Unelmakoti entisessä pankissa

Miten ihana talo, ajatteli Hanna Partanen teininä vanhan puuhuvilan ohi kulkiessaan. Hän ei arvannut, että asuisi siinä itse vuosien päästä perheineen.

Pankkiasiakkaat tiesivät, mikä ovi Lokinniemen jugendtalon monesta sisäänkäynnistä oli avattava. He astuivat sisään kadun puolelta tavatakseen pankinjohtajan tai pankkivirkailijan. Nyt portaita peittää sammal.

Pankkiasiat hoidettiin 1900-luvun alkupuolella henkilökohtaisesti. Sulkavan keskustassa sijaitsevan Kansallisosakepankin konttoriin asiakkaat menivät vain kahdesta syystä: joko tekemään talletuksia tai hakemaan rahaa. Talletukset olivat visusti lukkojen takana pankinjohtajan työhuoneeseen sijoitetussa kassakaapissa.

Tänä päivänä samainen huone toimii toimittaja Hanna Partasen perheen kodinhoitohuoneena. Hän muutti taloon reilu vuosi sitten tyttäriensä Zsionan, 10, ja Mannan, 8, kanssa. Talo oli seissyt jo jonkin aikaa tyhjillään, ja koska omistajat eivät halunneet käyttää sitä enää kesäpaikkanaan, he vuokrasivat sen Partaselle.

Pankin menneisyyteen voi sukeltaa jäljelle jääneiden tarinoiden kautta. Entisajan pankkien jylhää arvokkuutta talosta on sen sijaan turha hakea. Kassakaapistakaan ei näy jälkeäkään eikä sen kohtalo ole selvinnyt, vaikka Partanen on muutoin ratkaissut monta talon pitkään historiaan liittyvää arvoitusta.

Arkkitehtoninen kaunotar lumosi Sulkavalla lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen Partasen kauneudellaan. Kadulta käsin hän näki tosin korkeintaan taidokkaasti koristellut ikkunat mutta ei välähdystäkään interiööristä. Sisällä häntä odottikin melkoinen yllätys.

Vuokralla kalustetussa asunnossa

Talon sisätilat lyövät ällikällä. Huoneet ovat avarat ja korkeat, sisäilma kevyttä hengittää. Yhtäällä ainutlaatuista tunnelmaa luovat paljaat hirret, toisaalla koristeelliset tapetit. Niiden kuvioinnissa näkyy kukkia, lemmikkejä ja ruusuja, tai tyyliteltyä viljaa. Yhden tapetin kulman alta pilkistää tummansininen orvokkikuvio. Kuinkahan monta tapettikerrosta vuosien saatossa seiniin on lisätty?

Varsinainen katseenvangitsija on olohuoneen kolmionmuotoinen nurkkaikkuna.

– Talon ikkunat pitää irrottaa kahden ihmisen voimin kokonaan paikaltaan, jos ikkunat haluaisi pestä sisäpuolelta, Partanen kertoo.

Parempi siis jättää ikkunanpesu kokonaan väliin tai pestä ikkunat vain ulkopuolelta.

Ikkunoista siilautuu valo kauniisti puulattioille. Niillä makaa värikkäitä mattoja, joita Partanen löysi talon ullakolta. Vuokraisäntä kehotti ottamaan ne käyttöön. Se oli kätevää kuten sekin, että talo oli osittain kalustettu.

– Olen asunut pitkään ulkomailla eikä tavaraa ollut ehtinyt kertyä.

Perhe toi omat huonekalunsa aiemmasta asunnosta, Savonlinnassa sijainneesta kerrostalokolmiosta. Nyt Lokinniemi näyttää omalta kodilta. Puolet sisustuksesta on omaa, puolet vuokraisännän perua. Partasesta olisi hienoa omistaa talo. Ehkä siihen tarjoutuu jokin päivä mahdollisuus.

Kohtuullinen sähkölasku

Lokinniemi pursuaa tarinoita. Esimerkiksi niin sanottu hieno väki astui aikanaan sisään erillisestä sisäänkäynnistä, joka johti eteiseen eli tambuuriin. Sen seinään on piilotettu parin neliömetrin kokoinen sähkökaappi, jonka lukemat kiinnostavat nykyistä asukasta; pytinki lämpiää nimittäin sähköllä. Talon kaakeliuunit on modernisoitu ja niihin asennettu sähkövastukset. Sähkölasku pysyy kohtuullisena muun muassa edullisen yösähkön ansiosta.

Sähkökaappi pitää välillä kovaa pauketta, missä ei ole kuulemma mitään hälyttävää.

Partanen onkin jo tottunut talon tavoille.

– Kauneimmillaan talo on alkukesällä, kun omenapuut kukkivat, hän sanoo.

Omenapuiden kukinta näkyy aamuauringossa kylpevien ”pankin puolen” ikkunoista. Se lienee yksi Partasen lempipaikoista. Tyttöjen lempipaikka löytynee sen sijaan talon ullakolta, jossa he pitävät omaa valtakuntaansa kesällä.

Tyttöjen huoneet ovat oikeat paratiisit. Zsionan huoneen nurkassa seisoo kaksi tädin lahjoittamaa mallinukkea. Mannan huoneesta löytyy verhon takaa pikku pesä, jossa voi vaalia salaisuuksia. Kaikkea ei tarvitse kertoa aikuisille!

Oma rauha keskustassa

Rauhoittavaa yksityisyyttä löytyy myös pihalta. Jugendhuvilan tonttia reunustaa kaislikkoinen ranta, jonka edessä Uitonvirta soljuu leppeästi. Vastarannalla näkyy Sulkavan keskusta.

Alun perin Lokinniemi tarjosi toimitilat apteekille. Olisikohan silloisen apteekkarin ansiota, että rehevässä puutarhassa kasvaa yhä runsaslukuinen määrä kasveja, pensaita ja puita? Partasen tekisi mieli selvittää nimiä. Mikähän maakellarin edessä rehottavan pallonmuotoisen puun nimi on?

Kuuset, omenapuut, herukkapensaat ja kataja muodostavat monen muun kasvin voimalla näkösuojan tontin edessä avautuvan lahden ja rakennusten väliin. Lokinniemi seisoo omassa rauhassaan mutta silti lähellä Sulkavan keskustaa.

Rantasaunan edessä köllöttävältä pikku laiturilta voi hypätä pää edellä Saimaan aaltoihin. Elokuussa vesi on vielä lämmintä, ja talon tyttäret sukeltavat kilpaa. Mannan sukelluksen suuntaa voi seurata pintaan nousevasta kuplajonosta; Zsiona sukeltaa pinnassa. Vaikka molemmat ovat varmoja uimareita, äiti ei anna heidän uida ilman valvojaa.

Tytöillä on seuraavana aamuna aikainen herätys. He käyvät koulua Savonlinnassa, ja bussiin on noustava jo seitsemän hujakoilla. Joka toisen viikon he asuvat isänsä luona Savonlinnassa. Äiti menee töihin Sulkava-lehden toimitukseen. Sinne on matkaa Lokinniemestä pari sataa metriä. Täydellinen työmatka.

Etsitkö unelmiesi kotia? OP Koti tuntee koko Suomen asuntomarkkinat.

OP sosiaalisessa mediassa