Kuvareportaasit
11.3.2020

Huippuyliopistojen jalanjäljissä

Helsinki GSE haluaa olla osa kansainvälistä huippututkimusta. Siihen on tähdätty tuomalla yhteen Helsingin yliopiston, Hankenin ja Aalto­yliopiston taloustieteen opettajat ja jatko­opiskelijat.

Kuvareportaasit
11.3.2020

Arkadiankatu 7:ssä, Economicumissa, on rauhallinen tunnelma – opiskelijat kulkevat kierreportaita alas ja tekevät lähtöä lounastauolle. Muutaman eri vuosikymmenen tyylejä sekoittavassa linjakkaassa rakennuksessa tehdään nykyään yliopistorajoja ylittävää yhteistyötä ja tutkimusta. Economicumissa työskentelee tai opiskelee rinnakkain Helsingin yliopiston, Hanken Svenskahandelhögskolanin sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen väkeä. Kun Helsingin yliopiston ja Hankenin yhdistelmään lisätään vielä Aalto-yliopisto, saadaan Helsinki Graduate School of Economics eli Helsinki GSE.

Sen ensimmäinen versio, Helsingin yliopiston, Hankenin ja kauppakorkeakoulun yhdistelmä näki päivänvalon jo vuonna 2004.

– Motivaatio hankkeelle oli alun perin resurssien yhdistäminen. Kun kyseiset laitokset saataisiin ikään kuin saman katon alle, voisimme toimia kuin yksi yhtenäinen laitos, Helsinki GSE:n akateeminen johtaja, taloustieteen professori Otto Toivanen kertoo.

Muodollisesti Helsinki GSE aloitti toimintansa vuonna 2018. Vaikka aikaa aloituksesta on kulunut vasta vähän, muutoksia aiempaan on nähtävissä. Emoyliopistot, Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö ovat jo resursoineet taloustiedettä aiempaa voimakkaammin.

– Se mahdollistaa professorien rekrytoinnin, mikä tekee meistä kansainvälisesti vertailukelpoista kokoluokkaa. Taloustieteen suurimpana yksikkönä Suomessa meillä on aiemmin ollut vain kymmenisen professoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa tyypillinen luku on 40–60, Toivanen toteaa.

Ei vain rahaan keskittymistä

Työyhteisönä Helsinki GSE on sitoutunut siihen, että se vastaa huutoon ja myös kouluttaa riittävästi osaajia, joista on ollut jopa pulaa – taloustieteilijöille kun on enenevissä määrin tarvetta yhteiskunnan eri sektoreilla. Töitä riittää niin Sosiaali- ja terveysministeriössä kuin Liikenne- ja viestintäministeriössäkin. Helsinki GSE myös haluaa jakaa tutkimukseen perustuvaa tietoa poliittisten päättäjien käyttöön.

– Ihmisillä on usein harhainen käsitys siitä, mitä taloustieteilijä tekee, millaisista kysymyksistä hän on kiinnostunut ja millä aloilla taloustieteestä on hyötyä. Ajatellaan, että taloustieteilijä puhuu vain inflaatioennusteista, työttömyydestä tai talouskasvusta, Toivanen pohtii.

Taloustiede on Toivasen mielestä kuitenkin hyödyllinen työkalu mihin tahansa yhteiskunnalliseen tutkimiseen. Helsinki GSE:n yksi missio onkin laajentaa ihmisten ymmärrystä siitä, mistä taloustieteessä on kysymys.

– Taloustieteilijä voi selvittää esimerkiksi politiikkatoimenpiteiden vaikuttavuutta. Itse olin vuosi sitten eräässä lukiossa puhumassa ilmastonmuutoksesta taloustieteen näkökulmasta, Toivanen antaa esimerkkejä.

Economicum on arkkitehti Einari Teräsvirran suunnittelema.

Helsinkiin kannattaa tulla

Laitosten yhdistyminen on tuonut mukanaan paljon uutta. Yhä tärkeää on tiedeyhteisön ylläpito, sen edistäminen ja maisteritason opetuksen operointi. Yhdessä on kuitenkin alettu rekrytoida yli yliopistorajojen, mitä perinteisesti ei ole tehty Suomessa.

