Jouko Pölönen

Jouko Pölönen

Liiketoimintajohtaja, pankkitoiminta

Puheenvuorot
5.4.2018

Suomalaisten velkaantumista on tarkasteltava kokonaisuutena

Suomalaisten velkaantumisen nopea kasvu puhututtaa ja keinoja ylivelkaantumisen hillitsemiseen voisi hakea asuntolainojen lainakaton lisäksi positiivisesta luottorekisteristä, entistä paremmista taloustaidoista ja asumisen hintoihin puuttumalla.

Suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen ja lainojen hallinta ovat puhututtaneet paljon viime viikkoina. Finanssivalvonta tiedotti 19.3.2018 kiristävänsä lainakattoa muiden kuin ensiasuntojen osalta tämän vuoden heinäkuusta lähtien. Käytännössä uuden asuntolainan hakijalla tulee jatkossa olla enemmän omaa rahaa tai vakuuksia asunnon hankkimiseen. Finanssivalvonnan mukaan tällä tavalla pyritään hillitsemään kotitalouksien velkaantuneisuuden kasvua.

Ongelmahan ei niinkään ole asuntolainojen, vaan muiden lainojen, kuten kulutusluottojen ja taloyhtiölainojen voimakas kasvu. Suomen asuntolainakanta on kasvanut vain reilut kaksi prosenttia viimeisen vuoden aikana – kun taas kulutusluotot ovat kasvaneet noin 5 % ja taloyhtiöiden lainat yli 13 %. Muihin pohjoismaihin verrattuna suomalaisten kotitalouksien velkaantuneisuus on vähäisempää, mutta koko euroalueeseen verrattuna hieman keskitasoa korkeampaa. Kotitalouksien rahoitusvarallisuus on kasvanut velkoja nopeammin, eli toisin sanoen suomalaisten nettovarallisuus on siis kasvanut. Keskustelua kotitalouksien velkaantumisesta tarvitaan, mutta pelkän asuntoluoton enimmäismäärän tarkastelu tai rajoittaminen on varsin suppea näkökulma.

Kuluttajan on tänä päivänä helppo ottaa kulutusluottoa muutamaa nappia painamalla. Markkinoille on tullut lukuisia uusia luottoa myöntäviä toimijoita, mikä osaltaan on kasvattanut pikaluottojen suosiota ja määrää. Kun näiden toimijoiden sääntely on vähäistä, toimintatapojen ja ehtojen kirjo on laaja, eikä luoton ottaja välttämättä pääse eroon luotosta taloudellisena voittajana. Sääntelyn vähäisyys on ongelma, johon valvojan pitäisi ehdottomasti puuttua.

Korkeakorkoiset pikavipit ovat osaltaan kasvattaneet maksuhäiriömerkintöjä. Riskiryhmää ovat erityisesti nuoret ja pienituloiset. Vaikeaan tilanteeseen voidaan ajautua esimerkiksi työttömyyden aikana tai pienen eläkkeen kanssa painiessa. Asuntolainaa saavat lähinnä poikkeuksetta henkilöt ja kotitaloudet, joilla on muuta varallisuutta ja säännöllisiä tuloja eli täysi mahdollisuus selvitä veloistaan vähintäänkin lainalla hankittu asunto myymällä.

Ongelmahan ei niinkään ole asuntolainojen, vaan muiden lainojen, kuten kulutusluottojen ja taloyhtiölainojen voimakas kasvu

Jouko Pölönen

Positiivinen luottorekisteri on mielestäni parempi lääke velkaantumisen hillitsemiseen kuin asuntolainakatto. Positiivisen luottorekisterin tulemisesta Suomeen on puhuttu jo useamman vuoden ajan ja asia on parhaillaan oikeusministeriön pöydällä. Ajatuksena on, että rekisteriin kerättäisiin jokaisen suomalaisen kaikki lainat ja mahdollisesti myös pääomat ja tulot. Siten syntyisi kokonaiskuva ihmisen taloudellisesta tilanteesta, kuten Helsingin Sanomien uutisesta kävi ilmi. Esimerkiksi Ruotsissa tällainen rekisteri jo on.

