Minne katoavat miljoonat romuautot - ajoneuvojen kiertotaloudessa paljon parantamisen varaa

Euroopassa hukkuu joka vuosi yli neljä miljoonaa ajoneuvoa. Se on paitsi iso ympäristöongelma myös eurojen haaskausta. Valtioiden välillä on kuitenkin isoja eroja. Nyt asiaan etsitään EU-tason ratkaisua.

Talous ja yhteiskunta
11.12.2018

EU-maissa valmistettiin viime vuonna pelkästään henkilöautoja 17 miljoonaa kappaletta. Mutta mihin kaikki autot päätyvät aikansa palveltuaan? Tätä ihmetellään myös EU-tasolla. EU-komission mukaan Euroopassa "hukkuu" joka vuosi yli neljä miljoonaa ajoneuvoa.

Reilu puolet Euroopassa käytöstä poistuvista autoista poistetaan rekisteristä ja käsitellään virallisissa autohajottamoissa. Yli miljoonaa viedään EU-maiden ulkopuolelle käytettyinä autoina, mutta loput katoavat. Esimerkiksi Puolassa näin käy 85 prosentille ajoneuvoista. Tilanne on akuutti myös Itävallassa, jossa vain 19 prosenttia romuautoista päätyy virallisiin kierrätyslaitoksiin.

Itävallan kestävän kehityksen ministeriön raportin mukaan valtaosa romuautoista kulkee rajan yli Itä-Eurooppaan tai konteissa Afrikkaan. Tämä tarkoittaa, että miljoonia tonneja metallia, kumia, muovia ja lasia ei kierrätetä, puhumattakaan ympäristöllisesti vaarallisista kemikaaleista ja nesteistä. "Kadonneet" ajoneuvot sisältävät esimerkiksi 55 miljoonaa litraa ilmastolaitteiden nesteitä ja öljyä.

Saksan ympäristöinstituutin arvioin mukaan vuosittain menetetään 12 miljoonaa tonnia arvokasta kierrätysmateriaalia. Oikein suoritetussa kierrätyksessä yhdestä romuautosta pystytään valmistamaan esimerkiksi 619 teräskattilaa tai 12 386 haarukkaa.

Nykyinen laki vanhentunut

Kadonneet ajoneuvot ovat paitsi iso ympäristöongelma myös ristiriidassa kiertotalousajattelun kanssa. EU-komission ympäristöpääosaston vanhemman asiantuntijan Artemis Hatzi-Hullin mukaan tilannetta vaikeuttaa luotettavien tilastojen puute. EU-komissiossa arvellaan, että viisi prosenttia ajoneuvoista varastetaan, mutta ajoneuvoja päätyy Afrikan lisäksi Irakin kaltaisiin maihin, joissa kuorma-autojen korjaus on halpaa.

Osa katoaa vain kirjanpidollisesti: auto myydään toiseen maahan, mutta se unohdetaan poistaa rekisteristä lähtömaassa. Valtaosa päätyy laittomien romuttajien käsiin, jotka eivät noudata EU:n ympäristö- ja turvallisuussääntöjä. Jättämällä velvoitteet noudattamatta, toimijat voivat maksaa omistajalle virallisia autohajottamoita korkeamman hinnan romusta.

Ajoneuvojen kierrätystä koskeva EU-laki on 18 vuotta vanha. Romuautodirektiivin tarkoituksena on hallita ja vähentää romuautoista syntyviä jätteitä ja ympäristölle vaarallisia materiaaleja, kasvattaa uusiokäytön ja kierrätyksen osuutta sekä varmistaa, että syntynyt jäte käsitellään turvallisella tavalla.

Direktiivin mukaan romuajoneuvon painosta on käytettävä uudelleen tai hyödynnettävä vähintään 95 prosenttia. Auton viimeisen omistajan on toimitettava auto viralliseen vastaanottopisteeseen. Auton luovuttaminen kierrätykseen ja rekisteristä poisto ovat omistajalle aina maksuttomia. Viimeinen omistaja saa itselleen romutustodistuksen, jolla hän voi varmistua siitä, että ajoneuvo on toimitettu lain mukaisesti käsittelyyn.

Suomelle kiitettävä arvosana

EU:n romuajoneuvodirektiivi perustuu tuottajavastuuseen. Suomessa ajoneuvojen kierrätyksen hoitaa Autotuojat ja -teollisuus ry:n omistama tuottajayhteisö Suomen Autokierrätys Oy. Sen jäseniä ovat henkilö-, paketti ja matkailuautojen maahantuojat. Suomen Autokierrätys Oy:tä johtavan Arto Silvennoisen mukaan Suomesta löytyy 274 vastaanottopaikkaa, johon ajoneuvon voi viedä romutettavaksi ja kierrätettäväksi.