– Kaikkia hyötyjä ei pystytä näin lyhyen ajan jälkeen vielä toteamaan, mutta uskomme, että yhteistoiminnalla pystymme parantamaan opetuksen määrää ja laatua sekä houkuttelemaan vielä parempia opiskelijoita nykyisen jo varsin hyvän opiskelijamateriaalin lisäksi. Varsinkin ulkomaalaisista opiskelijoista käydään kovaa kilpailua. Yhdessä haluamme vakuuttaa, että Helsinki on se paikka, jonne kannattaa tulla, Toivanen toteaa. Se, millä professoreja ja opiskelijoita houkutellaan, on koulutuksen parantaminen entisestään. Kolmen laitoksen opetusohjelmien päällekkäisyyksiä on purettu, puutteita on kartoitettu mutta myös katettu.

Kolmen yliopiston rutiinien ja hallinnon yhteensovittaminen on ollut mielenkiintoinen, mutta myös haasteellinen tehtävä.

– Myös rekrytointipuolella on pitänyt löytää tapoja sovittaa kunkin laitoksen rutiinit keskenään, jotta voimme aidosti esittäytyä maailmalla yhtenä rekrytoivana yksikkönä. Työyhteisön sitouttaminen muutoksiin on tärkeää, sillä siten hyvät akateemiset yksiköt toimivat. Ilman vertaisyhteisön hyväksyntää ei saada aikaiseksi mitään, Toivanen pohtii.

Tulevaisuudessa halutaan panostaa yhteistyöhön jo lukioiden kanssa, jotta alan tunnettuutta saadaan lisättyä nuorten parissa. Ja kun professoreja saadaan lisää, opetusohjelmia päästään kehittämään. Erityisesti maisteriopetusta on laitettu kuntoon viime ajat ja seuraavaksi tohtori- koulutusta aletaan viedä eteenpäin.

– Helsinki GSE on meille ainutlaatuinen tilaisuus. Koko työyhteisössä on hyvä vire ja innostus siitä, että tämä on hyvä juttu paitsi meidän laitoksillemme kuin myös suomalaiselle yhteiskunnalle. Ekonomisteilla on merkittävä rooli maailman muuttamisessa paremmaksi, Toivanen summaa.

Salla Simolaa innostaa datalähtöinen ongelmanratkaisu.

Tohtoriopintojen loppusuoralla

SallaSimola, 32, istuu väliaikaisessa työhuoneessaan Economicumilla. Läppärin ruudulla vilisee peräjälkeen pisteitä: Simola tutkii eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja alkaen vuodesta 1907.

Simolalla on työpöytä myös Otaniemessä Aalto-yliopiston tiloissa. Siellä on Economicumin askeettista toimistohuonetta viihtyisämpää, mutta sijainti ei ole yhtä ytimessä.

Simola on tohtoriopinnoissaan loppusuoralla: kolmesta itsenäisestä osiosta koostuva artikkeli- väitöskirja on valmis esitarkastukseen alkuvuonna 2020. Simola käsittelee palkkajakauman kehitystä Suomessa sekä työkyvyttömyyseläkkeitä. Lisäksi hän tutkii puolueiden välisiä eroja täysistuntopuheessa.

– Valmistuin maisteriksi Aalto-yliopistosta. Sen jälkeen olin yliaktuaarina Tilastokeskuksessa, mutta työni painopiste oli rutiininomaisissa tehtävissä ja tutkimuspuoli jäi vähälle. Koska minusta kivointa on tutkimuksen tekeminen, hain ja pääsin taloustieteen tohtoriohjelmaan, Simola kertoo.

Simolan päivät koostuvat pitkälti ohjelmoimisesta ja empiirisestä taloustieteestä. Hän käyttää tutkimuksessaan hyödyksi sekä salassapidon alaisia Tilastokeskuksen tilastoaineistoja että julkisesti saatavilla olevia aineistoja.

