Afrikka kiinnostaa nyt enemmän kuin vuosikausiin. Ulkoministeri Timo Soini ilmoitti äskettäin, että manner nostetaan Suomen ulkopolitiikan kärkihankkeeksi. Suomella ei hänen mukaansa ole enää varaa olla panostamatta Afrikkaan.

Myös moni eurooppalainen päättäjä vaatii ottamaan mantereen vuoden päästä alkavan uuden EU-vaalikauden pääteemaksi ja antamaan Afrikka-asioille oman salkun EU-komissioon. EU-huippukokousten lisäksi manner hallitsee nyt lukemattomia korkean tason tapaamisia ja seminaareja.

Afrikka on noussut päättäjien huulille monesta syystä. Mantereella on viime vuosina tapahtunut isoja muutoksia parempaan. Tätä mieltä on entinen kehitysministeri ja Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Haavisto. Yksi muutoksista on afrikkalaisten vahvistunut halu selvittää itse Afrikan ongelmat.

– Ongelmien omistajuus on suurempaa, kuin mitä Euroopassa kuvitellaan, toteaa Haavisto.

Myös Afrikan unioni on vahvistunut ja ottanut askeleita eteenpäin. 55 valtion unioni on kopioinut toimintamallinsa Euroopan unionista ja osoittanut toimivuutensa. AU:ssa linjataan painavista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, kulttuurista ja väestökysymyksistä.

– Integraatio etenee tällä hetkellä paremmin Välimeren eteläpuolella. Ennen minulta kysyttiin, miten Afrikan tilanne nähdään Euroopassa. Nyt afrikkalaiset kysyvät, mitä EU:lle on tapahtunut? huomauttaa ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä toiminut Haavisto.

Ristiriitaisuuksien manner

Muutos tuntuu myös kauppapolitiikassa. Kun muut maanosat pystyttävät kaupan esteitä, Afrikka avaa tosissaan markkinoitaan. Keväällä 49 valtiota allekirjoitti Afrikan mantereen vapaakauppasopimuksen eli CFTA:n. Yhteisten sisämarkkinoiden kehittämisen lisäksi Afrikan valtiot sopivat mantereen sisäisestä vapaan liikkuvuuden protokollasta.

Hyvän yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen kierre on lähtenyt käyntiin monella mittarilla. Seitsemän maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta sijaitsee Afrikassa. Esimerkiksi Nigeria tavoittelee 2020-luvulla nousua samaan kastiin Italian kaltaisten maiden kanssa.

Nuoret ovat yhä koulutetumpia, jalostussektorit ovat nousussa ja esimerkiksi tehdastyö on siirtymässä Kiinasta Afrikkaan. Sähköverkon kattavuus, energian saatavuus ja puhelinverkot paranevat. Yhä useampi valtio on päässyt irti niin sanotusta malthusilaisesta kierteestä eli tilanteesta, jossa lapsia hankitaan sosiaaliturvaksi. Afrikka myös digitalisoituu vauhdilla ja hyppää suoraan mobiiliverkkoihin.

Mutta Afrikassa on yhä käynnissä massiivisia, vaikeita konflikteja esimerkiksi Etelä-Sudanissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Libyassa - koko mantereen laajuisista ongelmista puhumattakaan.

Ongelmat ovat kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri Marikki Stocchetin mukaan kietoutuneet usein toisiinsa. Jos vyyhtiä ei saada nopeasti purettua, tuloksena on Afrikka, jossa väestön ennustetaan kasvavan jopa neljään miljardiin tämän vuosisadan lopussa.

Valtaosa heistä syntyy äärimmäiseen köyhyyteen Saharan eteläpuolelle. Siellä luonnolla ja yhteiskunnalla ei ole kykyä kannatella edes nykyistä väestömäärää ja lapsilla on jo ennen syntymäänsä heikot elämän eväät. Jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin, seurauksena on valtava humanitaarinen katastrofi.

Ne jotka eivät menehdy, lähtevät liikkeelle. Konflikti- ja ilmastonmuutosalueilta ihmiset siirtyvät ensin naapurivaltioihin. Haavisto muistuttaa, että sisäinen muuttoliike Afrikan maiden välillä on jatkunut voimakkaana jo pitkään. Monet Afrikan maat ovat tehneet taloudellisia ja yhteiskunnallisia uhrauksia ja rakentaneet isoja pakolaisleirejä.

Paineen kasvaessa maat eivät pysty vastaamaan ihmisten perustarpeisiin ja pitämään väestömassoja paikoillaan. Siirtolaisuus ja pakolaisuus yltää kauemmaksi ja alkaa nykyistä huomattavasti suurempi ihmisvaellus kohti Eurooppaa.

Muutoksen tuulet EU-yhteistyössä

Eurooppalaisten on Haaviston mukaan vaikea lähteä mestaroimaan Afrikan kriisejä. Etenkin, kun EU-maat lähestyvät mannerta pakolaiskysymys edellä.

