Aikuisen ihmisen kehosta 60 prosenttia on vettä. Jokainen solu tarvitsee vettä toimiakseen. Vesi on voiteluaine, se säätelee lämpötilaamme ja auttaa poistamaan jätteitä kehostamme. Ihminen voi selvitä jopa kolme viikkoa ilman ruokaa, mutta veden suhteen tilanne on toinen. Pysymme hengissä ilman vettä keskimäärin vain kolme päivää.

Ilmastonmuutos vaikeuttaa vesien tilaa

Ihmisen lisäksi luonnollisesti kaikki muukin elävä tarvitsee vettä. Vesi on elämän ylläpitäjä, luonnon ekosysteemien ja ilmasto-olojen hallinnan elämänlanka.

Vesi myös luo ja ylläpitää taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia ja vaurautta.

Vesi on ratkaisevan tärkeä osa maanviljelyä, kalastusta, energiantuotantoa, teollisuutta ja matkailua. Harva tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi kosteikot mahdollistavat miljardien eurojen arvoisia palveluja, kuten veden varastoinnin, puhdistuksen ja hiiliabsorption.

Monien Euroopan vesialueiden tila on vaakalaudalla. Ekosysteemien heikolla tilalla on välitön vaikutus vedessä eläviin eläimiin ja kasveihin sekä muihin vedestä riippuvaisiin lajeihin – ja ihmisiin.

Veteen kohdistuvat uhat ovat viime vuosina kasvaneet ympäri Euroopan. Vedenlaatua uhkaavat muiden muassa saasteet, liiallinen vedenotto ja teollisuuden aiheuttamat hydrologis-morfologiset muutokset, maatalous, kaupunkikehitys, tulvavarustus, sähköntuotanto, navigointi ja jätevesipäästöt. Tämän lisäksi jopa 50 prosenttia vesivaroista menee hukkaan vesi-infrastruktuurien vuotojen takia.

– Maataloudesta aiheutuvat päästöt ja veden liikakäyttö kastelussa ovat ongelmista suurimpia, toteaa WWF:n Euroopan toimiston vesiasiantuntija Martina Mlinaric.

Ilmastonmuutos vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Tutkijat varoittavat, että ilmastonmuutos asettaa lähitulevaisuudessa valtavia haasteita vesienhoidolle kaikissa EU-maissa. Sademäärät vähenevät ja kesälämpötilat nousevat etenkin etelässä ja idässä, mikä kuormittaa niukkoja luonnonvaroja.

Viime vuoden poikkeuksellisen kuiva ja kuuma kesä herätti monet myös Suomessa tajuamaan ilmiön vakavuuden. Veden niukkuus on vaikuttaa jo ainakin 11 prosenttiin Euroopan väestöstä ja 17 prosenttiin EU:n maa-alueesta. Vuodesta 1980 saakka kuivien kausien määrä on lisääntynyt Euroopassa kiihtyvällä tahdilla ja niistä on tullut yhä ankarampia. Kuivuus on aiheuttanut 100 miljardia euron kustannukset EU-maissa viimeisten 30 vuoden aikana. Pohjoisessa puolestaan sateet ja tulvat lisääntyvät entisestään. EU-komission mukaan tulvien osuus kaikista taloudellisista vahingoista Euroopassa on jo lähes puolet.

– Ilmastonmuutos on tehnyt vedestä poliittisesti entistä painavamman asian. Vesi on ratkaisevassa asemassa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, huomauttaa Mlinaric.

Tarkasti säännelty vesi

Yksi osoitus veden tärkeydestä on eurooppalainen Right 2 Water ‍-aloite, joka keräsi ensimmäisenä eurooppalaisena kansalaisaloitteena yli miljoona allekirjoitusta.

Suomen EU-edustuston ympäristöasioiden erityisasiantuntija Jaakko Kuisman mukaan kansalaisaloitteen tavoitteena on varmistaa, että kaikki eurooppalaiset saavat nauttia oikeudesta puhtaaseen veteen ja jätevesihuoltoon. Veden on säilyttävä julkisena palveluna ja hyödykkeenä.

Kampanjassa vaaditaan EU:ta varmistamaan puhtaan veden saatavuus. Keskiössä on veden hinnoittelu. Vedenjakelun yksityistäminen on herättänyt monessa maassa huolta juomaveden hintojen noususta. Kaikkiaan aloite keräsi lähes kaksi miljoonaa allekirjoitusta. Tuloksena EU-komissio otti käsittelyyn juomavesidirektiivin uudistuksen.