– Työni on itsenäistä ja sopii kaltaiselleni analyyttiselle, vaihtelua kaipaavalle luonteelle. Pää- sen oppimaan koko ajan uutta ja saan haastaa itseäni. Vastaukset eivät ole yksinkertaisia, eikä niiden kuulukaan olla. Suomessa on paljon hyviä viranomaisten keräämiä rekisteriaineistoja. Kun niitä yhdistelee, saa paljon mielenkiintoista tietoa, Simola toteaa.

Simola on tehnyt myös opetustyötä ja käy ahkerasti seminaareissa. Viimeisimmissä on luennoitu esimerkiksi perustulokokeilun vaikutuksista työmarkkinoihin ja siitä, miten eri rangaistukset rikoksista vaikuttavat rikoksen uusimiseen. Yhteiskunnallisuus ja paremman Suomen rakentaminen ovat tärkeitä taloustieteellisiäkin kysymyksiä.

– Hakeuduin alalle alun perin juuri yhteiskunnallisen ulottuvuuden takia. Haluan tehdä töitä ihmisten hyvinvointia parantavien muutosten parissa. Jatkossa haluan jatkaa datalähtöisen ongelmanratkaisun tiellä, jota olen tehnyt tutkimuksessanikin, Simola sanoo.

Koska Simola on viittä vaille valmis tohtori, hän ei pääse nauttimaan Helsinki GSE:n kehittymisestä enää kauaa. Hän uskoo, että Helsinki GSE:n enimmät hyödyt realisoituvat pikkuhiljaa.

– Rahoitusta on saatu lisää, ja esimerkiksi Aallossa on tällä hetkellä neljä apulaisprofessorin paikkaa avoinna, mikä tietää resursseihin valtavia lisäyksiä. Myös yliopistojen yhteishenki on vahvistunut. Ja mitä enemmän jatko-opiskelijoita, sitä parempi. Siten akateeminen yhteisö monipuolistuu, ja mielenkiinnon kohteiden täsmätessä syntyy mahdollisuuksia yhteistyöhön, Simola toteaa.

Tohtorikoulutettava Teemu Pekkarinen löysi lopulta oman alansa taloustieteestä.

Urheilijasta ja muusikosta ekonomistiksi

Vuonna 2014 taloustieteen opinnot aloittanut Teemu Pekkarinen, 30, tekee tohtoriopintojaan Economicumissa ja viihtyy tavarantäyteisessä huoneessaan, josta huonekaverit on hätistetty muualle haastattelun ajaksi. Ikkunalaudan huonekasvit ovat kohdanneet parhaat päivänsä, ja Lidlin sinisiä kivennäisvesipulloja on tullut tyhjennettyä. Kirjahyllyssä on alaan liittyviä opuksia ja sieltä löytyy myös syy siihen, miksi Pekkarinen alkoi opiskella taloustieteitä.

¬– Opiskelin Kuortaneen urheilulukiossa ja kilpailin keilauksessa SM-liigatasolla. Sitten vaihdoin urheilun musiikkiin, ja kitaristinurani huipentui kolmen kuukauden rundiin Yhdysvalloissa. Olin haaveillut rock-tähden urasta, mutta kiertueella huomasin, etten halunnut sitä enää, Pekkarinen kertoo.

Tuolloin reilu parikymppinen ajatteli ensin lähteä lukemaan lakiopintoja, jotka nekään eivät tuntuneet omilta. Kun käsiin eksyi Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirja, oma paikka oli löytynyt. Maisteriopinnot Pekkarinen suoritti vauhdikkaasti kolmessa vuodessa.

– Olin aina tykännyt matematiikasta, mutta en koskaan ollut päässyt käyttämään sitä. Sitten mikrotaloustiede alkoi viehättää ja innostuin täysin. Huomasin, että tämä oli hyvä ja itselle sopiva maailma, Pekkarinen toteaa.

Kolmannen vuoden lopussa Pekkarista alkoi mietityttää se, että valmistuminen häämötti, mutta oppiminen oli kesken. Siltä hänestä tuntuu edelleenkin, kun tohtoriopintoja on menossa kolmas vuosi. Väitöskirjan ensimmäinen artikkeli on valmis, kaksi työn alla.

