Onko suomalainen tutkimus tylsää?

Turun yliopiston yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen professori Anne Kovalainen haluaa nähdä Suomen kansainvälisesti mielenkiintoa herättävänä ja tutkimusosaamisen osalta vahvana yhteiskuntana tulevaisuudessakin. Tämän vision toteutuminen vaatii kuitenkin ketteriä ratkaisuja, kliseiden välttämistä ja laajaa sivistystä.

Talous ja yhteiskunta
25.5.2018

Suomalainen tutkimus on kansainvälistynyt vuosien varrella paljon, mutta onko kaikki voitava tehty tutkimuksen lähtökohtien kehittämisen eteen? Suomen Akatemia ja muut innovaatiotoimijat ovat tehneet määrätietoista työtä, mutta resurssien pitkäjänteiseen tarpeeseen on herätty vasta viime vuosina.

Kovalainen kokee ongelmallisina esimerkiksi hyvin pienet tutkimusyksiköt, joiden on kilpailtava keskenään pärjätäkseen. Kilpailu on kiristynyt viime vuosina.

Tämä vaikuttaa professorin mielestä voimakkaasti siihen, että tutkijakunnassa ei välttämättä saada kehitettyä kansainvälisiä huippuosaajia: tutkimusrahoituksen pitkäjänteisyyttä ja levollisuutta tarvitaan, jotta sellainenkin perustutkimus, joka ei ole tuttua, toisteista ja turvallista, mahdollistuu.

– Sen sijaan, että rakennamme isompia yksiköitä, meidän on muodostettava vahvoja yhteistyöverkostoja, johon kuuluu myös yrityksiä. Vahvan verkoston avainasemassa on monitieteisyys, Kovalainen sanoo.

Vaikka kilpailu kuuluu tutkimusmaailmaan, se on kansainvälisesti parhaimmissa yliopistoissa usein erilaista kuin Suomessa.

Kovalainen näkee kilpaillun tutkimusrahoituksen pienen maan ongelmana, joka pahimmillaan näyttää tukahduttavan yhteistyötä ja näivettävän tutkimusyksiköitä. Huippuyliopistoissa yksilön ei tarvitse todistaa osaamistaan jatkuvasti, kerta toisensa jälkeen, kuten meillä Suomessa.

Yleensä ajatellaan, että kun osaaminen on usean kilpaillun tutkimusrahoituksen myötä osoitettu, sen pitäisi riittää tutkimusrahoituksen turvaamiseen.

– Meillä tilanne ei valitettavasti ole näin. Meillähän tutkijat aloittavat joka kerta ”nollasta”. Myös akatemiaprofessoreina toimineet ja laajoja tutkimushankkeita johtaneet joutuvat hakemaan rahoitusta aina uudestaan. Olen törmännyt ajatteluun, jonka mukaan ei edes pitäisi hakea, jos on jo useammin tutkimusrahoitusta saanut, koska vuoro pitäisi antaa myös muille. Mutta tieteen kentällä ei ole pesäpallovuoroja, Harvardiin syksyllä lähtevä Kovalainen sanoo.

Rahoituksen saamisen haasteet tekevät tutkijoista varovaisempia. Kovalaisen mielestä tutkijat valitsevat nykyisin aivan liian turvallisia, eivätkä välttämättä valitse riskinottoa valitsemalla vaikeita tai haastavia tutkimusaiheita.

– Vaikean aiheen äärellä voi joutua viettämään pitkiäkin aikoja ilman, että saa yhtäkään tulosta tai julkaisua ulos. Nykyiset rahoitus- ja tuloksentekosyklit eivät katso sitä hyvällä. Tämä johtaa helposti tutun ja turvallisen tutkimuksen tekemiseen, joka tuntuu välillä vähän tylsältä. Näin käy, kun halutaan varmoja tuloksia. Silloin tutkimus polkee mielestäni hiukan paikallaan, erityisesti ihmistieteissä.

