Tiedätkö, mistä on peräisin valtaosa Euroopassa käytetystä vanilja-aromista eli vanilliinista? Se syntyy Norjassa sellutehtaan sivutuotteena. Törmäämme biotalouden innovaatioihin arjessamme yhä useammin ja mitä yllättävämmissä paikoissa.

Biotalous on satoja vuosia vanha talouden sektori, mutta viime vuosina alan materiaali-innovaatiot ja käyttökohteet ovat lisääntyneet moninkertaisesti. Biotalous on noussut globaalisti isoksi kasvualaksi.

Suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus ottaa tästä kasvusta merkittävä osa. Jo nyt biotalous- ja cleantech-toimiala on Suomen suurin vientisektori. Kaikkien biotalouteen luettavien sektoreiden yhteenlaskettu vuotuinen liikevaihto kohoaa EU-maissa jo 2000 miljardiin euroon ja sektorit työllistävät noin 22 miljoonaa ihmistä.

Irti myyteistä

Biotalous on noussut parrasvaloihin myös EU-tasolla. EU-komissio julkisti syksyllä työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista vastaavan varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen johdolla uuden biotalousstrategian.

Kataisen mukaan harva etenkään Pohjoismaiden ulkopuolella ymmärtää, mitä kaikkea biotalous pitää sisällään. Monen eurooppalaisen mielessä se kytkeytyy suoraan metsien käyttöön ja valtaosassa EU-maita metsien hyötykäyttö koetaan usein kielteisenä.

– Eurooppalaisten ymmärrys metsistä on usein samalla tasolla kuin itäsuomalaisen ymmärrys Maltan tonnikalaviljelystä, Katainen huomauttaa.

Todellisuudessa biotalous on paljon metsiä laajempi kokonaisuus. Se kattaa kaikki alat ja järjestelmät, jotka ovat riippuvaisia biologisista luonnonvaroista. Biotalouteen kuuluu maatalous, metsätalous, kalatalous, elintarvikeala, bioenergia ja kaikki biopohjaiset tuotteet.

– Olemme vasta alkutekijöissä koko biotalouskokonaisuuden kanssa, painottaa Katainen.

Euroopan metsäteollisuutta edustavassa CEPIssä pitkään työskennelleen varapääjohtaja Jori Ringmanin mukaan sanaan on suhtauduttu isoissa EU-maissa epäilevästi ja jopa torjuvasti. Suuri syy asenteeseen ovat ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet. Niiden eettiset ja ympäristölliset kestävyysongelmat mustasivat moneksi vuodeksi kaiken bio-alkuisen maineen.

– Nyt on palattu neutraaliin tilanteeseen, luonnehtii Ringman.

14 kohdan kasvuohjelma

Katainen vahvistaa, että ajatusmaailma on muuttunut.

– Ilmastonmuutos herättänyt ihmiset. Se on saanut monen pohtimaan, voiko biotalous olla osa kiertotaloutta. Vastaus on selvä: se voi ja sen pitää olla.

Biotalouden, kiertotalouden ja vähähiilisen talouden välillä on Kataisen mukaan selvä yhteys ja kolmikon yhteispeli tuo summaansa suurempia tuloksia. Pitkän aikavälin ilmastostrategiassa EU-komissio ehdottaa, että Euroopan tulee olla ilmastoneutraali talous vuoteen 2050 mennessä.

Se vaatii radikaaleja muutoksia jokaiselta yhteiskunnan osa-alueelta ja kasvattaa biotalouden merkitystä. Päivitetyssä EU-strategiassa biotalous nähdään entistä laaja-alaisemmin kiertotalouden uusiutuvana osa-alueena, jonka avulla on mahdollista muuntaa taloudessa syntyviä jätteitä uudelleen käytettäviksi resursseiksi sekä korvata fossiilisiin luonnonvaroihin perustuvia tuotteita biopohjaisilla vaihtoehdoilla.