EU-Afrikka-huippukokouksen nuoren egyptiläisen delegaatin Esmat Elsayedin mielestä Afrikka kiinnostaa nyt, koska mantereesta on tullut uhka. Afrikan ja EU:n kumppanuus on hänen mukaansa irrallaan todellisuudesta ja kaipaa modernisointia.

– Kukaan ei kysy afrikkalaisilta, mitä me haluamme. Yhteistyö on epätasa-arvoista ja hyvin siiloista, sanoo Elsayed.

Haavisto ja Stocchetti huomauttavat kumpikin, että siirtomaatausta näkyy yhä EU:n ja Afrikan suhteissa. Se on läsnä hyvässä ja pahassa Afrikan unionin jäsenmaiden arjessa, koulutuslaitoksessa, lainsäädännössä ja kulttuurissa. EU:n ja Afrikan nykyinen yhteistyö on rakentunut tämän pohjan päälle. Mutta muutoksen tuulet puhaltavat nyt myös EU-tason yhteistyössä.

EU on Afrikan suurin kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja. Rahallinen apu on kuitenkin kehitysasioista vastaavan komissaari Neven Mimican mukaan enää pieni osa yhteistyötä. EU on Afrikassa isoin investoija ja kauppakumppani sekä tärkein turvallisuuden luoja. EU-komission suurin yksittäinen ponnistus on uusi ulkoisten investointien ohjelma, jolla autetaan luomaan Afrikkaan kestävää ja tuottavaa taloutta.

Ohjelma perustuu kolmelle pilarille, joilla leikataan Afrikkaan sijoittavien toimijoiden riskejä, luodaan kannattavia sijoituskohteita ja kehitetään yrityksille parempaa toimintaympäristöä Afrikkaan. Näin kansainvälisiä sijoittajia rohkaistaan tekemään bisnestä alueilla, joissa markkinat eivät vielä toimi.

EU:n talousarviosta ja Euroopan kehitysrahastosta on jaossa 4,1 miljardia euroa takauksiin ja muuhun tukeen. Tarkoituksena on saada liikkeelle jopa 44 miljardin euron investoinnit.

– Meidän on oltava kekseliäitä, että saamme rohkaistua yrityksiä investoimaan enemmän Afrikkaan. Tavoitteena on auttaa afrikkalaisia rakentamaan itselleen mahdollisuuksia luoda varallisuutta, kiteyttää Mimica.

Tunnussana tasa-arvo

Haavisto on kuitenkin huolissaan, että kehityspolitiikan heiluri on heilahtanut äärimmäisyydestä toiseen. Nyt panostetaan vain yksityissektorin tukemiseen ja investointeihin. Mutta valtion roolia ei saa unohtaa, sillä ensin tarvitaan puitteet. Perusinfran ja koulutuksen on toimittava ja korruptio saatava aisoihin.

– Nyt tämä tasapaino on unohdettu. Yritykset eivät voi toimia tyhjiössä.

Haavisto muistuttaa, että EU-maat eivät ikinä pääse eteenpäin Afrikka-suhteissa, jos yhteistyö ei lähde aidosti tasavertaiselta pohjalta. Eurooppa ei voi asettaa agendaa vain sen pohjalta, mikä Eurooppaa kiinnostaa. Tarvitaan tasavertaista yhteistyötä koulutuksessa, teknologiassa ja ympäristökysymyksissä. Sitä kautta päästään kiinni myös väestökehityksen kaltaisiin vaikeisiin kysymyksiin.

Nykyisiä haasteita hallitaan Haaviston mukaan parhaiten vahvistamalla naisten roolia, koulutusta ja osallistumista työelämään. Elsayed toivoo, että EU toimisi Afrikassa nykyistä enemmän mahdollistajana. Äsken perustetuilta sisämarkkinoilta puuttuvat pitkälti kaupattavat tuotteet.

EU voisi antaa tukea ja asiantuntemusta, kun Afrikan valtiot neuvottelevat esimerkiksi kauppasopimuksia. Näin saataisiin kasvuun ensin Afrikan sisäinen ja sitten myös ulkoinen kauppa. Kun talouden pyörät pyörivät, voidaan kehittää hyvää hallintoa, kerätä verotuloja, investoida yhteiskunnan rakenteisiin ja palveluihin.

Parhaassa tapauksessa valtiot keskiluokkaistuvat laajalla rintamalla. Ensi kevään EU-vaalit antavat Elsayedin mukaan mahdollisuuden nostaa Afrikka kokonaisuutena esiin. Tätä mahdollisuutta ei saa jättää käyttämättä.

– Koko maailman tulevaisuus riippuu Afrikan ja Euroopan yhteistyön onnistumisesta lähivuosina.