Tiedepolitiikka on ollut Kovalaisen mukaan liian tempoilevaa ja niin sanottu rauhallinen rahoitus puuttuu kokonaan. Tähän on hänen mielestään saatava muutos.

Tutkimuksessa ei ole valmiita vastauksia

Anne Kovalainen päätyi tutkijaksi viime vuosituhannella. Hän on omien sanojensa mukaan halunnut olla aina tutkija.

– Ajatus siitä, että asiat eivät ole ikinä valmiita, vaan niitä pitää selvittää, on pitänyt minut aina liikkeessä.

Kovalainen kysyy kysymyksiä, jotka eivät ole arkipäiväisiä, eikä niihin yleensä ole olemassa valmiita vastauksia. Vaikka itse tutkimuksen teko oli Kovalaiselle alusta alkaen selvää, alan valinta oli kompromissi.

– Kasvoin aikana, jolloin ei tarvinnut miettiä niin paljon, mille alalle suuntautuu. Menin kauppakorkeakouluun, koska ajattelin että pitää olla perusammatti, Kovalainen sanoo ja naurahtaa.

Kovalainen kertoo miettineensä taidealaa ja jopa ihmisten parantamista ennen kuin päätyi kauppatieteisiin. Talous on kiinnostanut häntä aina ja sen takia hän päätyi järkiperusteiselle alalle.

Naiset ja yrittäjyys tutkimuskohteina

Kovalainen teki pro gradu -tutkielmansa aikoinaan SKOPin nais- ja miespankinjohtajien erilaisista tavoista johtaa. Maanlaajuisen tutkimuksen loppuunsaattamisen jälkeen tuore maisteri huomasi, että aihe oli laaja ja moniulotteinen, työ sai kiitettävän arvosanan ja kutsu assistentiksi tuli melkein heti.

– Sille tielle oikeastaan jäin. Väittelin naisten yritystoiminnasta Suomessa. Yrittäjyydessä minua on aina kiinnostanut talouden moottori sekä yhteydet palkkatyön ja yrittäjyyden välillä. Se ammatillisen osaamisen sekä yrittäjyyden välinen suhde. Missä vaiheessa ollaan palkkatyössä, ja milloin mietitään yrittäjyyttä varteen otettavana vaihtoehtona? Aihe on myös laajasti yhteiskunnallinen ja taloudellinen, milloin yritys lähtee kasvamaan, miten innovaatiot rakentuvat osaksi osaamista ja mitä kaikkea yrittäjyyteen liittyy.

Kovalainen väitteli aikana, jolloin yrittäjyys ei ollut suosittua tai muodikasta. 1990-luvulla yrittäjyyttä pidetiin ilmiönä, joka tulee katoamaan. Omien sanojensa mukaan Kovalainen on usein tutkinut ilmiöitä, jotka ovat vasta tulemisensa tilassa. Hän tutki muun muassa 1990-luvun alussa sosiaali- ja terveysalan yrityksiä, jotka yleistyivät vasta myöhemmin. Yrittäjyys ja talous osana yhteiskuntaa, kuten esimerkiksi naisten työ ja toimeentulo, ovat aina olleet Kovalaisen keskeinen tutkimuskohde. Tämän lisäksi häntä ovat kiinnostaneet laajat talouden ja yhteiskunnan väliset suhteet.

– Nämä tutkimuksen osa-alueet ovat olleet minulle aina ne mielenkiintoisimmat. Ja teen niiden parissa edelleen töitä. Johdan tällä hetkellä isoa tutkimuskonsortiota, jossa tutkitaan fiksua työtä alustatalouden aikakaudella. SWiPE-hankeessa tutkitaan uusia yksinyrittäjiä ja freelancereita, mutta myös uutta yrittäjyyttä – isojen yrityksien transformaatiota uudenlaisiksi yrityksiksi teknologian myötä.

