Kumpi vetää pidemmän korren viisihenkisen perheen arkirutiinien sujuvuudessa, palkkatyö vai yrittäjyys?

Marika Könönen
Marika Könönen

Olen koodaava kolmen lapsen äiti ja tuore yrittäjä. Omistaja-asiakasbloggaajana jaan kokemuksiani yrittäjyydestä; millaista on olla keittiönpöydän ääressä työskentelevä yrittäjä-äiti ja vastaako se odotuksiani.

Marika Könönen
Marika Könönen

Olen koodaava kolmen lapsen äiti ja tuore yrittäjä. Omistaja-asiakasbloggaajana jaan kokemuksiani yrittäjyydestä; millaista on olla keittiönpöydän ääressä työskentelevä yrittäjä-äiti ja vastaako se odotuksiani.

Takana on viikon pätkä normaaleissa työajoissa tehtyä työtä, johon sisältyy aikainen herätys, koiran aamulenkki, lasten vienti kahteen eri päiväkotiin, tunnin ajomatka toiseen kaupunkiin, työpäivä kiinteässä toimipisteessä, tunnin paluumatka takaisin kotikaupunkiin, lasten haku kahdesta eri päiväkodista ja koiran päivälenkki välittömästi kotiin palatessamme. Lisäksi piti saada ruokaakin tehtyä ja hoitaa edes osa kotihommista.

Sehän on se normaalin suomalaisen perusarki, jota tahkotaan vuodesta toiseen. Viikko vastasi elämääni ennen yrittäjäksi ryhtymistä, jolloin kuljin junalla Hämeenlinnasta Tampereelle ja lasteni viemiset sekä hakemiset päiväkodista olivat vastuullani. Mieheni ei niitä työnsä luonteen vuoksi pystynyt hoitamaan, vaikka onkin yrittäjä; lukkoseppä kun ei voi jättää kaupan liukuovien asennusta kesken, homma on saatava kerralla loppuun, piti lapsia hakea tai ei.

Palkkatyön ja yrittäjyyden välissä olin muutaman vuoden lasten kanssa kotona hoitovapaalla ennen yritystoimintani aloittamista. Muistin kyllä alinomaisen kiireen ja sohvalle torkahtamisen Pikku Kakkosen tahtiin työpäivän jälkeen, mutta siltikin viime viikkoinen työrupeama pitkineen hoitopäivineen iski vasten kasvoja ja olo oli kuin nyrkkeilyottelun kehässä käyneellä. Enkä ollut ainoa, koko perheemme velloi väsymyksen keskellä, jääkaappi ammotti tyhjyyttä, pyykit olivat pesemättä ja jo pienestäkin asiasta nousi kiukku, milloin lapsilla ja milloin itselläni.

Iltaisin ei jaksanut kuin tuijottaa aivottomana tv:tä ja todeta, että tosi-tv:tähän se oli edelleen täynnä. Ei ollut puhettakaan, että olisin jaksanut kehittää ammattitaitoani ratkoen koodauspulmia ja suorittaa 100 päivän koodaushaastetta, jota olen tottunut jo yhden kierroksen tekemään kevään aikana tv:n katsomisen sijaan.

Arvostus yrittäjyyden tuomaa valinnanvapautta kohtaan nousi uusiin sfääreihin! No, millainen se työpäiväni yrittäjänä toimiessani sitten on ja miten arkirutiinit eroavat yhtäjaksoiseen kahdeksantuntiseen päivätyöhön?

Sanottakoon näin alkuun, että laskin työhöni käytettävät tunnit viikon ajalta ja yllätyksekseni huomasin tekevään edelleen saman verran töitä kuin palkkatyössä, mutta työ jakaantui eri tavalla vuorokauden ja viikon sisällä. Lasken edellä mainitsemani koodaustaitojen kehittämisen myös työkseni, sillä sitähän se on, parannan taitoja, jotta pystyn opettamaan paremmin ja saamaan alihankintakoodaustöitä. En tiedä onko päiväni rauhallisempi nykyään, mutta huomasin sen rakentuvan perheellemme sopivammin ja näin ollen päivämme ovat enemmän sellaisia, millaisia haluan niiden olevan.

1. Aamurauha

Herään samoihin aikoihin, syömme aamupalan yhdessä. Ehkä tässä on se pieni ero, pystymme syömään rauhallisemmassa tahdissa ja juttelemaan enemmän, sillä vien koiran aamulenkille vasta kun olen saanut lapset hoitoon. Lähtiessäni toiseen kaupunkiin tai kiinteään työpaikkaan jouduin huolehtimaan koiran aamulenkistä ennen hoitoon viemistä. Tämäkään ei ole työpäivästä pois, vaan juttelen usein samalla yhteistyökumppanin kanssa viikon työtehtävistä.

2. Hoitopäivien pituus

Vien pojat hoitoon ja vanhin lapsistani jää joko kotiin tai menee kouluun. Hoitoajan pituus on yksi suurimmista ja olennaisimmista eroista yrittäjyyden ja työntekijänä olemisen välillä. Pojat ovat hoidossa noin klo 8.30-15 välisen ajan ja muutaman tunnin ero päivän pituudessa on suoraan verrannollinen iltakiukun määrään.

