Työelämässä on mukana useampi eurooppalainen kuin koskaan aiemmin EU:n historiassa. Työllisyyden kasvu Euroopassa ylitti ennusteet viime vuonna. Samoin työttömyys on jäsenmaissa nyt alimmillaan kuin koskaan sitten vuoden 2000, jolloin tilastointi aloitettiin. Keskimääräinen työttömyysprosentti oli marraskuussa vain 6,7 prosenttia. Suomessa työttömänä oli aikuisväestöstä samaan aikaan reilut 7 prosenttia.

EU:n tavoitteena on nostaa työllisyysaste vähintään 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen yltää nyt yhdeksän maata. Korkein työllisyysaste löytyy länsinaapuri Ruotsista, jossa työelämässä on lähes 82 prosenttia aikuisista. Suomessa työllisyysaste on muita Pohjoismaita alhaisempi. Viime vuoden joulukuussa työllisyys jäi Tilastokeskuksen mukaan 72 prosenttiin. Tuoreessa ministeriöiden kansliapäälliköiden Mahdollisuudet Suomelle -asiakirjassa muistutetaan, että hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää työllisyysasteen nostamista Suomessa muiden Pohjoismaiden tasolle.

Kaakkois-Euroopassa mitataan kuitenkin paljon alhaisempia lukuja. Kreikassa, Kroatiassa, Italiassa ja Romaniassa työllisyysaste jää lähelle 50 prosenttia. Myös Belgiassa ja Espanjassa jäädään selvästi EU-keskiarvon alapuolelle. EU-komission mukaan työllisyysasteen nostaminen vaatii kaikissa maissa nykyistä joustavampia ja yksilöllisempiä työjärjestelyitä, kuten osa-aikatyötä.

Nuorisotyöttömyys on sitkeä vitsaus

Makrotason työllisyystilastojen takaa löytyy kuitenkin paljon moniulotteisempi kuva työelämästä eri jäsenmaissa. Työntekijän kannalta paras kokonaisuus syntyy yhdistämällä työelämän elementtejä ainakin Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Liettuasta ja Tanskasta.

Työurat ovat viime vuosina pidentyneet kaikissa EU-maissa ja ovat nyt keskimäärin 36 vuoden pituisia. Pisimmät työurat tehdään Ruotsissa, jossa töitä paiskitaan 42 vuotta. Italialaiset ovat työelämässä puolestaan vain 32 vuotta. Suomi on samassa sarjassa virolaisten, saksalaisten, brittien ja portugalilaisten kanssa. Näissä maissa työuran kesto on noin 38 vuotta.

Liettuaa ja Latviaa lukuun ottamatta työurat on miehillä naisia pari vuotta pidempiä kaikissa jäsenmaissa. Tilaston toisesta päästä löytyy Malta, jossa naisten urat ovat 12 vuotta miehiä lyhyempiä. Naisten työurien pituus ja työllisyysaste ovat kuitenkin viime vuosina nousseet huomattavasti miehiä nopeammin. Vuodesta 2002 naisten työllisyys on kohonnut keskimäärin yli kahdeksan prosenttia. Eniten naisia on astunut työelämään Maltalla, Bulgariassa ja Saksassa. Samaan aikaan yhä alle puolet aikuisista naisista on työelämässä Kreikassa ja Italiassa.

Sukupuolen lisäksi koulutusaste vaikuttaa työllisyyteen. Korkeasti koulutetuista töissä on 86 prosenttia, kun luku korkeintaan toisen asteen tutkinnon haltijoiden kohdalla on vain 55 prosenttia. Työnsaantimahdollisuuksiin vaikuttaa tunnetusti myös ikä.

Finanssikriisi iski pahasti nuorten työllisyyteen kaikkialla Euroopassa, eikä tilanne on palautunut vuoden 2007 tasolle vieläkään. Viime vuosina euro-alueen kehitys on ollut muuta Eurooppaa heikompaa. Enemmän kuin joka viides eurooppalainen 15-24-vuotias nuori on työttömänä.

Suomessa tilanne on lähellä euro-alueen keskiarvoa. Pahimmat työttömyysluvut mitataan Kroatiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa, joissa lähes puolet nuorista on vailla töitä. Saksassa työttömänä on vain 7 prosenttia nuorista. Saksa onkin ainoa maa Euroopassa, jossa tilanne on yhtä hyvä kuin Japanissa ja Yhdysvalloissa.