Onko digiähky todellinen?

Suomen Akatemia on rahoittanut Kovasen tutkimusta kolmeksi vuodeksi. Tutkimuksen viimeinen vuosi käynnistyi juuri. Tutkimuksessa ovat mukana Turun yliopisto, Etla ja Työterveyslaitos. Kovalainen kertoo iloiten tutkimuksen tuloksista.

– On käynyt ilmi, että asiantuntijatasolla ei pelätä teknologiaa, eikä sitä pidetä mörkönä, vaan se on osa arkipäiväistä työskentelyä. On myös muistettava, että joitain ammatteja digitalisaatio ei ole muuttanut juuri lainkaan, kun taas toisia paljonkin. Muutoksen vauhti tulee vain kasvamaan.

Digiaikana puhutaan paljon siitä, kuinka ihmiset kärsivät digiähkystä ja -stressistä. Kovalainen kysyy tutkimusryhmänsä tuloksien perusteella, ovatko nämä tutkijoiden keksimiä sanoja sille, että työtä ei ole järjestetty riittävän hyvin ja järkevästi.

Varsinkin SWiPE-tutkimuksen tulokset ovat pystyneet osoittamaan sen, että työn imu liittyy juuri työn vaihtelevuuteen ja monipuolisuuteen. Kovalaisen mielestä digiähkyn tai -stressin syytä ei pitäisi automaattisesti sysätä yksilölle, vaan lähteä tutkimaan tilanteen taustoja kauempaa.

– SWiPEssä työskentelevät Työterveyslaitoksen tutkijat ovat pohtineet sitä, ettei aina ole kyse siitä, että jokin olisi liian raskasta tai töitä olisi liikaa. Työmäärän suuruus voi tehdä myös päinvastaista, eli innostaa työhön. Mutta jos työt on järjestetty huonosti, se ei tietenkään johda työn imuun.

Tulevaisuuden ilmiöt suurennuslasin alla

Kovalaisen mielestä toinen hyvin mielenkiintoinen tutkimuksen päätelmä on, kuinka työ irtaantuu kansallisesta ja paikallisesta kontekstista. Mitä tapahtuu, kun asiantuntijat alkavat tekemään töitä globaaleilla alustoilla? Kovalainen on tutkinut tutkijakollegoidensa kanssa, miten suomalaiset asiantuntijat menevät kansanvälisille alustoille. Esimerkiksi UpWork on yksi tyypillinen kansainvälistä asiantuntijatyötä tarjoava alusta, jossa työn ”myyjät” ja ”ostajat” kohtaavat.

– Tällainen globaalin asiantuntijatyön alusta on Suomessa vasta orastava ilmiö. Tilastokeskus julkaisi juuri tilaston, jonka mukaan vain yksi prosentti asiantuntijatyötä tekevistä tienaa jotain alustojen kautta. Ilmiö on kuitenkin selvästi tulossa, sillä Akavan kautta tekemämme kysely osoittaa, että halukkuutta uuden tyyppiseen työhön on.

Kyselyssä kävi ilmi, että asiantuntijat haluavat irrottautua jossain vaiheessa oravanpyörästä ja kehittää omaa asiantuntijuuttaan uudella tavalla. Nämä kaikki ilmiöt ovat kiinni tässä ajassa ja odottavat vielä Kovalaisen mukaan selkeästi tulemistaan.

Kovalainen pystyy tekemään ilmiöistä suoria johtopäätöksiä, mihin suuntaan olemme menossa tulevaisuudessa työelämässä. Hänen näkee, että koulutuksen merkitys tulee korostumaan entisestään.

– Meidän pitäisi olla yhteiskuntana ja taloutena valmiimpia koulutuksen merkityksen korostumiseen. Meidän kuuluu nähdä koulutus asiana, joka kulkee mukanamme koko elämän.

