Työ ja oppiminen yhdistyvät

Olli-Pekka Heinosen mielestä on aivan selvää, että koulutusjärjestelmä ei voi yksin ratkaista tulevaisuuden osaamishaasteita.

– Ajatus siitä, että ensin käydään koulut ja sitten siirrytään työelämään soveltamaan sitä mitä on opittu, ei enää yksin riitä. Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä työn tekemisen tapa ja konteksti muuttuvat päivästä toiseen. Se edellyttää sitä, että työssä tapahtuva oppiminen on käytännössä jatkuvaa. Oppiminen ja työn tekeminen yhdistyvät lopulta yhdeksi ja samaksi, Heinonen sanoo.

Jatkuva oppiminen ei onnistu elleivät työpaikat ole siihen valmiita. Onko organisaatioilla edessään toimintatapojen uudelleen määrittelyn paikka?

Nyt puhutaan tosi isosta hyppäyksestä.

– Ääripää, mistä on lähdetty liikkeelle, on perinteinen tayloristinen malli, jossa johtajat ajattelevat ja työntekijät toteuttavat näitä ajatuksia mitään muuttamatta. Tällaisesta mallista on aika pitkä matka siihen, että jatkuva oppiminen on osa työn tekemistä.

Kaikki yhdessä haluttuun suuntaan

Heinosen mielestä organisaatioiden täytyy kyetä synnyttämään yhteisen oppimisen prosesseja, joissa koko työyhteisö kehittyy yhtä aikaa haluttuun suuntaan.

Rinnan yhteisen oppimisen kanssa kehittyy parhaimmillaan jaettu ymmärrys siitä, mitä työpaikalla tehdyn työn tekemisen merkitys todella on.

– Yhteinen ymmärrys siitä, miksi työpaikkamme on olemassa, on työyhteisön tärkeimpiä koossa pitäviä voimia. Siihen liittyy taas se, että kaikilla yhteisön jäsenillä pitää olla jossain määrin jaettu yhteinen tilannekuva. Sen synnyttäminen vaatii paljon dialogia siitä, miten asiat ymmärretään. Yhteinen merkityksellisyys voi syntyä vain näin toimien.

Jos jaettu merkityksellisyys saavutetaan, organisaatiosta voi tulla aidosti itseohjautuva. Jokainen tietää mihin ollaan menossa ja tekee työtään sen mukaisesti.

– Parempi termi tosin olisi yhteisohjautuva, Heinonen huomauttaa.

Asiantuntijuus siirtyy ihmissuhteisiin

Oppimisen nousu organisaatioiden toiminnan keskiöön vaikuttaa moniin asioihin. Esimerkiksi monet ammatti-identiteetit tulevat muuttumaan, ennustaa Heinonen.

– Asiantuntijana toimiminen ei enää olekaan sitä, että osaat täydellisesti yhden kapean osa-alueen.

– Kyse on enemmänkin sitä, että kykenet nopeasti oppimaan uutta oman osaamisalueesi päälle. Lisäksi osaamisen kasvattaminen pitää pystyä tekemään yhdessä työyhteisön kanssa niin, että osaaminen ei ole pelkästään omaa omaisuuttasi vaan jaettu ominaisuus. Silloin asiantuntijuus on ihmisten välisissä suhteissa.

Jos halutaan, että koko organisaatio oppii, jopa yritysten strategioiden täytyy perustua oppimiseen.

– Strategia ei enää ole paperi, joka syntyy enemmän tai vähemmän keskitetyssä prosessissa. Jatkossa strategiassa on kyse organisaation yhteisen oppimispolun kehkeytymisestä. Se on myös olennainen osa yrityksen identiteettiä.

Monissa startup-yrityksissä jatkuvan oppimisen merkitys on jo yrityksen jaetussa perimässä.

– Startupeissa tehdään intohimolla töitä. Mutta miten perinteiset isot organisaatiot kykenevät tekemään saman? Niille haaste on merkittävästi isompi asia.

Oppiminen irrotetaan vielä työn tekemisestä

Monilla työpaikoilla oppiminen on usein eriytetty varsinaisesta työnteosta. Mennään kursseille tai koulutuspäivään ja sitten palataan takaisin niin sanotusti sorvin ääreen. Pitäisikö tähänkin tarttua?

– Ehdottomasti. Nykyisin oppiminen irrotetaan liiaksi työn tekemisen tilanteesta. Kun koulutuksesta tullaan takaisin työpaikalle, opittua ei useinkaan osata soveltaa omaan työhön.

Heinonen kertoo, että opettajat ovat jo pitkään puhuneet ”veso-ilmiöstä”.

Peruskoulun ja lukion opettajilla on nykyisin velvollisuus osallistua lukuvuoden aikana kolmeen suunnittelu- ja koulutustyöpäivään. Niistä käytetään usein nimitystä veso-päivä. Koulutukseen mennään, koska se on pakollista. Veso-ilmiössä on kyse siitä, että opitun soveltaminen koulussa ei toimikaan, kun arki taas alkaa.

