Tiiamari osti oman kodin 25-vuotiaana - "Laskin että oma tulee edullisemmaksi kuin vuokra-asunto"

Tiiamari Viljaranta teki täysremontin vanhaan yksiöön. Veera Kinnunen ja Jussi Siponen saivat paritalon puolikkaan mukana oman pihan. Ensimmäisen omistusasunnon hankinta sujui molemmilta ripeästi.

Pieni perintö sai Tiiamari Viljarannan vertailemaan vuokra- ja omistusasumista keskenään. Laskelmat osoittivat, että omassa asunnossa olisi edullisempi asua kuin vuokralla. Hän pani tuulemaan. Marraskuun lopulla ympäristöpolitiikan opiskelija katseli ympärilleen helsinkiläisessä yksiössä ja ihmetteli näkemäänsä.

– En oikein ymmärrä vielä, että tämä on oma asunto, hän sanoo.

Oma se on ja omannäköinen. Nurkassa nököttää yhä maaliastia ja remonttitarvikkeita remontin jäljiltä. Kun Viljaranta, 25, alkoi etsiä asuntoa, hänellä oli kaksi vaatimusta: asunnon piti olla Helsingissä ja kuin pommin jäljiltä.

Viljaranta oli nähnyt liian monta remontoitua asuntoa, jonka ratkaisut eivät häntä miellyttäneet. Remonttikunnossa olevan asunnon saisi laitettua oman mielensä mukaiseksi.

Veli teki remontin siskon toiveita kunnioittaen. Nyt etelähaagalaisen yksiön lattiaa peittää lämpimänvärinen laminaatti, seinät hohtavat valkoisuuttaan ja tuliterä keittiösaareke odottaa liesituulettimen asennusta. Ikkunalaudat ovat leveät, isot ikkunat täyttävät kokonaisen seinän.

– Tänään sain sälekaihtimet, Viljaranta iloitsee.

Vuonna 1957 valmistuneessa talossa olo on turvallinen. Rauhallisuus tuntuu käsin kosketeltavalta. Moni asukas on asunut talossa vuosikymmenet. Viljarannan asunnon entinen omistajakin oli pysynyt yksiössään sen rakennusvuodesta lähtien. Ei siis ihme, että eräänä päivänä ovikello soi ja naapurin rouva kävi tekemässä tuttavuutta. Se ilahdutti uutta asukasta.

Forssalainen Tiiamari Viljaranta muutti pääkaupunkiin Tampereelta, jossa ympäristöpolitiikan ja aluetieteiden yliopisto-opinnot ovat loppusuoralla. – Sanoin, että muutan Tampereelta joko ulkomaille tai Helsinkiin.

– Tämä on tunnelmallinen talo, toisin kuin sieluttomat opiskelijakämpät. Täällä tervehditään ja jutellaan, mutta annetaan myös olla rauhassa, Viljaranta sanoo.

Etelä-Haagassa ei näy pääkaupungin kiire.

– Kun tavaroita saa paikoilleen, asunto alkaa tuntua omalta kodilta, Viljaranta sanoo.

Viihtyisyyttä luovat ikkunalaudan koristeet ja mummilta peritty persialainen matto.

– Tykkään vanhoista ja käytetyistä esineistä. Afrikkalaiset naamiot sain kaveriltani. Haluan, että ne näkyvät.

Erikoisin esine lienee remontin yhteydessä löytynyt viinipullo, jonka rakennusmiehet olivat piilottaneet ilmastointikanavaan todennäköisesti taloa rakentaessaan. Tyhjä Vinetto nostalgisine etiketteineen odotti löytäjäänsä yli 60 vuotta.

Paluu itään

Mies voi lähteä idästä, mutta itä ei miehestä. Niin vitsailivat Veera Kinnunen, 28, ja Jussi Siponen, 28, ensimmäistä omistusasuntoaan etsiessään. Avopari asui Kalliossa Helsingin sydämessä ja alkoi metsästää vuokra-asuntoaan väljempää kotia hieman ”syrjempää”.

Suunta oli molemmille selvä. Itä-Helsinkiin oli päästävä, Siposen lapsuusajan kulmille. Joensuusta kotoisin olevalle Kinnuselle ilmansuunta kävi, ja kun kukkarolle sopiva paritalon puolikas löytyi Mellunkylästä, päätös syntyi nopeasti.

Marraskuussa pariskunta solmi asuntokaupat.

– Tein kuvakaappauksen, kun tilillä käväisi neljännesmiljoona euroa, Kinnunen kertoo huvittuneena.

Nyt purettujen muuttolaatikoiden keskellä asuu perhe, johon on kesästä saakka kuulunut myös Kyösti. Kyösti on welsh corgi pembroke ja oikeasti narttu, mutta koska koiran piti alun perin olla uros, nimi annettiin sen mukaan. Kyösti on myös osasyyllinen siihen, että sen kahvilavastaavana työskentelevä emäntä ja sosionomi-isäntä alkoivat katsastella isompaa kotia alueelta, jossa olisi mukavat lenkkeilypolut ja oma piha.

Oman pihan lisäksi talossa on oma tontti. Pariskunta oli kuullut, että kaupungin vuokratonttien vuokrat voivat nousta. – Emme halunneet, että se aiheuttaa myöhemmin muutoksia, joten tontin piti olla oma, Kinnunen toteaa.

Yhdessä muiden kanssa

Uusi asunto tuo pariskunnan elämään paitsi lisää neliöitä,mutta myös tukun velvollisuuksia. Neljän paritalon taloyhtiö jakaa talonmiehen tehtäviä, muun muassa ruohonleikkuun ja lumenluonnin. Kahdeksan ruokakunnan yhtiössä vuoroja tuskin kertyy taakaksi asti.

Omistusasumiseen liittyy kaikenlaista uutta pohdiskeltavaa. Kinnunen ja Siponen miettivät, että vesiputkiin voisi asentaa vedenpainetta alentavat suuttimet vähentämään vedenkulutusta. Sellaisesta on neuvoteltava taloyhtiön kanssa. Omaa energiankulutusta voisi pienentää tiivistämällä ikkunoita ja asentamalla ilmalämpöpumpun. Siitä syntyisi selvää säästöä.

Suuria muutoksia vuonna 1986 rakennettuun ja 2010-luvulla remontoituun asuntoon ei uusien omistajien tarvitse tehdä. Isännöintitodistuksesta he näkivät jo ennen kauppakirjan allekirjoitusta, että putket ja katto oli uusittu, eli kaikki isot remontit oli tehty.

Yhden haaveensa Veera Kinnunen kuitenkin toteutti. Hän tapetoi makuuhuoneen päätyseinän ruotsalaisella raparperitapetilla.

– Makuuhuoneen ikkunasta näkyy raparperipuskat. Nyt meillä on ikuinen kesä, hän sanoo ja lisää: – On onnellinen fiilis.

Lue seuraavaksi:

Vuokralla vai omistusasunnossa? Vertasimme kahden asunnon asumiskuluja

Ensiasunnon ostajan opas

OP sosiaalisessa mediassa