Kun koulutus ei tapahdu vain koulunpenkillä, se on yksilöllisesti tapahtuvaa oppimista. Kovalainen heittääkin ilmoille kysymyksen siitä, kuinka me saisimme yksilöllisen oppimisen osaksi omaa työuraa? Se on tutkijan mielestä iso haaste niin yhteiskunnalle kuin taloudelle.

– Näen, että tämä kehitys ei ole vain koulutusinstituutioiden harteilla, vaan myös yritysten on oltava tässä mukana. Yritysten pitää tunnistaa se, minkälaista osaamispotentiaalia he tarvitsevat jatkossa ja pitää huolta siitä, että ihmiset ovat tiiviisti mukana koulutusprosessissa.

Sivistys ei ole ulkoa opeteltuja tapoja

Osana tätä jatkuvan kouluttautumisen ideaa Kovalainen korostaa sivistyksen merkitystä ja kulttuurista lukutaitoa. Kulttuurinen lukutaito korostuu tulevaisuudessa Kovalaisen mielestä entistä enemmän. Teknisenä maana meillä on hänen mielestään siinä vielä paljon opeteltavaa.

Sivistys on hänen mielestään ennen kaikkea syvää ymmärrystä siitä, mitkä ajassa kiinni olevat ilmiöt ovat tärkeitä ottaa huomioon, kun haluamme tehdä esimerkiksi menestyksellistä bisnestä.

– Sivistys ei ole pölyttynyttä tai vanhanaikaista. Palveluistumisen aikakaudella meidän kuuluu ymmärtää, että palvelu on yhtä lailla kulttuurisesti latautunutta. Olemme ehkä epäonnistuneet yhteiskuntana, jos olemme sitä mieltä, että pelkkä teknologian osaaminen riittää tulevaisuudessa.

Anne Kovalainen

Syntynyt: 1960

Ura: Hän toimi tasa-arvoon ja sukupuolentutkimukseen keskittyneenä Minna Canth -akatemiaprofessorina kauden 2010–2014.

Lisäksi hän oli vierailevana professorina Britanniassa ja Australiassa, minkä lisäksi hän on ollut vierailevana tutkijana useissa yliopistoissa kuten Stanfordin yliopisto, LSE, Massachusettsin yliopisto, Bradford University, Roskilden yliopisto.

Koulutustaustaltaan hän on sosiaaliekonomiasta väitellyt kauppatieteen tohtori

Kovalainen on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Tämä on toinen osa kolmiosaisesta Huippututkimus Suomessa-sarjasta. Käy lukemassa ensimmäinen osa täältä.

Lue lisää
Taloyhtiölainat ohjaavat asuntorakentamista kasvukeskuksiin

Taloyhtiölainat ohjaavat asuntorakentamista kasvukeskuksiin

Taloyhtiölainat ovat kasvattaneet kotitalouksien velkaa. Rakennusteollisuus RT ry:n pääekonomisti Sami Pakarinen muistuttaa, että lainoilla on saatu aikaan paljon hyvääkin, ennen kaikkea lisää...

Ammattiliikenteen automaatio muokkaa kuljettajan työnkuvaa

Ammattiliikenteen automaatio muokkaa kuljettajan työnkuvaa

Suomessakin tehdään jo kokeiluja rekkojen puoliautonomisen letka-ajon kanssa. Asiantuntijan mukaan kovaa vauhtia kehittyvä automaatio voi tuoda helpotusta esimerkiksi pitkän matkan kuljetuksiin...

Suomalaisen ruoan tarina pellolta pöytään kiinnostaa maailmalla

Suomalaisen ruoan tarina pellolta pöytään kiinnostaa maailmalla

Suomalainen ruoka on todistetusti puhdasta, mutta kansainvälisessä kilpailussa ratkaisee ennen kaikkea vetävä brändi. Kasvava jäljitettävyyden trendi on yksi osa-alue, jossa Suomi voisi loistaa...

Tuoreimmat

OP sosiaalisessa mediassa