Samaan aikaan kaupungissa ja luonnossa: Sanna nauttii mökkielämästä metrolinjan varrella

Helsingin Kalliossa asuvan Sanna Monton kesäasunto löytyi vain lyhyen matkan päästä Lauttasaaresta. Kaupunkimökiltä voi piipahtaa kätevästi esimerkiksi omassa lempiravintolassa.

Helsinkiläinen Sanna Monto hörppii mökkinsä pihalla kylmää juomaa ja päivittelee kuumuutta. Kevät tekee vasta tuloaan, mutta ilta-aurinko paistaa terassille juuri oikeassa kulmassa pitkälle iltaan.

Montoa ja hänen miestään Juhaa voisi kutsua todellisiksi mökki-intoilijoiksi. Joka vuosi huhtikuun koittaessa pariskunta vaihtaa kaupungin vilinän kompaktiin, vaaleankeltaiseen kesäasuntoon. Käytännössä he asuvat yhdessä huoneessa, ja lähin suihku löytyy kävelymatkan päästä. Vasta lokakuun saapuessa on aika palaa kaupunkikotiin.

Ratkaisevaa Montolle on se, että halutessaan hän pääsee Lauttasaaren eteläkärjessä sijaitsevalta mökiltä kotiinsa Kallioon metrolla reilussa puolessa tunnissa.

– En ole sellainen ihminen, että jaksaisin ajaa autolla jonnekin korpeen tuntitolkulla. Täältä voi lähteä aamulla töihin, mennä kotiin pesemään pyykkiä ja käydä lempiravintolassa, kun siltä tuntuu. Mutta melko harvoin maltamme lähteä!

Mökin lumoon kuuluu Monton mukaan juuri se, että siellä on samaan aikaan kaupungissa ja luonnossa. Terassin edessä avautuvat pienten mökkien pilkuttama metsämaisema ja kallioinen merenranta, suoraan mökin toisella puolella kohoaa kerrostalo. Viereisellä polulla kulkevat sulassa sovussa rusakot, lauttasaarelaiset koiranulkoiluttajat ja kaukaakin tulevat lintubongarit.

– On ihanaa, että täällä liikkuu ihmisiä. En viihtyisi pitkään täysin yksin, Monto sanoo.

Elämä tapahtuu ulkona

Rajallisten neliöiden käyttö on mietitty huolella ja Monto sanoo olevansa tarkka siitä, ettei mökissä ole mitään turhaa. Sänkynä toimii sivustavedettävä vuodesohva, jonka alla on myös runsaasti säilytystilaa. Vaaterekin saa kätevästi piiloon verhon taakse, ja pieni taittopöytä nostetaan esiin vain, kun sitä tarvitaan.

– Syömme joka tapauksessa melkein aina ulkona terassilla, joten iso pöytä sisällä ei ole tarpeellinen.

Mökillä elämä levittäytyy muutenkin ulos. Pihalla Monto kastelee kukkiaan, hoitaa yrttitarhaansa ja tiskaa. Helteellä myös sänky saatetaan levittää yöksi terassille.

– Kerran kesässä järjestän pihalla jonkinlaiset kesäjuhlat. Viime kesänä ne olivat naisten teekutsut.

Silloin tällöin pariskunta katsoo mökillä tarkasti valitun elokuvan tabletilta, johon saadaan sähköä katolta aurinkokennosta. Poikkeuksellisen kylmän sään varalta nurkassa on pieni öljykamiina ja Monto muistelee, että asunnolla on vietetty aikaa jopa 20 asteen pakkasessa.

Ainut tavara, jonka suhteen Monto myöntää harrastavansa ”pientä snobbailua”, liittyy ruokailuvälineisiin.

– Siinä olen ehdoton, että pitää olla erikseen lasit punaviinille, valkoviinille, kuohuvalle ja liköörille!

Mökkiyhteisön perinteet elävät

Alueen mökkiläisillä on myös yhteisiä velvollisuuksia. Jokainen toimii vuorollaan yhteiskäytössä olevan rantasaunan saunamajurina, ja yhteinen juhannuskoko on järjestetty jo vuodesta 1944.

Monet perinteet ovat säilyneet, mutta samalla yhteisö muuttuu jatkuvasti. Alkuperäisten, 60-luvulla rakennettujen mökkien tilalle rakennetaan uusia. Ikääntyneiden mökkiläisten tilalle tulee nuorempia lapsiperheitä.

Montolle henkilökohtaisesti suuri mullistus tapahtui, kun suoraan heidän mökkinsä taakse avautuvan kallion päälle rakennettiin kuusikerroksinen kerrostalo. Ensin se oli kauhistus mutta nopeasti talojärkäleestä tuli jopa mukava osa kaupunkimökkeilyä.

– Tunnen nykyisin useita kerrostalon asukkaita ja käyn kastelemassa välillä heidän tomaattejaan. On hienoa, kun rajat mökkiläisten ja muiden asukkaiden välillä kutistuvat.

OP sosiaalisessa mediassa