Jokainen helsinkiläinen asuu alle 10 kilometrin päässä merenrannasta. Yhteensä kaupungissa on rantaviivaa yli 130 kilometriä, ja saaria noin kolmesataa.

Lähtökohta merellisyyden kehittämisen suhteen ei siis ole yhtään hullumpi.

– Meri on aina ollut vahvasti läsnä täällä. Nyt tavoitteena on saada se paremmin saavutettavaksi ja osaksi kaupunkilaisten arkipäivää, kertoo Helsingin virallisen merellisen strategian projektipäällikkö Minttu Perttula.

Merellinen strategia on kaupungin kärkihankkeita. Sen toimintaohjelma hyväksyttiin keväällä 2019 ja ulottuu vuoteen 2030.

Käytännössä ohjelma tarkoittaa muun muassa sitä, että saarikohteita otetaan entistä paremmin virkistys- ja matkailukäyttöön, ja liikenneyhteyksiä niihin parannetaan. Jo aiemmin kaikille avautuivat Vallisaari ja Isosaari, kesälle 2019 on kunnostettu aivan Helsingin keskustan lähellä sijaitseva Vasikkasaari.

Kesällä 2019 helsinkiläisten käytössä on myös ensi kertaa kaupunkisoutuveneitä, ja kaikki lähisaaristoon suuntautuva lauttaliikenne löytyy kootusti Helsingin seudun liikenteen Reittioppaasta. Apuna on käytetty kaupunkilaisten omia ideoita, joita kerättiin strategian suunnitteluvaiheessa.

– Meiltä toivottiin paljon juuri arkisia asioita, kuten lisää veneiden laskupaikkoja, vuokrattavia mökkejä, rantasaunoja ja uimapaikkoja, Perttula kuvailee.

Lisää tapahtumia ja palveluita saaristoon

Kaupunkilaisten merellisten toiveiden ja tarpeiden toteuttamisessa avainasemassa on saariston palveluiden ja yritysyhteistyön parantaminen, Perttula toteaa.

– Saimme saariston yrittäjiltä palautetta siitä, että esimerkiksi lupa-asioiden suhteen on välillä vaikea saada tietoa tai löytää oikeaa henkilöä kaupungilta. Haluamme koordinoida tätä puolta paremmin.

Tavoitteena on myös luoda kaupunkiin lisää merellisiä tapahtumia. Kesällä 2020 Vallisaaressa järjestetään ensimmäistä kertaa kansainvälinen nykytaidetapahtuma Helsinki Biennaali.

Perttulan mukaan Itämeren ja saaristoluonnon suojelu kulkee vahvana juonteena mukana kaikessa kehittämistyössä. Suojeluaspekti korostui myös kaupunkilaisten vastauksissa, kun heiltä pyydettiin ajatuksia merellisyyden kehittämiseksi.

– Pohdimme muun muassa sitä, miten voimme siirtyä vesiliikenteessä pienipäästöisempään suuntaan esimerkiksi sähkölauttojen avulla. Saaret on myös luokiteltu sen mukaan, millaista käyttöä ne kestävät, ja luonnoltaan herkimmille saarille ei ohjata vierailijoita.

Luontoselvitykset ohjaavat tulevaisuuden työtä

Myös Antti Halkka Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksestä on tyytyväinen siihen, että Helsinki panostaa meriluonnon ja meriympäristön saavutettavuuteen.

– Helsinki on suoraan avomeren äärellä, ja todella lähellä on hyvin edustavaa saaristoluontoa ja linnustoa. On hienoa, että yhä useampi pääsee kokemaan tämän, hän toteaa.

Merellisyystyössä Halkka pitää erityisen tärkeänä luontoselvityksiä, jotka kertovat tarkasti meriluonnon nykyisestä tilasta ja antavat suosituksia tulevaan. Esimerkiksi Helsingin lähialueen merenpohjasta on hänen mukaansa yhä melko vähän tietoa.

Tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista toteaa, että verrattuna Suomen muihin rannikkoalueisiin Helsingin edustan merialueen pohjat ovat jo suhteellisen hyvin kartoitetut. Lisäksi laajempi vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden selvitystyö on jo käynnissä. Se toteutetaan yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa ja osana kansallista VELMU-kartoitusohjelmaa.

– Pyrimme löytämään monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet, jotta niitä voidaan välttää, kun saaria avataan. Sellaisia ovat esimerkiksi alueet, joissa esiintyy herkkiä ja lajeja, kuten rakkohaurua tai meriajokasta, Vahtera kuvaa.

Halkka muistuttaa, että saarten virkistyskäytön lisääntyessä vierailijoita pitäisi ohjeistaa esimerkiksi lintujen pesimisajoista. Väärään paikkaa sytytetyt nuotiot tai liian lähelle ajetut veneet voivat aiheuttaa paljon häiriötä.

Mahdollisuuksia ekologisiin majoitusratkaisuihin

Myös rakentaminen pohdituttaa.

–Jos rantaviivat rakennetaan täyteen, ne jäävät vain harvojen käyttöön, Halkka toteaa.

Perttula korostaa, että tarkoituksena on rakentaa Helsingin rannoille nimenomaan mökkejä, jotka olisivat kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä. Hänen mukaansa rakennuksista pyritään suunnittelemaan myös mahdollisimman pienipäästöisiä.

– Saaristosta puuttuu monilta osin kunnallistekniikka. Se on myös jännittävä mahdollisuus innovoida ja kehittää sähkö- ja vesiverkon ulkopuolella toimivia, niin kutsuttuja ”Off-grid” majoitusratkaisuja.

Helsingin merellisten alueiden palvelujen parantaminen ja lähimatkailun vetovoimaisuuden kasvattaminen on myös itsessään ilmastoteko, Perttula lisää.

Ylipäänsä hän ajattelee, että jos ihmiset halutaan lähemmäksi meriluontoa, kaikenlainen kieltäminen ja rajoittaminen pitää tehdä hyvin harkiten.

– Se kun helposti vain vieraannuttaa entisestään luonnosta.

Erilaiset käyttötarkoitukset voidaan yhdistää

Miten muuten merellisyys voisi näkyä Helsingissä?

Antti Halkka haaveilee näkevänsä kaupungissa tulevaisuudessa Itämereen keskittyvän museon tai infokeskuksen, jollainen on jo avattu Tukholmaan.

– On sinänsä outoa, että Kauppatorin viereen on suunniteltu kaikenlaista mutta ei ole mitään sellaista paikkaa, jossa saisi kootusti tietoa Itämerestä ja sen historiasta.

Tukholman Artipelagin kaltainen keskus olisi kiinnostava konsepti myös Minttu Perttulan mielestä.

– Luontaisin paikka sille voisi kuitenkin olla saaristossa, ja tällaista konseptia on mietitty esimerkiksi Vallisaareen tai Isosaareen. Tukholman Artipelag on yksityisen toimijan rahoittama ja sama malli toimisi myös Helsingissä, hän pohtii.

Perttulaa kiinnostaa erityisesti se, miten Helsingin saaristossa voidaan yhdistää erilaisia käyttötarkoituksia. Esikuvana hän pitää Yhdysvaltojen kansallispuistoja, joissa käy valtavia matkustajavirtoja. Vieraita kuitenkin ohjeistetaan tarkasti luonnossa liikkumisesta, ja suuri osa luontoalueista pidetään ohjauksella käytön ulkopuolella.

Esimerkiksi kesällä 2016 yleisökäyttöön avautunut Vallisaari on jo osoittautunut erittäin suosituksi vierailukohteeksi. Vanhojen sotilasrakennusten ja linnoitusten ohella saarella elää myös poikkeuksellisen paljon erilaisia kasvi- ja eläinlajeja.

Kävijöitä on ohjeistettu monin keinoin pysymään merkityillä poluilla ja kunnioittamaan luontoa – ja Perttulan mukaan he ovat myös totelleet.

– Sanon välillä leikilläni, että Vallisaari palautti uskoni ihmisiin. Se on osoittanut, että luonnon virkistyskäyttö ja suojelutyö voidaan yhdistää.