Kiinnostus edellä tohtoriohjelmaan

Helsinki GSE:n synnystä Pekkarisella on hyvää sanottavaa. Hän on ollut GSE:n johtokunnan opis-kelijajäsen alusta saakka ja vaikuttanut GSE:hen tuomalla kokouksiin opiskelijoiden äänen.

– Tuntui oudolta, että eri yliopistoilla oli samoja kursseja päällekkäin. Lisäksi on hyvä niin ope- tuksen kuin tutkimuksenkin kannalta, että kun laitoksissa on vain vähän porukkaa, asioita tehdään yhdessä.

Pekkarisen oma ohjaaja Juuso Välimäki on Aalto-yliopistossa Otaniemessä. GSE:n myötä on tullut luonnolliseksi hankkia ohjaaja mistä tahansa GSE:n yliopistosta.

– Tohtoriohjelmaan osallistutaan kiinnostus edellä, ja vasta sitten etsitään itselle sopiva ohjaaja.

Nykyään näin toimiminen on helpompaa, ja siihen kannustetaan. Se on kaikkien etu, Pekkarinen pohtii.

Myös Pekkarinen uskoo siihen, että dynaamiselta vaikuttava, aiempaa suurempi yhteisö houkuttelee opiskelemaan ja töihin oikeanlaista porukkaa – myös ulkomaalaisia huippuosaajia.

Tutkimus vie mennessään

Pekkarinen on innostunut työstään – hän saapuu Economicumille aamuyhdeksältä ja usein lähtee vasta iltamyöhällä punttisalin kautta kotiin.

– Tutkimustyö vie mennessään, enkä ole kokenut vastaavaa missään muussa työpaikassa, vaikka olen saanut olla töissä hyvissä paikoissa. Kun pystyy tuottamaan paljon ajatuksia, aina niistä vähintään yksi on se, joka toimii. Rakastan tehdä tätä, vaikka vaatiihan tämä hirveästi panostusta. En silti koe, että luopuisin mistään, koska tämä on oma valintani, joka tuottaa itselleni iloa ja nautintoa, Pekkarinen miettii.

Myös tällä tutkijalla on haave tehdä maailmasta parempi paikka.

– Se on klisee, mutta tutkijalla on pakko olla tämä fundamentaalinen ajatus, jotta tutkimuksella olisi merkityksellinen päämäärä. Muutenhan tutkimuksen tekeminen olisi leikkimistä, vaikka sitten mukavaa sellaista. Toivon, että tutkimuksen kautta ymmärrän maailmaa paremmin ja lisään hyvinvointia muutenkin kuin vain itselleni, Pekkarinen lisää.

Jetro Anttonen haluaa ottaa selvää mitä voi ylipäänsä tietää.

Motivaatio nousee asioiden tietämisestä

Pekkarinen koputtaa samalla käytävällä olevaan lasioveen ja huikkaa Jetro Anttoselle, 25, että nyt on hänen vuoronsa. Miehet ovat hyviä tuttuja, sillä he aloittivat opinnot samaan aikaan. Anttonen valmistui keväällä 2019 GSE:n tutkijamaisterilinjalta ja jatkaa nyt tohtoriopintojen parissa. Anttonen on kolmikosta tuorein tohtorikoulutettava, eikä ole vielä ehtinyt kokea GSE:n hyötyjä kovin konkreettisesti.

– Mutta yhteistyö laitosten välillä varmasti kehittyy kaiken aikaa ja resurssien lisääminen on erinomainen asia. On kaikkien etu, että koulussa on mielenkiintoisia ja erilaisia ihmisiä, joiden kanssa syntyy hyviä keskusteluja. Hyvät keskustelut ruokkivat omaa mielikuvitusta ja uteliaisuutta, Anttonen sanoo.

Vaikka Helsinki GSE:ssä on hyvä olla, Anttonen haluaa jossain vaiheessa Yaleen vuodeksi suuntaavan Pekkarisen tavoin lähteä katsomaan maailman yliopistomeininkiä. Erilaista tekemistä nähdessään oppii ja kehittyy itsekin.

Anttonen työskentelee ekonometrian parissa. Omassa tutkimuksessa hän tekee ohjaajansa Jani Luodon kanssa pääosin menetelmäkehittämistä. Motivaatio ei nouse niinkään teknisestä tekemisestä, vaan asioiden, ilmiöiden ja itse tiedon paremmasta ymmärtämisestä.