– Valtaosa ottaa käsittelyyn vain henkilöautoja, mutta löytyy useita toimijoita, jotka ovat erikoistuneet kuorma-autojen ja muun raskaan kaluston käsittelyyn ja osien myymiseen, kertoo Silvennoinen.

Vastaanottopiste tarkistaa luovuttajan oikeuden luovuttaa romuajoneuvo ja myöntää romutustodistuksen. Auton romutuspoisto onnistuu myös käymällä auton asiakirjojen kanssa katsastusasemalla.

Vaihtoehtoisesti ajoneuvon omistaja voi lähettää Trafin kirjaamoon selvityksen ajoneuvon tuhoutumisesta tai romuttamisesta. Silvennoinen huomauttaa, että EU-direktiivi ja sen pohjalta annettu kansallinen lainsäädäntö asettaa tiukkoja vaatimuksia kierrätysjärjestelmälle ja kaikilla romuajoneuvojen vastaanottopisteillä, esikäsittelypisteillä ja murskaamoilla on oltava ympäristölupa.

Monissa EU-maissa ajoneuvoromujen käsittelijät eivät halua rekisteröityä järjestelmään ja sitä kautta verottajalle. Usea alan toimija on lopettanut tai jatkaa bisnestä ilman lupia. Viralliseen kierrätysjärjestelmään päätyvien romuautojen määrä onkin tasaisesti laskenut vuodesta 2001, jolloin nykyinen romuautodirektiivi astui voimaan.

Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Pekka Rissan mukaan Suomen tilanne eroaa muusta Euroopasta. Meillä virallisen kierrätysjärjestelmän kautta romutettujen autojen määrä kasvaa. Viime vuonna sen kautta romutettiin noin 73 000 ajoneuvoa. Romutettujen autojen määrä kasvoi 22 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Suomi loistaakin EU-maiden ajoneuvokierrätystilastoissa ykköstilalla.

– Olemme hoitaneet Suomessa tämän hyvin, antaisin arvosanaksi vähintään 9 miinus, toteaa Rissa.

Mutta Suomestakin löytyy pimeitä purkamoyrityksiä. Alan toimijat arvioivat, että kotimaassa katoaa vuosittain hyödyntämiskelpoisia varaosia noin 400 000 kappaletta ja lisäksi satoja tuhansia litroja öljyjä sekä jarru- ja jäähdytysnestettä.

Silvennoisen mukaan virallisissa purkamoissa kierrätysjärjestelmän rungon muodostavat vastaanotto, rekisteristä poisto, esikäsittely ja murskaus. Vanhemmista autoista kierrätetään materiaalit, uudemmista pystytään hyödyntämään myös varaosia. Kevyt kalusto menee automurskaimeen ja raskaan kaluston rungot matkaavat romumetallin mukana terästehtaille sulatettavaksi ja kierrätyskäyttöön.

– Autopurkamot ovat toimineet kiertotalouden edelläkävijöinä jo vuosikymmeniä, huomauttaa Silvennoinen.

Liikenteen murros mullistaa kierrätyksen

Monet EU-maat ovat ryhtyneet ratkaisemaan kadonneiden romuautojen ongelmaa. Ranskassa suljettiin tehotarkastuksen jälkeen yli 100 laitonta autohajottamoa. Britanniassa lähes tuhat.

Antwerpenin satama Belgiassa puolestaan otti käyttöön määräyksen, jonka mukaan vain tiukan tarkastuksen läpäisseet romuautot saa viedä maasta. Sen jälkeen Antwerpenin satamasta pääosin Länsi-Afrikkaan päätyvien romuautojen määrä on laskenut kolmessa vuodessa lähes puoleen.

Myös EU-komissio suunnittelee vauhdilla vanhan direktiivin uudistamista. Uutta esitystä odotetaan alkuvuodesta 2020, heti kun uusi komissio on aloittanut toimikautensa.

EU-komissio haluaisi luoda yhtenäiset EU-tason säännöt ajoneuvojen rekisteröinnille ja rekisteristä poistamiselle, jotta nykyisestä sirpaleisuudesta päästäisiin eroon.

Autonvalmistajat ja EU-maat eivät kuitenkaan ole harmonisointiehdotuksista innoissaan. EU-komission Hatzi-Hullin mukaan lakiuudistuksessa on otettava huomioon myös radikaalisti muuttunut toimintaympäristö ja ajoneuvojen valmistus.

Nykyisen direktiivin astuessa voimaan sähköautoista tuskin edes puhuttiin. Sähköautojen purkaminen eroaa huomattavasti polttomoottoriautoista jo pelkästään sen takia, että purettavia osia on paljon vähemmän. Vähintään yhtä suuri ongelma on muovi. Vuoteen 2020 mennessä muovin osuus ajoneuvojen materiaalista nousee 20 prosenttiin. Jo nyt autoteollisuus tuottaa lähes kymmenen prosenttia kaikesta muovijätteestä.

