Minua itseäni koskeva data kuuluu vain minulle – vai kuuluuko sittenkään?

Kun asioin verkossa, tiedot ostoksistani, liikkumisestani, pankkiasioinnistani ja terveydestäni tallentuvat ja jäävät palveluntarjoajille. En tiedä, mihin tietojani käytetään. Lisäksi data ei liiku palveluntarjoajalta toiselle, vaikka itse sitä haluaisin.

Näihin haasteisiin vastaa MyData‍, suomeksi omadata. Jos MyData etenee ja yleistyy, ihmiset voivat itse hyödyntää, hallita ja luovuttaa eteenpäin heistä kerättyä dataa. Päätösvalta datan käytöstä pysyy käyttäjillä.

MyData synnyttää jo uutta liiketoimintaa

Kysymys tiedon omistajuudesta on noussut keskusteluun eurooppalaisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n vanavedessä.

Nyt MyDatasta kiinnostuneet tahot ovat järjestäytyneet kansainväliseksi mydata.org -yhteisöksi. Yhteisö julkaisi tavoitteensa vuonna 2017.

– Kaikki lähestyvät omasta suunnastaan samaa maalia, eli henkilötietojen irrottamista organisaatiorajoista. Ihminen voi omalla valtuutuksellaan siirtää tietojaan joustavasti paikasta toiseen. Malli vaatii toimiakseen tekniset, juridiset ja liiketoiminnalliset puitteet, korostaa Teknologiateollisuus ry:n Tekoälykiihdyttämön vetäjä Antti Poikola.

MyData synnyttää jo uutta teknologiaa ja liiketoimintaa myös Suomessa. Monet yritykset ja yhteenliittymät rakentavat Poikolan mukaan omadatan hyödyntämisessä tarvittavia rakenteita.

– Suomessa on lähdetty vahvasti tekemään verkoston rakennusta ja yhteisen kielen etsimistä. Datan hallintaan tarvitaan puhelinverkkoon verrattavaa yhteiskäyttöistä infrastruktuuria. Monet tuotantovaiheeseen päässeistä piloteista ovat juuri tällaisia dataoperaattorihankkeita.

Uudenlainen dataoperaattori on esimerkiksi Lakes. Se haluaa yhdistää dataa hallinnoivat yritykset ja organisaatiot dataklubeiksi, joiden toimintaa se dataoperaattorina hallinnoi.

Dataklubissa rajallinen määrä toimijoita on sopinut yhteisistä säännöistä, joilla jäsenet jakavat dataa hallitusti toistensa käyttöön. Ajatuksena on, että dataklubit verkostoituvat edelleen dataekosysteemiksi.

– Yleinen ja yhteiskäyttöinen infra on vielä kaukainen haave. Silti pyrkimys infrastruktuuriajatteluun on taustalla, vaikka liikkeelle lähdetään yksityisistä dataklubeista. Pikkuhiljaa datan liikuttaminen minne tahansa tulee mahdolliseksi, ennustaa Poikola.

Ostotiedot näkyville

Myös toisenlaisia esimerkkejä omadatan hyödyntämisestä löytyy.

S-ryhmän Omat ostot -palvelun avulla S-ryhmän asiakasomistajat voivat tarkastella ja hyödyntää omia ostotietojaan. Palvelun avulla voi jo nyt seurata omaa rahan käyttöä, tulevaisuudessa myös omien ostosten ekologisia tai terveydellisiä vaikutuksia. Palvelu julkaistiin syksyllä 2018 ja sillä on nyt yli 60 000 rekisteröityä käyttäjää.

SisuID-yhteenliittymä kehittää koneälyyn ja biometriseen tunnistamiseen pohjautuvaa ratkaisua, jonka tavoite on muuttaa paperiset passit digitaalisiksi. Sen jälkeen yksilön identiteetti voidaan linkittää moniin palveluihin – tietenkin yksilön antamalla suostumuksella.

