asuntorakentamista kasvukeskuksiin

Taloyhtiölainat ohjaavat asuntorakentamista kasvukeskuksiin

Taloyhtiölainat ovat kasvattaneet kotitalouksien velkaa. Rakennusteollisuus RT ry:n pääekonomisti Sami Pakarinen muistuttaa, että lainoilla on saatu aikaan paljon hyvääkin, ennen kaikkea lisää...

Ammattiliikenteen automaatio muokkaa kuljettajan työnkuvaa

Ammattiliikenteen automaatio muokkaa kuljettajan työnkuvaa

Suomessakin tehdään jo kokeiluja rekkojen puoliautonomisen letka-ajon kanssa. Asiantuntijan mukaan kovaa vauhtia kehittyvä automaatio voi tuoda helpotusta esimerkiksi pitkän matkan kuljetuksiin...

Asuntomarkkinoille uusi ilmiö – taloyhtiöitä kannustetaan miettimään radikaaleja vaihtoehtoja

Asuntomarkkinoille uusi ilmiö – taloyhtiöitä kannustetaan miettimään radikaaleja vaihtoehtoja

Tontinhaltijoita kannustetaan harkitsemaan voimakasta täydennysrakentamista ja jopa vanhojen talojen purkua – ja tätä pyritään helpottamaan myös lakimuutoksella. Taustalla on kaksi merkittävää...

Tuoreimmat

OP sosiaalisessa mediassa