Chydeniuksen vieraskynä

Chydeniuksen vieraskynä

Puheenvuorot
23.11.2018

Sienimetsästä yhteiskunta-analyysiin

Helsingin yliopiston tutkija Anneli Portman muistuttaa, että maailman olemassaolo ja jatkuvuus eivät ole itsestäänselvyys.

Viime viikolla ystäväni julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan tatista, kysyen tunnistaisiko joku, mistä lajista oli kyse? Monipolvisen ja vilkkaan keskustelun päätteeksi ei yhteisymmärrystä sienen identiteetistä löytynyt. Tatti päätyi takaisin metsään ja risottoon ainekset löytyivät kauppahallin luottomyyjältä, jonka sienet ovat tunnistettua tavaraa.

Jäin pohtimaan tuon jälkeen kahta seikkaa. Toisaalta sitä, kuinka vähän tatin itsensä kasvua ja toimintaa ulkopuolisten pohdinnat sen mahdollisesta identiteetistä häiritsivät. Tatti oli silti tatti, vaikkei kukaan tiennyt sille nimeä. Tarve luokitella on yleisinhimillistä ja nimeäminen lisää turvallisuuden tunnetta sekä ennakoitavuutta. Ne voivat kuitenkin johtaa myös harhaan.

Nimeämisiin ja luokitteluihin kutoutuvat helposti mukaan sosiaaliset arvostukset. Herkkutatista tulee sienten kuningas, vaikka vaatimattomammallakin sienellä saisi ravitsevaa ruokaa aikaiseksi. Kulutustamme ohjaavat rationaalisten seikkojen (kuten sienten ravintoarvon) lisäksi sosiaaliset arvostukset (purkkiherkkusienirisotto häviää tattirisotolle tai mustatorvisienirisotolle herkkuna).

Toisaalta mietin sitä, kuinka maaseudun ja kaupunkien väliset eroavaisuudet kertautuvat laajemmissa yhteiskunnallisissa yhteyksissä. Maaseutu, tai tässä tapauksessa tarkemmin metsä, mahdollistaa kaupungissa ”arjen luksuksen” vaikkapa tatteina, mutta ei suoraan hyödy tuottamastaan itse.

Kun puhutaan alueellisesta kehityksestä tai resurssien jaosta, nähdään ydinalueet ja syrjäseudut toistensa vastakohtina. Kaupunkeihin, ydinalueisiin, kasaantuu resursseja ja osaamista, sekä erilaisia turvaverkkoja, jotka mahdollistavat avun saamisen mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä.

Kaupat ovat auki 24/7 ja päivystykseen ei pisimmilläänkään ole matkaa kuin puolisen tuntia. Jos ei puistossa kasva sieniä syötäväksi, metsästä poimitut tatit löytyvät vähällä vaivalla kaupasta kaupungin keskeltäkin. Syrjäseudut romantisoidaan helposti mökkien ja metsien taustoiksi, mutta alueellisia eroja palveluiden saatavuudessa ei pyritä tasaamaan, vaan lähimpään sairaalaan saattaa olla satojen kilometrien matka.

Syrjäalueet tekevät kuitenkin elämän mahdolliseksi. Siellä tuotetaan ruokaa, siellä on vesistöjä ja metsiä. Ilman metsiä ei olisi tatteja risottoihin, puhumattakaan, että olisi edes ilmaa hengitettäväksi.

Kaiken tämän olemassaolo ja jatkuvuus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme ja vaikutamme toinen toisiimme. Kaikki jakolinjat, määritykset ja arvostukset peittävät helposti alleen sen, että ellemme toimi vastuullisesti – yritykset, ihmiset kuin puolueetkin – emme selviä.

Vastuullisuus on sitä, että tunnustamme keskinäisen riippuvuutemme ja uskallamme kutoa rihmastoja. Niistä hyötyvät kaikki, eivät pelkästään etuoikeutetut. Yhteisen vastuun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen lisää luottamusta, jonka varaan hyvinvoivat yhteisöt rakentuvat. Vastuullisuudesta kasvaa siten verkostoja, jotka saavat niin metsät kuin kauppahallit kukoistamaan!

Anneli Portman on Helsingin yliopiston arvo- ja sosiaalipsykologian tutkija. Portman edistää työkseen Helsingin kaupungin turvallisuutta ja pyrkii suitsimaan vihapuhetta ja syrjäytymistä. Vapaa-ajallaan hän järjestää juhlia ja pohtii suomalaisen yhteiskunnan juuria.

Lisää blogeja
Chydeniuksen vieraskynä
Chydeniuksen vieraskynä
23.11.2018

Sienimetsästä yhteiskunta-analyysiin

Chydeniuksen vieraskynä
Chydeniuksen vieraskynä
15.11.2018

Mitä ämpäri opetti vastuullisuudesta?

Chydeniuksen vieraskynä
Chydeniuksen vieraskynä
17.8.2018

Inhimillinen pääoma ja tuotantoteknologian kehitys ruokkivat toisiaan ja talouskasvua

Chydeniuksen vieraskynä
Chydeniuksen vieraskynä
15.5.2018

Neljäs teollinen vallankumous muuttaa myös oppimisen