Erilaiset muovisekoitteet ovat autopurkamoille haaste, sillä niiden käsittelyyn sisältyy paljon ympäristöriskejä. Myös sähköautojen akkujen valmistajien ja kierrättäjien yhteistyötä on parannettava. Hajottamoilla räjähtäneet akut ovat aiheuttaneet useita vakavia onnettomuuksia.

EU-komission mukaan direktiiviin tulee myös materiaalikohtaisia kierrätysvelvoitteita ja materiaalien erottelua ennen murskausta tullaan edistämään. Lisäksi tilastointia ja tiedonvälitystä EU-maiden välillä tehostetaan.

Suomi odottavaisella kannalla

Myös alan toimijoilla on kasapäin omia parannusehdotuksia direktiiviin. Kierrätysala haluaisi romutuspalkkion pakolliseksi kaikkiin EU-maihin. Auton viimeiselle omistajalle tarjottavan taloudellisen kannustimen uskotaan houkuttelevan omistajia viemään ajoneuvonsa virallisiin autohajottamoihin. Romutuspalkkion suuruus tulisi olla vähintään 500 euroa. Silvennoinen huomauttaa, että romutuspalkkion suhteen Suomi ei ole edelläkävijä.

Samanlainen järjestelmä on käytössä Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Hollannissa, Portugalissa, Slovakiassa ja Britanniassa. Tanskassa ajoneuvojen omistajat maksavat lisäksi vuotuisen kierrätysmaksun, jonka suuruus on vähintään 11 euroa. Ajoneuvon viimeinen omistaja saa vuosien aikana kertyneen summan itselleen, kun hän vie auton romutettaviksi viralliseen hajottamoon.

Rissan mukaan suomalaistoimijat ovat odottavalla kannalla direktiiviehdotuksen suhteen. Romutuskäytäntöjä on tarkoitus kehittää myös kansallisesti. Asia on osa uutta autoalan, liikenneministeriön ja ympäristöministeriön yhteistä "vihreää diiliä".

– Mutta virkamiestenkin mukaan romuttaminen on jo nyt hyvällä mallilla Suomessa, huomauttaa Rissa.

Kestävä kehitys on monella tapaa kuljetusalalle keskeinen asia. Alan toimijoiden pitäisi tuoda paremmin esiin, kuinka hyvin kierrätys on Suomessa järjestetty.

– Siksi kysymys kuuluukin, muuttuisiko mikään Suomessa, vaikka romuajoneuvodirektiiviä kiristettäisiin? pohtii Rissa.

Auton kierrätyksen askeleet

1. Vastaanotto: auton asiapaperit sekä rekisteröinti- ja tunnistetiedot tarkastetaan. Vain auton omistajalla on oikeus romuttaa ajoneuvo.

2. Rekisteristä poisto: omistajalle annetaan romutustodistus. Tieto kulkee vakuutusyhtiölle sekä Trafiin verojen päättämistä varten. Auton romutuspoisto onnistuu myös käymällä auton asiakirjojen kanssa katsastusasemalla.

3. Esikäsittely: romuauto kuivataan eli siitä poistetaan nesteet. Lisäksi autosta poistetaan mm. renkaat, akku ja katalysaattori. Räjähdysvaaralliset osat, kuten turvatyynyt, poistetaan.

4. Murskaus: ajoneuvot murskataan kolmeen eri jakeeseen: magneettinen teräs (terästeollisuuden raaka-aine), NFR eli Non-Ferrous Residue (jatkojalostetaan metalliteollisuuden raaka-aineeksi) ja kevytjae. Siitä osa hyödynnetään energiana ja hyödyntämiskelvoton jäte loppusijoitetaan kaatopaikalle.

Lue lisää
Yksityiskouluja markkinoidaan ratkaisuna oppimishaasteisiin

Yksityiskouluja markkinoidaan ratkaisuna oppimishaasteisiin

Peruskouluissa oppiminen voi jäädä puutteelliseksi kuntien resurssipulan vuoksi. Voisivatko yksityiskoulujen lukukausimaksujen salliminen ja maksullinen yksityisopetus tuoda ratkaisuja ongelmaan?

Opiskelijan aika on koulutuksen suurin kustannus

Opiskelijan aika on koulutuksen suurin kustannus

Korkeakoulutus maksaa yhteiskunnalle, mutta se myös tuottaa hyvin. Asiantuntijat pohtivat, miten koulutuksen hyötyjä kannattaa mitata.

Liikunta katosi lasten arjesta

Liikunta katosi lasten arjesta

Vain alle puolet suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu suosituksen mukaisesti. Vain osa vanhemmista kannustaa lapsiaan liikkumaan.

Tuoreimmat

OP sosiaalisessa mediassa