Juomavesidirektiivi on osa EU-tason vettä koskevan sääntelyn perustan muodostavaa vesipuitedirektiiviä. Sitä täydentävät muut tarkemmat EU-lait kuten uimavesidirektiivi, yhdyskuntajätedirektiivi, tulvadirektiivi ja meristrategiapuitedirektiivi.

– Nykyinen vesipuitedirektiivi on yksi maailman innovatiivisimmista, kunnianhimoisimmista ja kokonaisvaltaisimmista ympäristölaeista. Se on kriittisen tärkeä eurooppalaisten vesiympäristöjen suojelulle, toteaa WWF:n Mlinaric.

Vesipuitedirektiivi yhdistää saman lain alle kaikki vedenkäyttäjät ja edellyttää joka jäsenmaalta kansallisten toimien pohjaksi laajaa kansalaiskuulemista säännöllisin väliajoin. Se on myös yksi harvoista laeista, jossa toteutuu "saastuttaja maksaa" -periaate.

Ongelmana toimeenpano

Melkein 20 vuotta vanhassa EU:n vesisääntelyssä on kuitenkin yksi ongelma: sen toimeenpano. Direktiivin hidas ja puutteellinen kansallinen toimeenpano aiheutti sen, että direktiivin alkuperäistä tavoitetta ei saavutettu. Kaikki eurooppalaiset vedet piti saada hyvään kuntoon vuoteen 2015 mennessä. Nyt tavoitevuotta on siirretty vuoteen 2027.

– Jäsenmailla on ollut 18 vuotta aikaa parantaa vesienhoitoaan. Niissä maissa, joissa direktiivin on pantu täytäntöön asianmukaisesti, tulokset ovat olleet hyviä. Vesipuitedirektiivi siis soveltuu tarkoitukseensa, WWF:n vesiasiantuntija huomauttaa.

Vesipuitedirektiivi on parhaillaan julkisella arviointikierroksella eli "kuntotarkastuksessa". EU-komission on määrä julkistaa arvioinnin tulokset lokakuussa, kesken Suomen EU-puheenjohtajuuskauden. Tulosten pohjalta EU-komissio päättää, onko koko puitedirektiivipaketti syytä uudistaa ensi vaalikaudella.

WWF:n Mlinaric on huolissaan, että samanaikaisesti virallisen arviointikierroksen kanssa eräät jäsenmaat ovat sopimassa jatkosta suljettujen ovien takana. Maiden mielestä nykyinen direktiivi ei toimi. Ne haluavat venyttää suojelutoimenpiteiden määräaikoja sekä tavoitevuotta, johon mennessä kaikkien vesien on oltava hyvässä kunnossa.

– Vesistömme eivät yksinkertaisesti kestä tätä, varoittaa Mlinaric.

WWF:n ja yli 12 muun kansalaisjärjestön yhteinen #ProtectWater -kampanja‍ pyrkii estämään nykylainsäädännön vesittämisen. 190 000 eurooppalaista on jo ottanut osaa julkiseen arviointikierrokseen ja vaatinut, ettei vesipuitedirektiiviä muuteta.

Itämeri Suomen ongelmallisin alue

Suomessa ensimmäinen vesilaki säädettiin vuonna 1961. Pitkään vesisääntelyssä oli Kuisman mukaan tärkeintä määrittää, kenelle vesi resurssina kuuluu. Myöhemmin mukaan tuli vesien ympäristöllinen suojelu. Suomessa EU:n nykyisen vesipuitedirektiivin kaikkien säädösten toimeenpano oli Kuisman mukaan todella mittava urakka.

Työmäärää kasvatti se, että Suomesta löytyy niin paljon järviä ja jokia. Lisäksi Itämeri on monella tapaa erityinen vesialue ja vaatii omanlaisia toimenpiteitä. Itämeri on yksi maailman herkimmistä meristä. Se on matala, vähäsuolainen, vilkkaasti liikennöity ja lähes suljettu allas, jonka rannoilla elää paljon ihmisiä.

Puitedirektiivin vaatimusten mukaisesti Suomen merenhoitosuunnitelma ja seitsemän vesienhoitosuunnitelmaa päivitetään kuuden vuoden välein. Ympäristöministeriö sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat parhaillaan käynnissä olevasta kuulemisesta ja lausuntokierroksesta suunnitelmien tarkistamiseksi vuosille 2022-2027.

Tavoite on, että Itämeren sekä jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien tila on vähintään hyvä. Koko Suomen merialue on rehevöitynyt. Eniten vesien tilaa heikentää Suomessakin ravinnekuormitus. Myös kolmannes sisävesistä on parantamisen tarpeessa.