Rekisteri mahdollistaisi sen, että ylivelkaantumista voitaisiin paremmin hillitä, kun luotonantajat voisivat nähdä reaaliaikaisesti luotonhakijan lainamäärät ja tulotiedot. Näin ollen rekisterin avulla voitaisiin paremmin arvioida lainanhakijan luottokelpoisuutta ja kykyä selviytyä luottojen takaisinmaksusta. Samalla se auttaisi luotonhakijaa hahmottamaan paremmin kokonaiskuvan oman taloutensa tuloista ja menoista. Rekisteriin olisi kuitenkin ehdottomasti saatava mukaan kaikki luottoja myöntävät tahot, jotta se toimisi tarkoituksenmukaisesti. Rekisterin ylläpitäjänä olisi syytä olla julkinen taho. Kesäkuun loppuun mennessä kuulemme oikeusministeriöltä lisää positiivisesta luottorekisteristä ja sen mahdollisesta käyttöönotosta Suomessa.

Tukea menojen hallintaan

Suomessa asuminen on kallista. Asuntokysyntä on tällä hetkellä suurempi kuin tarjonta, erityisesti kasvukeskuksissa. Olemme yksinkertaisesti liian hitaita kaavoituksen lisäämisessä, rakentamisen normien joustavoittamisessa ja lupaprosessien jouduttamisessa. Samaan lopputulokseen on tullut myös hallituksen tilaama raportti asumisen kustannuksista. Asumisen kalleuteen viittaa myös Kelan asumistukimenot, joita maksettiin viime vuonna yli kahden miljardin euron edestä. Rahoitusta rakentamiseen on hyvin saatavilla, mutta miten saataisiin tarjontaa vastaamaan paremmin kysyntää? Näkisin, että tässä olisi ennen kaikkea kunnilla ja kuntapäättäjillä näytönpaikka. Asumisen kustannuksiin on kiinnittänyt huomiota toimenpide-ehdotuksissaan myös professori Juho Saaren vetämä eriarvoisuutta käsitellyt työryhmä, joka luovutti loppuraporttinsa pääministerille maaliskuun loppupuolella.

Toisaalta entistä tärkeämmäksi kansalaistaidoksi on noussut oman talouden hallinta. Se, että tietää mihin rahaa käyttää, on fiksua taloudenhallintaa, ja suomalaisten taloustaidot ovatkin onneksi tutkimusten mukaan kansainvälisissä vertailuissa korkealla tasolla. Taloustaidot eivät kuitenkaan takaa sitä, että opitut tiedot siirtyisivät kaikissa tilanteissa käytäntöön saakka.

Erityisesti digitalisaatio haastaa entistä enemmän oman talouden hallintaa, kun maksaminen muuttuu taustalla tapahtuvaksi toiminnoksi, johon ei tarvitse kiinnittää huomiota. Kun ymmärrys omasta kuluttamisesta hämärtyy, se puolestaan voi tehdä säästämisestä vaikeampaa. Mikäli suomalaisten kasvavaan velkaan halutaan puuttua pitkällä tähtäimellä, on ensiarvoisen tärkeää kehittää nuorten taloustaitoja tasapainoiseen taloudenpitoon.

Taloustaitojen roolia olisi kasvatettava koulutusjärjestelmässämme, mutta myös me pankit voimme tehdä paljon. Siksi OP Ryhmä ja paikalliset osuuspankit ovat mukana Taloustaito-hankkeessa, jossa pankkien vapaaehtoiset opettavat nuorille taloustaitoja. Pankeilla on myös tuhannen taalan paikka luoda asiakkaille lisäarvoa oman nettovarallisuusaseman hahmottamisessa ja tarjota entistä parempia digitaalisia työkaluja oman kulutuksen ja varallisuuden hallintaan yhdessä paikassa.

Kotitalouksien velkaantumisen ohella pitäisi puhua myös kotitalouksien kokonaisvarallisuudesta ja sen kasvattamisesta. Suomalaiset ovat vaurastuneet viimeisten vuosikymmenten aikana ja entistä useammalla on säästöjä ja sijoituksia. Toisaalta valtaosa suomalaisten varallisuudesta on kiinni kiinteistöissä, joka ei muutu likvidiksi varallisuudeksi kovinkaan nopeasti.

Lisää blogeja
Jouko Pölönen
Jouko Pölönen
5.4.2018

Suomalaisten velkaantumista on tarkasteltava kokonaisuutena