Mitä sinulle tulee mieleen termistä kutsumustyö? Ihmisaivoille sopivaa työtä selvittäneen aivotutkija Katri Saarikiven mukaan monen korvaan vanhahtavalta kalskahtava termi kuvaa osuvasti työn muutosta yhteiskunnassamme

– Ennen tarvittiin erillinen termi työlle, jota kohtaan tunnettiin intohimoa. Ei 1800-luvun ihminen osannut keskimäärin ajatella, että työstä pitäisi nauttia, hän kuvailee.

2010-luvulla on valtavirtaa pohtia oman työnsä merkityksellisyyttä. Ja kun koneet ottavat haltuunsa aiemmin ihmisten kontolle kuuluneita tehtäviä, yhä useammalla on ainakin teoriassa mahdollisuus valita työ, jonka kokee mielekkääksi.

Vaikka intohimoinen suhde työhön on monen mielestä tavoittelemisen arvoinen asia, siihen liittyy myös raskaampia mielleyhtymiä. Sana kutsumusammatti vilahtelee usein esimerkiksi sairaanhoitajien tai lastentarhaopettajien matalia palkkoja perustelevissa argumenteissa. Työssä uupuneet saattavat kuvailla tehneensä asioita ”liian suurella palolla”.

– Kotiin ja vapaapäiviin tunkeutuvat työt saatetaan perustella esimerkiksi sillä, että oma työ on niin tärkeää ja enemmän kuin pelkkää työtä, toteaa tutkija Mira Karjalainen, joka tutkii tulevaisuuden kestävää työelämää WeAll-hankkeessa Helsingin yliopistossa.

Työelämä ei ole startup

Karjalainen haluaa kyseenalaistaa ajatuksen, että kaikkien pitäisi suhtautua työhönsä intohimoisesti.

– Hetkittäin tuntuu siltä, että koko maailmasta on tullut yksi iso startup. Voi olla vaikea sanoa, että haluaisin vain tehdä tämän työni ja mennä sitten nauttimaan vapaa-ajasta.

Äärimmäisen motivoitunut työntekijä ei myöskään ole automaattisesti paras mahdollinen työntekijä, Karjalainen pohtii. Järkevä etäisyys työhön ja omasta jaksamisesta huolehtiminen ovat nykypäivän työelämässä valtteja, jotka voi olla vaikeampi muistaa intohimotyössä.

Saarikivi uskoo ainakin osan ongelmaa olevan se, miten määrittelemme mielekkään työn.

– Siihen liittyy usein ajatus, että pitäisi olla paras tai huippu-jotain. Fakta on kuitenkin se, että suurin osa meistä on työssään keskinkertaisia. Ja työstä voi silti nauttia todella paljon.

Työntekijä firman käyntikorttina

Tällä hetkellä Karjalainen tutkii erityisesti vaativaa asiantuntijatyötä, jossa halu edetä uralla on tyypillisesti kova. Monelle rajanveto vapaa-ajan sekä työn välillä voi olla haastavaa.

Hän kuvaa, kuinka esimerkiksi ajatus työntekijästä firman käyntikorttina on muuttunut yhä kokonaisvaltaisemmaksi vaatimukseksi.

– Ennen se tarkoitti lähinnä sitä, että älä ole törttöile kännissä työasussa. Nyt pitäisi olla firman mesenaatti, joka promoaa työpaikkaansa myös omalla ajallaan ja muistaa myös twiittailla siitä.

Yliopistotutkijana Karjalainen tunnistaa ilmiön myös omassa työarjessaan. Työ on iso osa identiteettiä, välillä isompi kuin hän haluaisi.

– Kun luen esimerkiksi Hesarin sunnuntaisivujen työelämäosiota, en voi olla ajattelematta sitä oman työn kautta. Tai jos olen lapseni kaverin synttärikutsuilla ja joku haluaa puhua mielenkiintoisesta työprojektista, on vaikea olla tarttumatta siihen.