Biotalous voi muuntaa levät polttoaineeksi, valmistaa muovituotteita öljyn sijaan biopohjaisista raaka-aineista, muuntaa jätteen uusiksi huonekaluiksi tai teollisuuden sivutuotteet biopohjaisiksi lannoitteiksi. Strategian mukaan biotalous auttaa vähentämään päästöjä miljoonia tonneja vuoteen 2030 mennessä.

– Pelkästään hyödyntämällä lantaa ja jätteitä voimme lisätä talouden kestävyyttä ja vähentää päästöjä merkittävästi, toteaa Katainen.

Strategia linkittää biotalouden aiempaa selvemmin suoraan EU:n teollisuuspolitiikkaan, energia-alan sääntelyyn ja kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteisiin. EU vauhdittaa biotalouden kasvua 14 konkreettisella toimella.

Vuoden 2019 aikana alkavilla hankkeilla ohjataan investointeja biopohjaisille aloille sekä edistetään tietämystä biotaloudesta. Katainen nostaa esimerkiksi 100 miljoonan euron kiertobiotalouden investointialustan. Alustalta voi hakea rahoitusta hankkeisiin ja alan innovaatioiden kehittämiseen. EU-komissio haluaa rahoituksella tukea myös uusien biojalostamoiden syntyä.

Lisäksi EU-komissio on ehdottanut, että Horisontti-tutkimusohjelmassa osoitetaan seuraavalla rahoituskaudella 10 miljardia euroa elintarvikehuoltoon, maatalouteen, aluekehitykseen ja biotalouteen. Keski- ja Itä-Euroopan EU-maita autetaan samoin kehittämään omat kansalliset biotalousstrategiansa.

– Analysoimme myös parhaillaan lainsäädännön pullonkauloja, jotka estävät uusien biopohjaisten tuotteiden markkinoillepääsyn. Näin haluamme parantaa biopohjaisten tuotteiden sisämarkkinoita, kertoo Katainen.

Kaikki bio ei ole kestävää

Moni kansalaisjärjestö ja tutkija on kuitenkin huolissaan biotalouden kasvusta. Euroopan ympäristöpolitiikan tutkimusinstituutti painottaa, että biotalous ei ole automaattisesti resurssitehokasta, eivätkä sen tulokset ilmaston ja yhteiskunnan kannalta pelkästään positiivisia.

Järjestöjen mukaan EU:n biotalousstrategian onnistuminen riippuu lopulta siitä, auttaako biotalous ratkaisemaan Euroopan kestävyyshaasteita vai pahentaako se niitä. CEPIn Ringmanin mukaan eurooppalaisten metsäpohjaisten bioraaka-aineiden kestävä käyttö varmistetaan raportoinnilla, kestävyyskriteereillä ja sertifioinneilla.

Eurooppalaiset metsät kasvavat nykyisin 1500:n jalkapallokentän verran päivässä. Selluloosa on maapallon yleisin aines, jota syntyy joka viides sekunti kahta Eiffel-tornia vastaava määrä.

Kestävyyden varmistamisessa yksi tärkeä tehtävä on Kataisen mukaan tiedon keruu.

– Meillä on aivan liian vähän dataa biopohjaisista tuotteista. Kaikki tuotteet mihin on lätkäisty bio-leima, eivät ole aidosti kestäviä. Haluamme estää biotuotteiden viherpesun.

Tietojen avulla EU-komissio voi vertailla luotettavasti biopohjaisten tuotteiden ympäristöllistä kestävyyttä fossiilisiin. Katainen muistuttaa, että esimerkiksi biohajoavat muovipussit eivät usein kompostoidu ja vaativat lähes aina erityisolosuhteet hajotakseen.

Lisäksi niistä voi päätyä luontoon haitallista mikromuovia aivan kuten öljypohjaisesta muovista. Tähän liittyen EU-komissio on ehdottanut, että jäsenmaat, yritykset ja komissio etsivät mahdollisuuksia luoda biomuoville ja muille biotuotteille eurooppalaiset standardit.

