Suvi-Anne Siimes

Suvi-Anne Siimes

Kirjoittaja on työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja ja kirjoittaa vieraskynää OPn näkemysmedia Chydeniukseen.

Puheenvuorot
4.12.2017

Tuleva työ pitää tehdä

Työn tulevaisuus tehdään, sitä ei ole määrätty ennalta. Ihmisen tekemällä mielekkäällä työllä sekä siitä saadulla toimeentulolla on merkittävä rooli myös tulevaisuudessa, kirjoittaa Työeläkevakuuttajat TELA ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Elämä on siunannut minua valoisalla luonteenlaadulla. Siksi mietin usein, millainen Suomesta tulisi, jos luopuisimme yhteiskunnallisen keskustelumme negatiivisuudesta ja miettisimme asioita myös toivon ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Se olisi mielestäni tarpeen erityisesti työn tulevaisuutta koskevassa keskustelussa.

Digitalisaatio, automaatio ja tekoäly tehostavat ja kehittävät työelämää koko ajan. Samalla ne hävittävät monia työtehtäviä ja ammatteja. Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Toinen on se, että ne synnyttävät jatkuvasti myös uusia työtehtäviä, uusia aloja ja uudenlaisia tarpeita. Ja myös monia sellaisia ammatteja, joita emme osaa vielä edes kuvitella.

Automaatio muuttaa ihmisen työtä ja lisää tuottavuutta. Se myös hävittää työpaikkoja. Nettohävikin määrästä on kuitenkin keskenään rajustikin ristiriitaisia arvioita. Siksi työn muutosta ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia ei kannattaisi pohtia vain yhden tulevaisuuskuvan varassa.

Lisäksi keskustelu pelkästä työtehtävien ja ammattien katoamisesta vie huomion pois muutoksen tuomista mahdollisuuksista ja niistä tavoista, joilla siihen voisi vastata.

Ilmassa on paljon merkkejä siitä, että teknologian kehityksen myötä rakentuva uusi työ voi olla ihmisten kannalta entistä mielekkäämpää ja samalla myös paljon aiempaa vaativampaa.

Työ ei siis katoa, vaan muuttaa ainoastaan luonnettaan. Työn tulevaisuus on siksi täynnä mahdollisuuksia. Työn murros ei myöskään muuta vain yksittäisiä toimialoja ja yrityksiä. Se muuttaa myös yrityskulttuuria ja työntekijöiltä vaadittavia ominaisuuksia.

Uutta työtä, uusia aloja ja uusia tarpeita syntyy koko ajan jo nyt. Työtaitojen ja kykyjen kysynnän ja tarjonnan välillä on kuitenkin nopeasti kasvava ristiriita. Se polarisoi työmarkkinoita ja synkistää yksittäisten ihmisten odotuksia tulevaisuudesta.

"Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan nopeita ja käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia."

Suvi-Anne Siimes

Työn polarisaation riskin vahvin vastavoima löytyy uskoakseni osaamisesta. Mitä parempaa osaaminen on, sitä suurempi osa ihmisistä pärjää myös tulevaisuuden työelämässä.

Vastuu osaamisesta on kaikilla työelämän osapuolilla: työnantajilla, koulutusjärjestelmällä, julkisella vallalla ja yksilöillä.

Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan nopeita ja käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia. Lisäksi yksilön vastuu omasta ammattitaidostaan ja sen uudistamisesta kasvaa tulevaisuudessa.

Oman työidentiteetin arviointi ja murroksen mukainen taitojen päivitys ei ole välttämättä helppoa.

On eri asia nähdä, että uteliaisuus ja kyky oppia uutta ovat tärkeimpiä ominaisuuksia tulevaisuudessa kuin ymmärtää, mitä ne itse kullekin tarkoittavat. Siihen tarvitaan tukea, jota on vielä toistaiseksi vain vähän tarjolla.

Uusi työ vaatii myös uskallusta. Suoraviivaisesti etenevien työurien tilalle tulee useita toisiaan seuraavia ja paikoin kiemuraisiakin polkuja sekä monista erilaisista työrooleista ja -jaksoista koostuva työelämä.

Työnkin tulevaisuus tehdään, sitä ei ole määrätty ennalta. Ihmisen tekemällä mielekkäällä työllä sekä siitä saadulla toimeentulolla on siksi merkittävä rooli myös tulevaisuudessa. Työtä ja sen tekemistä tarvitaan jatkossakin yhteiskunnan toimimiseksi.

Tulevaisuus rakennetaan pitkälti yrityksissä. Työn muutos edellyttää niiltä vastuullisuutta. Sitä tarvitaan myös politiikassa ja työmarkkinoiden päätöksenteossa. Niiden edut ovat joskus keskenään ristiriitaisia. Yhteiset pysähtymiset ovat silti tarpeen ja hyödyllisiä.

Avoin dialogi estää asenteiden lukkiutumista ja hapettaa yhteiskunnan kehitystä. Se auttaa myös huomaamaan, että toisenlaisiakin ratkaisuja on olemassa. Niihin ei välttämättä päädytä yhteisen pysähtymisen jälkeenkään. Ne loisivat silti osaltaan suuntaviivoja siihen, miten uuden työn mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin myös Suomessa.

Suvi-Anne Siimes, @SuviAnneSiimes

Suvi-Anne Siimes on työskennellyt Työeläkevakuuttajat TELA ry:n toimitusjohtajana vuodesta 2011 alkaen. Vuosina 2007–2011 hän oli Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja. Politiikassa Siimes on työskennellyt kansanedustajana, ministerinä ja Vasemmistoliiton puheenjohtajana vuosina 1999–2006. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden lisensiaatti.

Lisää blogeja
Suvi-Anne Siimes
Suvi-Anne Siimes
4.12.2017

Tuleva työ pitää tehdä