Ongelmallisin alue on tunnetusti Itämeri. Ilmastonmuutos vaikeuttaa entisestään Itämeren rehevöitymistä samalla, kun se muuttaa meren ekosysteemiä. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Itämeren hyvän tilan saavuttaminen edellyttää jatkossa ilmaston lämpenemisen hillitsemisen ohella suurimman ravinnekuormittajan eli ruoantuotannon päästöjen merkittävää vähentämistä.

Euroopan vaikea toimintakenttä

Isot maakohtaiset erot ja vesialan sääntelyn puutteellinen toimeenpano ovat ongelma myös yritysten kannalta. Euroopasta puuttuu lisäksi Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto EPA:n kaltainen viranomainen, joka valvoisi yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattamista.

Nyt valvontavastuu on pitkälti jäsenmaiden harteilla ja valvonta vaihtelee suuresti maasta toiseen. Toisissa maissa vesien käsittelyvaatimukset ovat paljon vesipuitedirektiivin vaatimuksia tiukempia. Suomessa ja Ruotsissa esimerkiksi fosforin päästörajat ovat yksi kymmenesosa EU-direktiivin vaatimasta tasosta.

– Tilanne ja käytännöt eroavat joka maassa toisistaan. Se tekee toimintakentän vaikeaksi yrityksille, toteaa Kemiran markkinointijohtaja Riikka Timonen.

Kemianyhtiö Kemira toimii globaalisti ja sen asiakkaita ovat runsaasti vettä käyttävät teollisuudenalat. Kemikaalien lisäksi Kemira tarjoaa vesienkäsittelyn asiantuntemusta ja sovellusosaamista. Timonen huomauttaa, että vesien käsittelyllä on tärkeä rooli vesien tehokkaassa ja kestävässä käytössä.

Valtaosassa jäsenmaita käytössä oleva vedenkäsittelyinfrastruktuuri on rakennettu vuosikymmeniä sitten. Teknologia on kehittynyt sen jälkeen paljon ja mahdollistaa Timosen mukaan keskimäärin 20 prosenttia tehokkaamman käsittelyprosessin. Yksi esimerkki ovat mikropollutantit.

Mikropollutantteja ovat esimerkiksi torjunta-ainejäämät, hygieniatuotteet, lääkkeet ja huumeet sekä kloorauksen sivutuotteet. Eräät Euroopan maat kuten Sveitsi ja Ruotsi eivät ole jääneet odottamaan hitaasti etenevää EU-tason sääntelyä, vaan ovat säätämässä mikropollutanttien poistoa koskevia kansallisia lakeja. Tämä vaikeuttaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa.

Vesi saatava parrasvaloihin

Digitalisaatio ja automaatio toisivat Timosen mukaan paljon parannuksia jätevesien puhdistuslaitosten toimintaan. Nykyisellään valtaosassa laitoksista toiminnan valvonta hoidetaan pitkälti manuaalisesti. Ihmiset keräävät jätevedestä näytteitä ja analysoivat ne laboratoriossa.

Vesien käsittelyyn käytetty kemikaalimäärä voi perustua viikkoa vanhaan dataan. Digitaalisten ratkaisujen avulla jätevesien käsittelylaitoksiin sisään tulevan ja niistä lähtevän veden fosforipitoisuuksia voitaisiin mitata reaaliaikaisesti ja säätää kullekin hetkelle juuri optimaalinen kemikaalien annostus.

Toinen esimerkki on desinfiointiteknologia. Mikrobiologiset epäpuhtaudet kuten virukset ja bakteerit pystytään poistamaan nykyään täysin kloorivapailla menetelmillä. Näin esimerkiksi Biarritzin rantakaupunki Ranskassa varmistaa, että kaupungin uimavedet pysyvät uintikelpoisina.

–Teknologia on jo olemassa. Sitä hyödyntämällä voisimme saavuttaa paljon parempia tuloksia ilman merkittäviä lisäkustannuksia. EU-tason sääntelyllä voitaisiin vauhdittaa tätä kehitystä, toteaa Timonen.

WWF:n Mlinaricin mukaan eurooppalaisten vesien suurin uhka onkin poliittisen tahtotilan puuttuminen.

– Veden merkitystä ei ymmärretä eikä sitä arvosteta vieläkään tarpeeksi. Nyt on aika ottaa vesien tila tosissaan ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet vesiympäristöjen suojelemiseksi ja vesien tilan parantamiseksi.

Mlinaricin muistuttaa, että Suomi aloittaa heinäkuussa EU:n puheenjohtajamaana. Suomella onkin iso vastuu siitä, mihin eurooppalaisten vesien tila kehittyy tulevaisuudessa.