Totta kai, luonnollinen asia, mutta kun minulla on valta valita työpäiväni eteneminen, valitsen sen siten, että saan pojilleni hieman väljemmän aikataulun. Se helpottaa perheemme arjen sujuvuutta yllättävän paljon. Lisäksi olen pitänyt arkena yhden vapaapäivän viikossa nuorimmaisen kanssa, jotta saamme nauttia myös kahdenkeskisistä hetkistä sekä hoitaa viikkosiivouksen siinä samalla.

3. Iltapäiväulkoilu lasten kanssa

Olemme ulkoilmaihmisiä ja nautimme pihalla touhuamisesta. Lyhyemmät hoitopäivät mahdollistavat iltapäiväulkoilun heti päiväkodista tullessa ja saamme siinä samalla tehtyä koiramme kanssa päivälenkin sekä juteltua rauhassa päivän kuulumiset. Raitis ilma jäi viime viikolla todella vähiin, toki lapset olivat hoidossa leikkineet pihalla, mutta kaipasin erityisesti perheulkoiluhetkiä. Ollessamme viideltä kotona piti valita, mennäänkö ruoan jälkeen puistoon, pestäänkö pyykkiä, käynkö kaupassa vai vietetäänkö rennosti sohvalla se viimeinen tunti ennen iltapalaa. Useimpina iltoina löysin perheemme makaamasta sohvalla vierekkäin, se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta.

4. Tyttäreni ja kodinhoito työpäivän ohessa

Alani mahdollistaa työnteon kotona. Toki syksyllä koodauskurssien alkaessa olen opettamassa yhden illan, mutta muina päivinä on mahdollista hoitaa kaikki työt keittiön pöydän äärestä. Vielä alkuvuodesta kotona työskentely tuntui hieman ahdistavalta, mutta tällä hetkellä se on parhain vaihtoehto perheellemme.

Pystyn esimerkiksi täyttämään pyykkikoneen aamusta ja laittamaan pyykit kuivumaan päivän aikana. Tauko tekee myös hyvää selälleni, etten ihan koko päivää istu koneen äärellä. Helpot uuniruoat sujahtavan puolen päivän jälkeen uuniin kahvitauollani ja ovat valmiina iltapäivästä, kun tulemme kotiin syömään. Vanhin lapsistani on koulussa, enkä ole tarvinnut iltapäiväkerhoa hänelle, sillä olen kotona työskentelemässä hänen saapuessa koulusta. Näin ollen koulujen pitkät kesälomatkaan eivät tuota päänvaivaa perheellemme. Dalmatiankoiramme kiittää myös, koska pääsee keskellä päivää ylimääräiselle happihyppelylle minun vetreytellessä selkääni.

5. Perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Toteankin yrittäjyyteni olevan pelastus perheemme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Järjestelemällä työni vuorokaudessa hieman eri tavalla saan raivattua enemmän tilaa perheelleni ja arjen pyörittämiseen. Mietittekin ehkä jo, että milloin täydennän työpäiväni, kun kerran istun koneella päiväsaikaan suurin piirtein vain klo 9.15-14.30? Vastaus siihen on; iltaisin. Päivän toinen työrupeama alkaa yleensä 20-21 välillä ja jatkuu siihen asti kuin jaksan. Eilen suljin koneeni kello 22.51 ja samoihin aikoihin sulkeutuu kone myös viikonloppuisin.

Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut jaksavani koodata iltaisin ja hoitaa työhön liittyvää somettelua samalla, mutta päivän aikataulun ollessa väljempi jää voimia mukavasti iltaan asti. Toki valitsen hommani siten, että teen kaikki asiakastyöt päivisin ja iltaan säästän kevyemmät omat koodausprojektit tai esimerkiksi verkostoitumisen muihin koodausyhteisöihin. Sitä paitsi aikaeron takia USA:ssa on virka-aika, kun meillä Suomessa vietetään iltaa, kätevää eikö?

Yrittäjyys sopii loistavasti lapsiperheille tai ainakin heille, jotka pystyvät tarvittaessa tekemään myös kotoa käsin töitä. Voi olla, että tilanteemme muuttuu lapsiemme kasvaessa, mutta tällä hetkellä, kun he ovat 2-, 7- ja 8-vuotiaita, niin en keksi parempaa järjestelyä. Haluaisinkin rohkaista naisia lähtemään rohkeasti tekniikan alalle, sillä näen samanlaista ongelmanratkaisutaitoa perheen pyörittämisessä kuin koodausongelmien ratkomisessa. Työ mahdollistaa myös paikkariippumattoman toimimisen, joka pikkulapsiaikana on kultaakin arvokkaampi ominaisuus!

Blogini Koodi Elämästäni & Code for My Life

Minut löytää somesta seuraavilla tunnuksilla:

Instagram @codeformylife

Facebook @koodielamastani & @codeformylife

Twitter @koodiela

OP sosiaalisessa mediassa