Teknologiaa ei voi yksin syyttää hämärtyneistä raja-aidoista, mutta esimerkiksi älypuhelimet tekevät töihin lipumisesta salakavalan helppoa.

– Haasteltavani totesivat, että puhelimesta tarkastetut työsähköpostit eivät varsinaisesti ole työtä, kun he eivät kerran avanneet läppärin kantta, Karjalainen kertoo.

Innostus työhön antaa ja ottaa

Katri Saarikivi johtaa tällä hetkellä empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää HUMEX-projektia. Hän nyökyttelee Karjalaisen huomioille oman työn vahvasta imusta.

Saarikiven jaksaa tutkijan työhön liittyvää epävarmuutta juuri siihen liittyvän vahvan motivaation, jatkuvan uuden oppimisen ja vapauden vuoksi. Innostus omaa työtä kohtaan on etuoikeus mutta myös helposti uuvuttavaa.

– Saatan väsyneenä ajatella, että entä jos se innostus katoaa? Kun kaikki työssäni nojaa sille.

Työroolin joustavuus on Saarikivelle suuri bonus mutta luo ajoittain myös paineita.

–Välillä tuntuu siltä, että koska voisin periaatteessa tehdä töitä milloin vain, niitä pitäisi tehdä koko ajan. Vastattavat kysymykset eivät koskaan lopu kesken.

Vapaus vaikuttaa työhön ratkaisee

Millaista on sitten hyvä työ, jossa motivaatio on vahva mutta työntekijä ei huku työrooliin tai pala loppuun?

Kysymys on vaikea ja yksilöllinen, mutta Saarikivellä ja Karjalaisella on antaa siihen hyvinkin konkreettisia ehdotuksia.

Saarikivi toteaa, että tutkimusten mukaan motivaatiota vahvistaa ainakin tunne siitä, että oman työnsä sisältöön voi vaikuttaa.

Kyseessä voivat olla hyvin pienetkin päätökset: esimerkkinä Saarikivi käyttää koetta, jossa koehenkilöt saivat päättää testissä käytettävän ajastimen värin. Heidän motivaationsa kohosi aivokäyrien perusteella välittömästi verrattuna niihin, joiden ei annettu tehdä valintaa.

Kontrollin puute saattaa olla ongelma myös näennäisesti vapaissa ja luovissa työtehtävissä.

– Esimerkiksi omasta elämästään Youtube-sisältöä luovat tubettajat ovat nyt alkaneet kipuilla vahvasti uupumuksen kanssa. Heidän pitää juosta jatkuvasti algoritmien ja uusien seuraajien perässä, ja suosio on hyvin arvaamatonta, Saarikivi kertoo.

Karjalainen toteaa, että työpaikat voivat ottaa käyttöön keinoja, joilla luodaan työlle terveitä rajoja. Joissain organisaatioissa on jo esimerkiksi linjattu, että työsähköposteja ei saa lähettää iltaisin tai viikonloppuisin.

– Se vähentää painetta olla aina tavoitettavissa. Toisaalta esimerkiksi siihen, milloin pitää verkostoitua, on vaikea luoda mitään selkeitä sääntöjä. Tärkeintä on tiedostaa, missä itselle sopivat rajat menevät.

Karjalainen ja Saarikivi puhuvat paljon siitä, kuinka kivaa heidän työnsä on. Molemmat hyväksyvät sen, että työtä ja muuta elämää ei voi täysin irrottaa toisistaan.

Olennaista on muistaa, että elämään kuuluu paljon muutakin tärkeää kuin työ.

– Koen epäonnistuneeni, jos tarkistan viikonloppuna työsähköposteja. Jossain muussa ammatissa tilanne voi tietenkin olla eri, mutta ei minun työssäni pitäisi tulla katastrofeja, jotka eivät voi odottaa yön yli, Karjalainen toteaa.