”Ryppyiset collegehousut nurkkaan ja verkostoitumaan” - Yrittäjä-äiti vaihtaa kotitoimiston yhteisölliseen toimistotilaan

Marika Könönen
Marika Könönen

Olen koodaava kolmen lapsen äiti ja tuore yrittäjä. Omistaja-asiakasbloggaajana jaan kokemuksiani yrittäjyydestä; millaista on olla keittiönpöydän ääressä työskentelevä yrittäjä-äiti ja vastaako se odotuksiani.

Jos kotiäitinä oloa ja keittiöpöydän äärellä työskentelyä on takana yhteensä kolme vuotta, alkaa ryppyisten collegehousujen vaihtaminen siistiin toimistoasuun tuntua pelottavalta. Miten sujui ensimmäinen päiväni yhteisöllisessä toimistotilassa?

Marika Könönen
Marika Könönen

Olen koodaava kolmen lapsen äiti ja tuore yrittäjä. Omistaja-asiakasbloggaajana jaan kokemuksiani yrittäjyydestä; millaista on olla keittiönpöydän ääressä työskentelevä yrittäjä-äiti ja vastaako se odotuksiani.

Haikein mielin pakattiin niin lasten kuin äidin reput arjen alkaessa ja tuntui, että muutos kesälomameininkiin oli käsinkosketeltavissa. Uni ei meinannut tulla niin koululaisille kuin päiväkotiin palaavallekaan saati sitten äidille, joka aikaisesta sänkyyn menosta huolimatta katsoi kelloa viimeisen kerran 01:15. Yö meni levottomasti lakanoissa pyöriessä ja tuli havahduttua milloin mihinkin asiaan: onko kumisaappaissa varmasti nimet, onko puhelimet ladattu, entä keretäänkö ajoissa perille? Aamulla herättiin silmät takussa ja unisaldo jäi omalta osaltani noin viideksi tunniksi.

Aamun tuntemuksia ensimmäisenä arkipäivänä

Kahvin voimalla saatoin lapset yksi toisensa jälkeen oikeaan yksikköön. Aloitin itsekin työpäiväni uudessa paikassa, yrittäjäyhteisö Crazy Townissa. Tämäkö minua oli valvottanut sen lisäksi, että yksi lapsistani aloitti ensimmäisen luokan, mikä jo sinällään aiheuttaa sydämentykytyksiä äidille kuin äidille. Toimistossa työskentely kuulostaa perusmeiningiltä, mutta jos kotiäitinä oloa ja keittiöpöydän äärellä työskentelyä on takana yhteensä kolme vuotta, alkaa ryppyisten collegehousujen vaihtaminen siistiin toimistoasuun tuntua pelottavalta.

Tuttu ja turvallinen kotitoimistoni

Kuinka tämä näin kääntyikään? Vielä keväällä kirjoitin siitä, kuinka kotona yksin työskentely aiheuttaa ajoittain ahdistusta, koska seuranani ovat vain omat ajatukset, ajoittaiset puhelinsoitot sekä muutamat viikoittaiset opetustunnit. Nyt haluan vetää pieruverkkarit korkeammalle, mönkiä tukka takussa takaisin kotisohvalle eriparisukat jaloissa vilkkuen ja kaivautua koneen kanssa koiran kainaloon.

Ensimmäinen päiväni yhteisöllisessä toimistotilassa

Aamulla astelin yrittäjäyhteisö Crazy Townin toimistotiloihin. Olin lunastanut yritykselleni kuukausimaksulla toimivan niin sanonut liikkuvan työpisteen, mikä tarkoittaa sitä, että saan työskennellä tiloissa vapailla työpisteillä, varata neukkareita käyttööni, juoda kahvia sekä bonuksena tutustua muihin yrittäjiin ja osallistua tiloissa järjestettäviin yrittäjille hyödyllisiin tapahtumiin.

Raikas, valoisa ja ergonominen Crazy Town Hämeelinna.

