Trendit ohjaavat politiikkaa

Vuonna 2014 Vuoden professoriksi valittu Pertti Alasuutari toivoo, että tutkijoiden kilpaillun tutkimusrahoitusmallin tilalle tulisi vihdoin ja viimein myös muita malleja.

Talous ja yhteiskunta
27.4.2018

Tampereen yliopistolla käy hulina, opiskelijat säntäilevät opetussaleihin ja ruokalaan, mutta yhdessä salissa keskitytään, sillä siellä tehdään Suomen johtavaa sosiologian tutkimusta. Tänään aiheita on kaksi: 1) Miten Suomen eduskunnan päätöksenteossa vedotaan tutkimuksiin? ja 2) Analyysi siitä, miten EU:n suosituksia otetaan huomioon jäsenvaltioiden parlamentissa.

Akatemiaprofessori Pertti Alasuutari tarkkailee rauhallisena tutkimusryhmänsä seminaaria. Alasuutari päätyi sosiologian tutkimuksen huippunimeksi sattumalta, nuorempana hän haaveili toimittajan ammatista. Alun perin Ouluun teknilliseen korkeakouluun koulukavereidensa vanavedessä lähtenyt Alasuutari huomasi, että sydän sykki kuitenkin yhteiskuntatieteille. Pakolliset matematiikanopinnotkin tuntuivat hieman liian hankalilta.

Jokaviikkoinen vajaa kahdenkymmenen sosiologian tutkijan ryhmän tutkimusseminaari saadaan päätökseen aikataulussa. Takana on intensiivistä opponointia ja jälleen kerran ollaan lähempänä lopputulemaa. Alasuutari kiittää kaikkia ja toivottaa mukavaa loppuviikkoa. Tutkijat ovat onnekkaita, ainakin vielä hetken – tutkimusryhmällä on riittävä rahoitus kasassa työntekoon.

Suomalaista huippututkimusta Tampereella

Huippututkimuksesta puhuminen on Alasuutarin mielestä hankalaa, sillä mikä oikein on huippututkimusta ja mikä ei?

– Kun mietitään yhteiskuntatieteellistä tutkimusta Suomessa, on selkeästi nähtävillä, että meidät on huomioitu myös ulkomailla. Tutkimusryhmäni tekemisistä tiedetään muuallakin kuin vain kotimaassa.

Suomalaisten tutkimusryhmien kansainvälisyys ja verkottuminen on akatemiaprofessori Alasuutarin havaintojen mukaan tutkimuksenteon elinehto.

– Suomessa tehdään korkeatasoista tiedettä ja meillä on hyvä tiedeyhteisö, varsinkin kun tarkistellaan sitä, minkälaisilla resursseilla sitä pyöritetään. On mielestäni väärin verrata suomalaista tutkimusta suoraan esimerkiksi Harvardiin. On paljon reilumpaa verrata meidän tutkimustamme Amerikan muihin yliopistoihin kuin yksittäiseen huippuyliopistoon. Kaikki professorit tai yliopistot eivät suinkaan tee huippututkimusta.

Tutkimusalojen välillä on Alasuutarin mielestä suuria eroja. Yhteiskuntatieteiden ja sosiologian tutkimusta tehdään maailmalla paljon verrattuna esimerkiksi johonkin suppeampaan tieteenalaan.

Norja sekä Tanska ovat viime vuosien aikana panostaneet tutkimuksen resursseihin ja tulokset ovatkin olleet nähtävillä melkein saman tien. Sitoutumaton ja yliopistojen välinen rahoitus on ollut avainasemassa hyvien tuloksien kanssa. Alasuutari on sitä mieltä, että tulosten ja resursoinnin välillä on suora korrelaatio.

– Suomessa on pitkään harrastettu kilpaillun tutkimusrahoituksen politiikkaa. Tämä johtaa siihen, että usein tällaisia rahoituksia suunnataan tiettyihin tutkimuksen keihäänkärkiin. Valtio luulee näissä tapauksissa tietävänsä jo ennakkoon, mikä tutkimus on kaikista tärkeintä ja tarpeellisinta. Tällöin tieteellinen vapaus ja yliopiston sisältä lähtevä säätely jää vähemmälle.

Tämä ei ole Alasuutarin näkemyksen mukaan hyvä suunta. Tutkimusryhmien tutkimus pitäisi olla osa yliopistojen arkipäiväistä työskentelyä eikä niin, että rahoitus sallii juuri ja juuri tutkinto-opiskelijoiden kouluttamisen.

– Toki kilpailtua rahoitusta tarvitaan, mutta tutkimuksen perusrahoitusta pitäisi lisätä. Säätiöt ovat tärkeitä tutkimuksen rahoittajia, mutta niidenkin rooli on vakiintunut rahoittamaan väitöskirjan tekemiseen tarvittavia apurahoja.