Sitran IHAN -hankkeessa ‍rakennetaan reilun datatalouden perustuksia. Tavoitteena on luoda valtioiden rajat ylittävät pelisäännöt sekä ratkaisut reiluun datan vaihtoon ja hyödyntämiseen. Reilun datatalouden ekosysteemien liiketoiminta- ja ansaintamallien määrittely on jo käynnistetty. Haussa on oikeita liiketoimintapilotteja.

Julkishallinnossa suuret mahdollisuudet

MyDatan sovellukset ovat vielä alkuvaiheessa.

– Kyse on suuresta paradigman muutoksesta. Kymmenessä vuodessa ollaan varmasti aivan eri tilanteessa kuin nyt.

Poikola uskoo, että MyDataan perustuville palveluille alkaa löytyä myös kysyntää.

– Yksittäisten ihmisten näkökulmasta isoja draivereita ovat palvelujen käytettävyys, saumattomuus ja helppous. Toinen motiivi on yksityiseen liittyvä henkilökohtainen huoli, joka kasvaa jatkuvasti. Huolet ovat kuitenkin siirtyneet hitaasti toimintaan, koska vaihtoehtoja ei ole ollut tarjolla.

Poikola näkee jo toimialoja, joilla MyData todennäköisesti etenee ensimmäiseksi.

– Terveysdatan käsittelyssä on paljon mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Liikkumiseen liittyvät MAAS-ratkaisut ovat myös kiinnostavia. Henkilötietojen käsittely on helpompi rakentaa palveluihin heti alusta asti. Talousdata ja siihen liittyvä reaaliaikainen talous tarvitsevat myös uusia ratkaisuja. Pankkeja on jo velvoitettu avaamaan rajapintansa muille toimijoille.

Erityisen suuret mahdollisuudet MyData-sovelluksille on julkishallinnossa.

– Jos kansalainen antaa luvan oman datansa käyttöön, julkishallinto kysyy parhaassa tapauksessa henkilötietoja vain yhden kerran. Sen jälkeen ne voidaan siirtää muihin julkisin palveluihin.

GDPR ei velvoita julkishallinnon toimijoita avaamaan ja mahdollistamaan tiedon siirrettävyyttä.

¬– Kansallisella lainsäädännöllä voisi nyt ottaa pikkuisen etukenoa – rakentaa lainsäädännöllisiä hiekkalaatikoita, joissa uuden lainsäädännön toimivuutta voisi kokeilla. Samalla julkishallinnon tietovarantoja vois avata.

Mitä tekevät datatalouden jättiläiset?

MyData oli alun perin Eurooppa-lähtöinen hanke, mutta nyt MyData Global -verkoston jäsenistä neljäsosa tulee Euroopan ulkopuolelta.

– Japani on ollut erittäin aktiivinen. Siellä on jo järjestetty ohjaavaa sääntelyä datapankkien perustamiseksi ja annettu lisenssejä toimijoille, jotka voisivat toimia datapankkeina ihmisten puolesta tietyissä henkilödataan liittyvissä asioissa. Kaliforniassa osavaltio teki oman uudistuksensa, joka otti mallia eurooppalaisesta ajattelusta.

Entä ovatko datatalouden suuret toimijat jollain tavalla tukemassa tai edistämässä MyData-ajattelua?

– Isojen toimijoiden välillä on kiinnostavia eroja. Microsoft ja Apple ovat aika vahvasti tehneet pesäeroa Googlen ja Facebookin suuntaan, ja liiketoiminnan kenttä on ylipäätään muutoksessa. Googlella on meneillään Data Transfer Project, jossa on yhdenmukaistettu henkilötietojen käsittelyä.

– Mutta lopulta Googlen ja Facebookin liiketoiminta on vahvasti kiinni henkilötiedon hyödyntämisessä. En usko, että Facebook kykenee koskaan tekemään suunnanmuutosta.