Työssäoppiminen valmistaa tulevaan

Siirtyminen jatkuvan oppimisen malliin vaatii paljon myös koulutusjärjestelmältä – koulujen on kyettävä antamaan kaikille valmiudet jatkuvaan oppimiseen.

– On pitkään tiedostettu, että oppimaan oppiminen on hyvin olennainen asia. Se ei suinkaan poista sitä, että järjestelmän täytyy kyetä antamaan myös tietämysperustaa keskeisistä asioista. Lisäksi opetuksessa täytyy painottaa sitä, mitä tiedolla tehdään. Kyky hyödyntää tietoa korostuu jatkossa voimakkaasti.

Jatkuvaan oppimiseen valmistaa myös se, että työssäoppiminen on nykyisin osa ammatillisen perustutkinnon suorittamista. Kun tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä, työssäoppimista on siitä vähintään 30 osaamispistettä.

Miten työssäoppimisessa on onnistuttu?

– Siellä missä työssäoppimista on käytetty säästön keinona, tulokset ovat olleet huonoja. Mutta siellä missä on onnistuttu luomaan hyvä vuorovaikutus työpaikkojen kanssa ja pitämään huolta työelämässä tarvittavasta ohjauksesta ja tuesta, tulokset ovat olleet hyviä.

Jatkossa hyvin asiansa hoitaneet oppilaitokset saavat työstään palkkion.

– Rahoituspäätöksissä otetaan huomioon, miten valmistuvat opiskelijat työllistyvät tai pääsevät jatko-opintoihin. Myös oppilaitosten ja työelämän jatkuvalle vuoropuhelulle luodaan kannustimet.

Entä miten yritykset ovat lähteneet mukaan koulutusyhteistyöhön?

– Oman kokemukseni mukaan yritykset ovat hanakoita lähtemään mukaan yhteistyöhön ja vuoropuheluun. On huomattu, että oppilaitosten pedagoginen kehittämisosaaminen hyödyttää laajemminkin yrityksen osaamisen ja oppimisen kehittämisen prosessia.

Lue lisää Ponsse tekee kattavaa oppilaitosyhteistyötä ja kouluttaa Ponsse-polulla osaavaa työvoimaa.

Valmistuvat opiskelijat voivat luoda uutta työtä

Eräs ammatillisen koulutuksen haasteista on, että emme tiedä tarkasti, mitä ovat ne ammatit, joihin tarvitaan työvoimaa tulevina vuosina. Työmarkkinat muuttuvat, samoin tarvittavat kyvykkyydet.

– Jatkossa työmarkkinoilla korostuvat yleiset valmiudet. Tästä syystä ammatillisiin perustutkintoihin johtavien koulutusammattien määrää on vähennetty noin 350:stä 160:een. Opiskelijat voivat tehdä aiempaa enemmän valintoja tutkintojen sisällä ja räätälöidä omaa osaamistaan.

Heinonen mustuttaa, että opintojen pitää valmistaa nuoria myös muuttamaan olemassa olevia ammatteja ja työpaikkoja.

– Valmistuvilla nuorilla pitää olla myös sellaisia ominaisuuksia, jotka auttavat synnyttämään uusia työpaikkoja ja luomaan uutta työtä. Näin he pystyvät uudistamaan työelämän todellisuutta.

Koulutusjärjestelmällä on oma osansa myös työllisyysasteen nostamisessa.

– Koulun penkille palaamisen kynnys saattaa olla korkea pidempään työelämässä olleille. Sitä kynnystä pitää kyetä madaltamaan.

– Meillä on ollut hyvin tutkintopainotteinen järjestelmä. Nyt on selvästi tarvetta myös pienemmille moduuleille, sillä työllisyyttä voidaan parantaa erityisesti aikuiskoulutuksen ja työikäisen väestön osaamisen päivittämisen avulla. Koulujen ja korkeakoulujen tulisikin moninaistaa tarjontaansa, jotta se vastaisi paremmin erilaisiin tarpeisiin.

Worldwide Educating for the Future Index‍-tutkimuksen mukaan suomalainen koulutus vastaa tulevaisuuden tarpeisiin parhaiten maailmassa. Vertailussa oli mukana 50 maata.

​

Kolme asiaa, jotka Olli-Pekka Heinonen uudistaisi koulutusjärjestelmässä:

1. Koulutuksen tarjontaan pitää saada lisää moninaisuutta.

2. Kun moninaisuutta lisätään, oppimisen ohjausta pitää parantaa. Oppija tarvitsee aina tukea, kun hän tekee valintojaan ja miettii, miten hänen pitäisi kehittää omaa oppimisen polkuaan.

3. Koulutusyksikköjä pitää vahvistaa niin, että ne voivat reagoida nykyistä paremmin yhteiskunnan muutoksiin. Ainoastaan keskushallinnon kautta tuleva muutos on hidas, kankea ja usein ajastaan jäljellä oleva.

​