Naisen ja miehen ansiokuilussa isot erot

Myös palkoissa on tunnetusti isot erot EU-maiden välillä. Vertailtaessa tuntipalkkoja, tanskalaisilla ja irlantilaisilla on parhaat mediaaniansiot. Tanskassa mediaanituntipalkka on 25,50 euroa, kun se Suomessa on reilut 17 euroa. Suomen edelle kiilaavat myös Ruotsi, Belgia ja Luxembourg.

Tilaston toisessa päässä Euroopan pienimmät tuntipalkat löytyvät Bulgariasta, Unkarista, Liettuasta ja Latviasta. Bulgarialaisen mediaanituntipalkka jää 1,8 euroon. Suomi on sen sijaan mitalisijoilla vertailtaessa matalapalkkaisten osuutta kaikista palkansaajista. Ruotsissa, Belgiassa ja Suomessa on vähiten matalapalkkaisia eli henkilöitä, jotka tienaavat alle kaksi kolmasosaa maan mediaanituntipalkasta.

Naiset tienaavat miehiä vähemmän kaikissa Euroopan maissa. Pienimmät palkkaerot ovat Liettuassa, Latviassa, Suomessa ja Ruotsissa. Sen sijaan Etelä-Euroopan maissa nainen tienaa keskimäärin kolmanneksen miestä vähemmän. Suurin selittävä tekijä erolle on komission mukaan naisten alhainen työllisyysaste.

Laskettaessa työllisyysaste, tuntipalkka ja kuukaudessa tehdyt työtunnit yhteen tuloksena on kokonaisansio. Se antaa vielä synkemmän kuvan naisten ja miesten välisestä ansiokuilusta työmarkkinoilla. Kuilu on monissa Britannian ja Hollannin kaltaisissa maissa lähes 50 prosenttia. Suomessa miesten ja naisten välinen kokonaisansiokuilu on Euroopan kapeimpia, reilut 20 prosenttia.

Naisen ja miehen välinen kokonaisansiokuilu Suomessa ja Ruotsissa.

Kohti nelipäiväistä työviikkoa?

Pisintä työviikkoa painetaan tilastojen mukaan Kreikassa. Kreikkalaisten työviikon keskipituus on yli 42 tuntia. Toisena on Bulgaria ja kolmantena Puola. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofoundin mukaan kreikkalaisten pitkien työviikkojen syynä on ennen kaikkea finanssikriisi ja sen jälkeen pitkään jatkunut tiukka taloustilanne. Niillä, joilla nyt on työtä, joutuvat tekemään sitä paljon.

OECD:n mukaan maailman parhaasta elämänlaadusta nauttivat hollantilaiset pärjäävät myös työaikatilastoissa. Hollantilaiset tekevät lyhintä työviikkoa, sen pituus on keskimäärin vain 30 tuntia. Toisena ovat Tanska ja kolmantena EU:n ulkopuolinen maa Norja.

Tammikuun lopussa Davosissa pidetyssä World Economic Forumissa nousi jälleen esiin kysymys lyhyempien työviikkojen tuomista eduista. WEF:ssä puhuneiden asiantuntijoiden mukaan siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon toisi mukanaan monia etuja sekä työnantajille että työntekijöille.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että työtuntien vähentäminen tekee ihmisistä tuottavampia ja usein työn lopputulos on parempi ja luovempi. Työntekijät ovat myös sitoutuneempia ja luottavat työnantajaansa enemmän.

Palkallinen isyysvapaa joka maahan

Palkallisista lomapäivistä nautitaan eniten Ranskassa. Ranskalaisilla on keskimäärin 32 vuosilomapäivää. Vähiten lomaa on irlantilaisilla, jotka joutuvat tyytymään 18 päivään vuodessa. Suomalaisten lomapäivien määrä sijoittuu vertailun keskelle. Meillä lomaa on keskimäärin yhtä paljon kuin ruotsalaisille, briteillä, bulgarialaisilla ja maltalaisilla.

Myös perhevapaiden kestossa on isot erot EU-maiden välillä.

Suomessa äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaa ovat yhteiskestoltaan Euroopan pisimpiä. Ansiosidonnaisen vanhempainrahan pituus on Suomessa Pohjoismaista tasoa, mutta kestoa pidentää mahdollisuus pitkään hoitovapaaseen kotihoidontuen turvin.