– Minua kiinnostaa se, mitä kukaan meistä voi tietää. Oma tutkimukseni on muun muassa suurelta osin tilastotiedettä, eikä menetelmäkehittäminen yleensä olekaan vain taloustiedettä. Haluan lähestyä asioita poikkitieteellisemmin, Anttonen toteaa.

Tutkimus on mielekkäintä

Anttonen on Pekkarisen ja Simolan tavoin tehnyt myös opetustyötä. Hän on vetänyt laskuharjoitusryhmiä kandiopiskelijoille, tehnyt mallivastauksia ja näyttänyt, miten tehtäviä tehdään. Se on ollut mielekästä, mutta kaikkein mielekkäintä on oman tutkimuksen tekeminen.

– Opintojen kandivaihe oli haparointia enkä vielä oikein tiennyt mitä haluan. Maisterivaiheessa pääsin tekemään tohtorilinjan kursseja, ja se teki päätöksen tohtorikoulutettavana jatkamisesta helpoksi, Anttonen muistelee.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksella työskennellessään Anttonen pääsi sisään siihen, mitä tutkimuksen tekeminen voi olla ja mitä siihen voi liittyä.

– Se kaikki tuntui tosi omalta. On hienoa, kun saan olla utelias ja toteuttaa itseäni, löytää ja opetella uusia asioita.

Myös Anttonen pyrkii väitöskirjaa tehdessään miettimään, millä tavalla voisi tehdä asioita, jotta niistä hyötyisi mahdollisimman moni. Tutkimus ei kuitenkaan aina ole konkreettista, eikä sitä voi välttämättä linkittää suoraan asioihin. Anttonen kertoo kyseenalaistavansa asioita jatkuvasti, myös omia ajatuksiaan. Nuorta tohtorikoulutettavaa kiinnostaa muun muassa ennustaminen eli sen tutkiminen, mitä tiedetään ja havaitaan eri havaintojen ja informaation pohjalta, ja mitä se voi tarkoittaa.

– Ennustaminen auttaa päätöksenteossa, koska tämän päivän havainnot kertovat jotain tule- vaisuudesta. Jos ymmärtää tämän, ovat päätökset keskimäärin parempia kuin ilman ennusteita, Anttonen toteaa.

Nähtäväksi jää, miten uusi opetus- ja tutkimusyksikkö kehittyy ja vie suomalaisia yliopistoja aiempaa enemmän maailmankartalle. Kun näitä tekemisestään innostuneita ja työhönsä into- himoisesti suhtautuvia ihmisiä on kuunnellut, voisi ennustaa, että päämäärä, kansainvälisen tason huippututkimus, on vain ajan kysymys.

Lisää kuvareportaaseja

Arktisen alueen narratiivi muuttuu

Arktisen alueen narratiivi muuttuu

Arktisen neuvoston uusi puheenjohtajamaa on Islanti. Tulevalle kahdelle vuodelle Islannilla on kolme pääteemaa: Pohjoismaiden nuoret, meri ja kestävä matkailu. Inspiraatio teemoihin löytyy YK:n...

Kirjoittaja: Vilja Sorsa Kuvat: Joonas Fritze/WWF

Right arrow

Talousjättien muuttuva suhde

Talousjättien muuttuva suhde

Euroopan unioni vaatii Kiinalta enemmän toimia kauppasuhteen tasapainottamiseksi, vaikka Kiinasta Eurooppaan suuntautuvien investointien arvo on laskenut rajusti.

Kirjoittaja: Hannamiina Tanninen Kuvat: Kurt Tong

Right arrow

Ei kertakäyttörakennuksille

Ei kertakäyttörakennuksille

Rakennettu ympäristömme tuottaa merkittävän osan hiilidioksidipäästöistä. Arkkitehti Sami Rintalan mielestä kestävän kehityksen mukaisen rakentamisen pitäisi lähteä siitä, että suunnitellaan vain...

Kirjoittaja: Heini Huhtinen Kuvat: Pasi Aalto, Dag Jenssen

Right arrow