Ilmastokompensaatioilla tarkoitetaan rahallista hyvitystä, jolla pyritään kumoamaan aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen vaikutukset. Kompensaatiolla rahoitetaan päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia. Tahot ja yksilöt voivat hyvittää aiheuttamiaan päästöjä rahoittamalla esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoa tai puiden istuttamista.

Ilmastonmuutosta voidaan hillitä ainoastaan vähentämällä päästöjä. Se on myös asiantuntijoiden mukaan aina ensisijainen keino toimia. Kun kaikki on tehty oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi, on kompensaatio viimeisin keino, kun päästövähennykset eivät ole enää realistisia.

Pitkällä aikavälillä edessä on siirtymä kokonaan hiilineutraaliin maailmaan.

– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevaisuudessa ei ole mitään sellaisia tahoja, jotka voisivat kompensoida päästöjä puolestamme, sanoo Sitran Hiilineutraali Kiertotalous -projektin asiantuntija Oras Tynkkynen.

Hän työskentelee erityisesti ilmastoratkaisujen ja niitä edistävien ohjauskeinojen parissa. Sitra on muun muassa kehittänyt elämäntapatestin, jonka avulla jokainen voi arvioida oman hiilijalanjälkensä ja tehdä myös suunnitelman sen pienentämiseksi.

Greenpeace ry:n Suomen maajohtajan Sini Harkin mukaan IPCC:n raportti ja 1,5 asteen tavoite puhuu rajua kieltä. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii kaikilta yhteiskunnallisilla sektoreilla nopeita toimenpiteitä. Harkkin mielestä olemme saavuttaneet rajapyykin.

– On tärkeää ymmärtää, että olemme ilmastomuutoksessa siinä vaiheessa, ettemme voi enää valita, jatkammeko esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden polttoa. Se aika on jo mennyt, eikä pitkittäminen enää tule kysymykseen, Harkki sanoo.

Hänen ajattelee, että valtioiden ja yrityksien pitää päästä yli siitä ongelmasta, jossa kompensaatiomekanismeja käytetään tavalla, jolla oikeutetaan fossiilisten polttoaineiden käyttö pidempään.

Harkki toivoo, että yrityksellä tai valtiolla olisi 1,5 asteen tavoitteiden kanssa linjassa oleva kunnianhimoinen suunnitelma, kuinka luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

– On perusteltua, että tiedostetaan vaadittava aika ja sen aikana ollaan valmiita käyttämään kompensaatioita.

Sama pätee Harkin mielestä myös kansalaisiin – niin pitkään kun yhteiskunta ei ole rakennettu lähtökohtaisesti hiilineutraaliksi, ei myöskään kansalaiset pysty elämään nollapäästöillä.

Erilaiset kompensaatiot

Kompensaatioita on asiantuntijoiden mielestä moneen lähtöön ja niitä voi soveltaa monella eri tavalla. Vaikuttavuus riippuu usein käytännön kompensaatioratkaisusta.

– Nyrkkisääntö on, että ilmaston kannalta on aina parempi kompensoida, mutta siinä, miten sen tekee, on suuria eroja, Tynkkynen sanoo.

Kompensaatiot toimivat siis, mutta miten vaikuttavuuden voisi maksimoida?

Tynkkysen mielestä kompensaatioita on lähestulkoon mahdotonta pistää paremmuusjärjestykseen. Niiden jokainen toimintamekanismit ovat hyvin erilaisia.

Käytännössä palveluita on kolmenlaisia. Osa palveluista vetää EU:n päästöoikeusmarkkinoilta päästöoikeuksia pois ja sitä kautta pyrkii kompensoimaan päästöjä. Osa palveluista rahoittaa päästöjä vähentäviä hankkeita kehitysmaissa. Yhtenä esimerkkinä toimivat myös palvelut, jotka eivät suoranaisesti hyvitä aiheutettuja päästöjä, vaan rahoittavat yhteiskunnallista toimintaa ilmastopolitiikan muuttamiseksi.

– Näillä kaikilla on tietenkin hyvin erilaiset lähestymistavat samaan kysymykseen.

Tynkkysen mukaan kuluttajan kannattaa valita mahdollisimman arvovaltaisten ja luotettavien tahojen kompensaatiota. Lisäksi ylikompensaatio on aina toivottavaa, eli jos tietää, että päästöt ovat vaikkapa tonnin, niin kompensoikin kahden tai kolmen tuhannen edestä. Tällöin varmistaa sen, että kompensaatio varmasti tepsii.

– On myös hyvä tarkkailla kompensaatioiden hintaa. Jos se on hyvin alhainen, on epätodennäköisempää, että sillä saavutetaan hyviä sekä kestäviä tuloksia. Halvalla saadaan harvoin hyvää.

Ilmastotoiminnan esteenä mittakaavaharha?

Asiantuntijoiden mielestä perustehtävää, eli meidän omien päästöjen tuomista kestävälle tasolle, ei voi välttää kompensoinnilla. Suomalaisten hiilijalanjälki on maailman kärkiluokkaa ja päästöjen radikaali vähentäminen on ensisijainen keino taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Kompensaatioihin liittyy Harkin mukaan myös psykologinen puoli.

– Monen ilmastotoiminnan este tuntuu olevan mittakaavaharha.

Hänen mielestään moni haluaa tehdä paljon asioiden eteen, mutta kaikki tuntuu liian pieneltä, eikä niillä koeta olevan riittävää vaikuttavuutta.

– Haluamme, että ilmastotekomme ovat osa mielekästä kokonaisuutta, jossa muutkin ovat mukana.

Harkki kannattaa myös käytännön toimenpiteenä sitä, että ihmisen kokonaishiilijalanjälki olisi läpinäkyvämmin läsnä arjessa, jotta sitä olisi helpompi seurata ja huomata valintojen vaikutukset. Esimerkiksi omien kulutustottumuksien ja liikkumispäästöjen näkeminen reaaliajassa.

– Arjen hiilijalanjälkityökalut auttaisivat psykologista puolta. On se tunne, että voi tehdä mielekkäitä asioita ilman, että tarvitsee tuntea olevansa yksin.