Huippututkimus, Tampereen yliopisto

Alasuutarin mukaan ajattelemme helposti, että poliittiset valinnat perustuvat tutkittuun tietoon tai rationaaliseen valintaan. Käytännössä ne kuitenkin ovat muodin kaltaisia ilmiöitä.

Mallia rahoitukseen maailmalta

Alasuutari näkee, että yksi ongelma tutkimuksen rahoituksessa on, että se sulkee helposti pois lahjakkaita tutkijoita. Toimeentulo on helposti liian vakaalaudalla.

– Yliopistoilla on hyvin vähän rahoitusta, joka mahdollistaisi sen, että perustutkinnon suorittanut opiskelija voisi jatkaa tutkijaksi jatko-opiskelijana. Suurin osa post doc -vaiheen tutkimuksista ja väistökirjoista rahoitetaan erityisesti tiettyä tutkimusta varten haettavilla apurahoilla.

Tästä tapahtumaketjusta seuraa helposti se, että ihmisiä ei houkuta akateeminen ura ja tutkimus, sillä toimeentulo on vaikeaa ja työlästä. Oman haastavuutensa rahoituksen saamiseen tuottaa professorin mielestä vielä se, että apurahat on pääsääntöisesti tarkoitettu tutkijoille, jotka ovat jo väitelleet. Yhtenä vaihtoehtona Alasuutari pitää sitä, että tutkimusta tehdään osa-aikaisesti akateemisen opetustyön ohella. Tämä voi kuitenkin johtaa helposti siihen, ettei tutkimuksen tekemiseen pysty satsaamaan riittävästi aikaa.

Alasuutari toivoisi tilanteeseen samankaltaista ratkaisua kuin esimerkiksi amerikkalaisissa yliopistoissa, joissa tutkimuksesta kiinnostuneet opiskelijat suuntaavat tohtorikouluun. Sieltä he saavat paikan tutkimusassistenttina tai opettajana ja rahoituksen väitöksen tekemiseen. Hieman ennen väitöstutkimuksen valmistumista tutkija hakee jo apulaisprofessorin virkaa.

– Tämä malli mahdollistaa sen, että vuosia tai vuosikymmeniä kestävä apurahojen hakeminen ja pätkätyöttömyys jää kokematta. Tutkija on niin sanotusti uraputkessa. Tämänkaltainen malli on jossain määrin jo käytössä Suomen yliopistoissa, mutta paikkoja on todella vähän. Sen lisäksi paikat ovat hajanaisia eikä polku toimi saumattomasti valmistumisesta eteenpäin.

Tutkimuskohteena politiikan trendit

Alasuutari on tutkinut ryhmänsä kanssa yli kymmenen vuotta politiikan eri muotoja. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että yleinen luulo on, että eri maiden politiikka on sisäsyntyistä. Toisin sanoen luullaan, että maan politiikka on riippuvaista paikallisista suhdanteista ja toimijoista.

– Kun tarkastelee eri maiden poliittisia trendejä, huomaa, että ne ovat kaikkialla lopulta aivan samoja. Olemmekin tutkineet paljon sitä, kuinka eri maiden politiiset trendit synkronisoituvat keskenään.

Ajattelemme Alasuutarin mukaan helposti, että poliittiset valinnat perustuvat tutkittuun tietoon tai rationaaliseen valintaan. Käytännössä ne kuitenkin ovat muodin kaltaisia ilmiöitä.

Haluamme tehdä samoja asioita kuin muuallakin tehdään. Luulemme, että jos johtavissa länsimaissa on päädytty johonkin poliittiseen linjaukseen, sen täytyy olla hyväksi havaittu linja. Usein pelkona on, että jos emme tee samoja linjauksia kuin muut, jäämme kehityksestä jälkeen.

– Politiikassa on nähtävillä paljon tekopyhyyttä. Tämä kaikki nojaa paljon kertomuksiin, niin sanottuihin metakertomuksiin siitä, kuinka meidän pitää modernisoida kaikki. Mitä se modernisointi sitten on? Se on aina sitä, mitä sillä hetkellä ollaan tekemässä ja sitä sitten kutsutaan modernisaatioksi.

Alasuutarin mielestä modernisaatiolla ei ole mitään suuntaa. Se on vain ajatus siitä, kuinka muut maat ovat meitä edellä ja olemme jäämässä jälkeen jostakin.

– On ikään kuin olemassa käsitys lineaarisesta kehityksestä, jossa jotkut tietävät, mihin modernisaatio on menossa ja meidän pitää mennä äkkiä perässä, vaikka mitään suuntaa ei oikeasti ole olemassa.

Terve kriittisyys on tervetullutta

Alasuutari peräänkuuluttaa tervettä kriittisyyttä. Ihmisten ei pitäisi niin helposti ja nopeasti uskoa, että näin on hyvä.