Suomi sijoittuu hoito- ja vanhempainrahakauden pituudessa itäeurooppalaisten maiden joukkoon: yhtä pitkä korvattu perhevapaa on vain Virossa, Unkarissa ja Slovakiassa. Vain Puolassa on mahdollista pitää korvattua perhevapaata pidempään kuin Suomessa, tosin korvaustaso on pienempi ja käyttö joustavampaa.

EU-instituutiot pääsivät tämän vuoden alussa sopuun perhevapaauudistuksesta, jolla luodaan EU-maihin vähintään 10 päivän mittainen, palkallinen isyysloma. Kullakin vanhemmalla olisi myös oikeus neljän kuukauden mittaiseen vanhempainvapaaseen, josta kaksi kuukautta on kiintiöity, eli sitä ei olisi mahdollista siirtää toiselle vanhemmalle.

Lisäksi mukana on työntekijän oikeus viiden päivän mittaiseen, vuosittaiseen omaishoitovapaaseen ja oikeus pyytää työpaikalla työ- ja perhe-elämän yhdistämistä helpottavia järjestelyjä esimerkiksi työajoissa. Uudistuksella ei saada merkittäviä suoria parannuksia Suomelle, koska jäsenmaat eivät suostuneet pidempiin vanhempainvapaakiintiöihin.

Kaikki EU-maat tarjoavat jo nykyisellään isille mahdollisuuden isyysvapaaseen muodossa tai toisessa. Isyysvapaa on rahallisesti korvattua vapaata, mutta sen kesto on valtaosassa jäsenmaita vain viikon tai parin pituinen. Entistä useampi isä jää nykyisin kotiin hoitamaan lapsia ainakin lyhyeksi aikaa.

Saksassa yli kolmasosa isistä hoitaa vauvaa vähintään kolmen kuukauden ajan, kun luku vielä kymmenen vuotta sitten oli 20 prosenttia. Mutta Espanjassa ja itäisen Euroopan maissa alle 10 prosenttia isistä jää isyysvapaalle. Eurofoundin mukaan tilanteeseen on monia syitä. Suomalaiset, belgialaiset ja norjalaiset isät ilmoittivat kyselyssä suurimmiksi esteiksi huolen perheen ansiotason laskusta, työnantajien joustamattoman suhtautumisen ja myös hallinnolliset ongelmat isyysvapaan hakemisessa.

Maiden keskimääräiset palkalliset lomapäivät.

Työn ja muun elämän konflikti kasvussa

EU-komission selvityksen mukaan lastenhoito, siivous, kaupassa käynti ja muut kodinhoitotyöt ovat yhä pääosin naisten kontolla. Eurooppalaiset naiset käyttävät näihin palkattomiin kotitöihin keskimäärin 22 tuntia ja miehet 10 tuntia viikossa. Samaan aikaan entistä useampi nainen ilmoittaa, että työn ja muun elämän yhdistämisestä on viime vuosina tullut entistä vaikeampaa.

Tätä mieltä ovat etenkin suomalaiset, ranskalaiset, bulgarialaiset ja luxemburgilaiset naiset. Enemmän kuin joka neljäs nainen ja mies toteaa Euroopan työolotutkimuksessa (EWCS), että työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu huonosti. Konflikti työn ja muun elämän välillä on kasvanut 13 vuodessa 8 prosenttia.

Yhä useampi nainen ilmoittaa, että on töiden jälkeen liian uupunut tehdäkseen esimerkiksi kotitöitä. Lähes yhtä moni sanoo pohtivansa työasioita myös vapaa-ajallaan ja kokee usein, että työ estää viettämästä tarpeeksi aikaa perheen kanssa.

Epätasapaino on tutkimuksen mukaan suurinta naisilla, joilla on alle kouluikäisiä lapsia.

Miesten kohdalla vaikein tilanne on puolestaan silloin, kun lapset ovat teini-ikäisiä. Tämä on myös ajanjakso, jolloin miehet tilastojen mukaan tekevät työurallaan kaikista pisintä päivää. Huonoiten työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu palvelualan työntekijöillä etenkin liikenne- ja ravintola- ja matkailualoilla, parhaiten puolestaan koulutusalalla ja muissa julkisen sektorin työtehtävissä. Mikrotasolla eurooppalaisesta työelämästä löytyy siis vielä paljon parannettavaa.

Lähteet: Eurofound, Eurostat, EU-komissio, OECD, WEF.