Tiirailin ikkunoista sisälle ja siellä näytti pimeältä, niin eihän minulla ollut edes avainta! Enpä ollut ajatellut sitä aikaisemmin. Onneksi minulla oli toisen tiloissa työskentelevän henkilön puhelinnumero ja soittaessa selvisi, että hän saapuisi muutaman minuutin kuluttua paikalle ja pääsin sisälle samalla ovenavauksella.

Se oli päivän ensimmäinen ihmiskontakti, joka ilokseni se poiki myös syksyn ensimmäisen koodaustoimeksiannon. Ihmisten ilmoille tuleminen näytti tuottavan välittömästi tulosta ja en voinut kuin ihmetellä Crazy Town -verkoston voimaa. Pystyn laskemaan kahdella kädellä kyläilyni CT:n tiloissa ja joka kerta sieltä on tarttunut jotain merkittävää mukaan, kuten esimerkiksi uusia yhteistyökuvioita, yrittäjälle tärkeätä tietoa sekä toimeksiantoja. Eikä ainoastaan yritykselleni; olen saanut uusia ystäviä sekä tukea ja ymmärrystä yrittäjä-äitinä olemiseen.

Päivän päätteeksi totesin kroppani olevan paremmassa kunnossa, koska sain säädettyä työpisteeni sopivalle korkeudelle ja työskenneltyä seisaaltaan sähköpöydän ansiosta. Myös mieleni oli virkeämpi, koska pääsin ottamaan osaa keskusteluihin aina halutessani loputtoman radion kuuntelemisen sijaan. Olin myös yllättynyt kuinka paljon kotioloissa työskentelyyn liittyi häiriötekijöitä, sillä toimistossa ollessani sain keskityttyä moninkertaisesti paremmin jokaiseen edessä olevaan työtehtävään. Muistelin kuinka työskennellessäni isossa IT-firmassa asia oli täysin päinvastoin; etätyöpäivät kotona olivat ihanan rauhallisia ja sain paljon aikaiseksi, kun taas toimistopäivät monine palavereineen tuntuivat työtehottomilta.

Lukujärjestysrumban avulla perheen aikataulut selviksi

Koulun lukujärjestykset jaettiin loppuviikosta, jonka jälkeen otin käyttööni 120 prosenttia aivokapasiteetistani sovitellessani kahden alakoululaisen, päiväkoti-ikäisen ja yrittäjä-äidin aikatauluja yhteen. Mikäli olin kuvitellut aikataulutuksen olevan hankalaa vielä viime vuonna, niin tämä se vasta mission impossible -tehtävältä tuntui! Toki tilanne tulisi helpottumaan siinä vaiheessa, kun ekaluokkalaiseni selviytyisi koulumatkastaan itsenäisesti; lasten vientiin kuluva aika minimoituisi yhdestä tunnista noin puoleen tuntiin sekä aamulla että iltapäivällä ja saisimme perheellemme viisi tuntia viikossa muuhun käyttöön.

Tästä se arki alkaa.

Käsin tehdystä perhelukkarista selviää, että pystyn nauttimaan CT:n ergonomisista työtiloista ja verkostoitumismahdollisuuksista kolmena päivänä viikossa, lisäksi saan edelleen rötvätä tietokoneeni kanssa collegehousuissa kotisohvalla. Suunnitelma näyttää ja tuntuu hyvältä! Tuleva syksy kertoo, onko työntekoympäristön vaihtelulla merkitystä niin työhyvinvointiin kuin työtehoonkin. Ihannetilanteessa saan valjastettua molemmista työympäristöistä parhaat ominaisuudet käyttööni.

Millaisessa työympäristössä sinä teet tai haluaisit tehdä töitä; kaipaatko ihmisiä ympärillesi vai viihdytkö itseksesi?

Koti, toimisto vai molemmat?

Blogini Koodi Elämästäni & Code for My Life

Minut löytää somesta seuraavilla tunnuksilla:

Instagram @codeformylife

Facebook @koodielamastani & @codeformylife

Twitter @koodiela

OP sosiaalisessa mediassa