– Jos ajattelemme esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisiä, missä olivat ne kaikki epäilijät ja kriitikot, jotka olisivat sanoneet, ettei tällainen taloudenpito ja talouden kasvu jatku ikuisesti. Eikö se ole historiassa todistettu moneen kertaan, sanoo Alasuutari ja naurahtaa.

Hänen mielestään on tärkeää, että analysoimme sitä, millä tavalla politiikka on muodin kaltaista eikä mitään rationaalista toimintaa.

Alasuutarin tutkimuspäätelmissä markkinoiden parantava vaikutus on ollut pitkään nähtävillä politiikan trendinä. Sota-ajasta noin 1980-luvulle saakka uskottiin, että tiede ratkaisee ongelmat. Myös valtiokeskeisyys oli aivan eri tasolla verrattuna nykypäivään. Nykyään Alasuutarin havaintojen mukaan uskotaan siihen, että kilpailu tuottaa parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Myytti ainutlaatuisuudesta on harhaa

Tutkimuksen yhden päätelmän mukaan ajattelemme helposti, että muut maat ovat niin erilaisia kuin me, jolloin samankaltaisuus jää usein huomaamatta.

– Jos tarkastelemme esimerkiksi eri maiden hallintorakennetta, se on hyvin samanlainen joka maassa. Homogeenisuus on jopa silmiinpistävää. Kaikissa maissa on jonkinlainen hallitus, parlamentti ja ministeriöitä, joista monet ovat saman nimisiä.

Syy siihen, miksi emme näe toisia maita kaltaisinamme, on Alasuutarin mielestä myytti ainutlaatuisuudesta.

–Tämä myytti liittyy myös siihen, miten kansakunnat ovat rakentuneet. Kansakuntia pitää kassassa usko omaan erinomaisuuteen ja kansalliseen kulttuuriin – meillä on oma kulttuurimme ja arvomme. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että kun pintaa raapaistaan, arvot ovat hyvin samoja. Esimerkiksi amerikkalaiset uskovat olevansa ainutlaatuisia maailmassa korostaessaan vapautta ja perhearvoja.

Seuraava tutkimusaihe: arkkitehtuuri ja olut

Alasuutaria kiinnostavat edelleen trendit, mutta tulevassa tutkimuksessa hän aikoo siirtyä politiikan trendeistä muihin globaaleihin trendeihin.

– Minua kiinnostaa tutkia, miten muilla elämän osa-alueilla kuin politiikassa asiat leviävät globaaleiksi muodeiksi ja vaikuttavat ihmisten arkeen.

Alasuutari ei ole vielä päättänyt lopullisesti tarkastelun kohteista; pitäisi ottaa tarkasteluun hyvin erilaisia tapauksia. Suunnitelmissa on pyörinyt ainakin arkkitehtuuri ja olut.

– Arkkitehtuurissa näkyy hyvinkin selkeästi eri vuosikymmenten trendit. Missä tahansa suurkaupungissa voi tunnistaa lähes vuosikymmenen tarkkuudella, milloin joku talo on rakennettu. Lager-oluesta tuli globaali standardi 1800-luvulta alkaen, kun taas 1980-luvulta alkanut maailmanlaajuinen pienpanimotrendi on tehnyt pintahiivaoluista uudelleen muodikkaita ja horjuttanut lagerin asemaa.

Alasuutari tekee aiheesta tällä hetkellä tutkimussuunnitelmaa ja itse tutkimuksen pitäisi alkaa vuonna 2020.

Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta Huippututkimus Suomessa-sarjasta.

Lue lisää
Pyörämatkalla näkee ihmisten ja maiden ystävällisimmän puolen

Pyörämatkalla näkee ihmisten ja maiden ystävällisimmän puolen

Pyöräretki autojen luvatussa maassa, saapuminen Jäämerelle, pyörän hajoaminen keskellä ei mitään – yhteinen harrastus puolison kanssa ja halu kokea matkailu uudella tavalla, ovat puskeneet...

Avoimuus on avain vastuulliseen sijoittamiseen

Avoimuus on avain vastuulliseen sijoittamiseen

Vastuullinen sijoittaminen on yleistynyt viime vuosina rytinällä. Vahvimmat kirittäjät ovat ilmastonmuutos ja kuluttajien vaatimukset.

Petteri Orpo: ”Osakesäästötilien hyödyt korvaavat verotulojen menetykset”

Petteri Orpo: ”Osakesäästötilien hyödyt korvaavat verotulojen menetykset”

Valtiovarainministeri Petteri Orpo arvioi, että osakesäästötilien vaikutukset kansantalouteen korvaavat moninkertaisesti valtion menettämät verotulot.

Tuoreimmat

OP sosiaalisessa mediassa