Uuden vuoden lupaukset kotivanhemmuuden päättyessä

Tuomas Rytky
Tuomas Rytky

Tuomas Rytky on kolmen lapsen univelkainen (koti-)isä Oulun seudulta. Hän bloggaa vanhemmuudesta isän näkökulmasta osoitteessa www.vauva.fi/isakuukaudet.

Olen ajatellut, että paras uuden vuoden lupaus on olla lupaamatta mitään. Tulevana vuodenvaihteena aion kuitenkin tehdä lupauksen. Itse asiassa kaksi.

Tuomas Rytky
Tuomas Rytky

Tuomas Rytky on kolmen lapsen univelkainen (koti-)isä Oulun seudulta. Hän bloggaa vanhemmuudesta isän näkökulmasta osoitteessa www.vauva.fi/isakuukaudet.

En ole lupausaikomukseni kanssa yksin. Kysyin Isäkuukaudet-blogini Instagramissa, kuinka moni aikoo luvata jotain tai asettaa tavoitteita vuodelle 2020. Paristasadasta vastaajasta 42 prosenttia vastasi myöntävästi.

Oman lupaukseni tausta on tämä: Meillä on kolme lasta. Vanhin on vuosimallia 2011, nuorin 2016. Olemme hoitaneet lapsia kotona vuorotellen vaimon kanssa. Yhteensä siis yli kahdeksan vuotta. Tämä ajanjakso päättyy, kun kalenteriin ilmestyy luku 2020.

Molemmat vanhemmat siirtyvät siis vuodenvaihteessa työelämään. Ja tämä on syy, miksi olen päättänyt vannoa kaksin kappalein uuden vuoden lupauksia.

Lupaus yksi: illat lapsille

Kun perhe kotiutuu koulusta, päiväkodista ja töistä, on kello helposti varttia vaille Pikku Kakkonen. Päivällisen jälkeen viisarit puolestaan osoittavat kyseisen ohjelman loppuneen jo jonkin aikaa sitten. Tästä hetkestä on pari tuntia iltapuuromikron piippaukseen.

Käytännössä vanhemmilla ja lapsilla on arjessa yhteistä aikaa siis suunnilleen kaksi tuntia. Se on vähän se. Jos noiden tuntien aikana antaa pikkusormensa somelle tai ajatuksensa aikuisen omalle harrastukselle, ei lapsille montaa minuuttia jää. Tämän olen huomannut jo aikaisemmin.

Lupaus yksi on helppo tehdä, mutta tiedän sen pitämisen kuitenkin haasteeksi. Lupaus kuuluu: omistan päivällisen ja iltapalan välisen aikani arkipäivinä lapsille.

Lupaus kaksi: kuukausisäästäminen lapsille

Jokainen on kuullut, kuinka säästämisessä pienistä puroista kasvaa iso virta, kunhan aikaa on tarpeeksi. Olemme yrittänneet säästää kotivanhemmuusvuosina lapsille. Ei liene yllätys, että niukkuutta on ollut enemmän kuin säännöllisyyttä.

Vuodenvaihteessa palaamme siis vaimon kanssa kumpikin töihin. Ainakin teoriassa käytettävissä olevan rahan määrä taloudessamme pitäisi jossain määrin kasvaa, kun ansioita on yhden sijaan kahdella.

Nyt on siis otollinen hetki tehdä lupaus numero kaksi: aloitamme lapsille säästämisen kuukausittain. Pienin summin, mutta isosta virrasta haaveillen.

OP sosiaalisessa mediassa