Sellujäätelöstä syöpälääkkeisiin

EU:n ESIR-rahoitusta saanut Äänekosken biotuotetehdas on suomalaisille tuttu esimerkki, kuinka biopohjaisia raaka-aineita voidaan käyttää monipuolisesti ja kuinka sivutuotteilla voidaan luoda arvonlisää. Mutta alalla tapahtuu kasapäin muutakin mielenkiintoista.

Metsäsektori biotalouden toimialoista suurin, mutta isoimmat kasvuprosentit mitataan uusiutuvan energian tuotannossa ja kemianteollisuudessa. Kataisen mukaan innovaatioiden osalta yksi lupaavimmista sektoreista on tekstiiliteollisuus. Nykyisellään iso osa vesistöihin päätyvästä mikromuovista on peräisin vaatteiden pesemisestä.

Kun vaatteiden valmistukseen käytetään öljypohjaisia materiaaleja, niistä irtoaa kulumisen ja pesemisen yhteydessä mikromuoveja. Puuvillaa pidetään ympäristöystävällisenä, mutta sen viljely vaatii valtavasti vettä.

– Biopohjaisista kuiduista valmistetut vaatteet tarjoavat ratkaisun molempiin ongelmiin, toteaa Katainen.

Ringman nostaa esimerkiksi elintarvikkeet.

– Jo nyt markkinoilta löytyy jäätelöitä ja makkaroita, joissa on mukana sellua. Jos tuotteesta 10 prosenttia on korvattu sellulla, sillä on isoja myönteisiä vaikutuksia päästöihin ja myös terveyteen.

Lääketeollisuudessa ollaan innoissaan kuusipuuta hyödyntävästä suomalaiskeksinnöstä. Kuusesta eristetään koivusokerin eli xylitolin kaltaista sokeria, jonka avulla voidaan parantaa eturauhassyöpää. Se on jo patentoitu ja parhaillaan lääkeaineiden hyväksyntäprosessissa.

Toinen esimerkki on sellun käyttäminen hyväksi syöpähoidon täsmälääkityksessä. Kun lääkkeen tehoa soluihin testataan 3D-muodossa sellupohjaisessa geelissä, saadaan perinteistä petrimaljaa realistisempia tuloksia. Näin potilaalle löydetään nopeammin juuri hänelle sopiva hoito. Täysin toisen tyyppinen keksintö on nanoselluloosa, jonka vetolujuus on parempi kuin teräksellä.

– Alalle syntyy yhä enemmän niche-tuotteita, joilla on globaalit markkinat. On vaikea pysyä kartalla kaikista sektorirajat ylittävistä materiaali-innovaatioista, toteaa Ringman.

Kehitysvauhti on Kataisen mukaan hienoa, mutta samalla iso haaste lainsäätäjälle.

– Alan sääntelyn on vaikea pysyä kehityksessä mukana. Siksi edelläkävijät ovat sääntelyn näkökulmasta usein epävarmassa tilanteessa.

Ringmanin mukaan suomalaisen ja eurooppalaisen biotalouden tulevaisuus näyttää valoisalta. Jokainen globaali kehityskulku osoittaa samaan suuntaan: kiertotalousmallin mukainen biotalous on Euroopan ainut mahdollisuus.

Euroopan talous perustuu keskimäärin 75 prosenttisesti tuontiin. Biotalouden raaka-aineet sen sijaan löytyvät Euroopasta. Esimerkiksi metsäteollisuuden osalta 85 prosenttia raaka-aineista on peräisin Euroopasta. Biotaloudessa koko arvoketjun hyöty jää Eurooppaan. Sillä on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys.

Ennen kaikkea biotalouden osaaminen on EU-maissa. Muualta maailmasta ei löydy vastaavaa teknologista osaamista. Myös alan vetovoima on nuorten silmissä parempi kuin monella muulla teollisuudenalalla.

– Jos Euroopassa ei saada biotaloutta lentoon, ei sitä saada missään muuallakaan, toteaa Ringman.