Koronakeväänä kotihaaveet voivat mennä uusiksi

Kaisu Christie
Kaisu Christie

Johtaja, asuntorahoitus ja asumisen palvelut

Kevät on yleensä asuntomarkkinoiden kiivainta aikaa; mökkikauppa käy, muuttoautot kuljettavat kesätyöntekijöiden kuormia kaupungista toiseen, asuntonäytöillä vilisee katsojia. Tänä keväänä asuntokauppaa on kuitenkin tehty tavallista vähemmän, eikä syytä ole vaikea keksiä.

Kaisu Christie
Kaisu Christie

Johtaja, asuntorahoitus ja asumisen palvelut

Korona muuttaa myös asuntomarkkinoita. Vahvistettua tilastotietoa koronan asuntokauppaan aiheuttamista muutoksista saadaan vasta viikkojen päästä, mutta pientä notkahdusta on ilmassa. Haluan kuitenkin jo nyt miettiä kevättä pidemmälle ja kuvitella, kuinka korona voi muuttaa asumistoiveitamme ja sitä kautta asuntomarkkinoita.

Muutokset tapahtuvat aina arjessa. Tänä keväänä moni on konkreettisesti kääntänyt katseensa kotiin. Liikkumisrajoitusten aikana aiempaa useampi on tehnyt kotona etätöitä ensimmäistä kertaa, ja varmasti moni on yllätyksekseen myös huomannut pitävänsä etätöistä. Pienen sosiaalisessa mediassa tekemäni kyselyn perusteella 75 prosenttia vastaajista halusi tehdä koronan jälkeenkin enemmän etätöitä kuin ”aikaa ennen koronaa”. Heistä 20 prosenttia vastasi, että ”vielä paljon enemmän”. Uskon, että etätöiden tekeminen voi muokata uusiksi myös toiveita oman kodin suhteen. Ehkä aiempaa useampi miettii nyt, että kotoa olisi hyvä löytyä etätyöskentelyyn omistettu tila. Kakkosasunnolta käsin töitä tehneet voivat miettiä, voisiko osan työviikosta jatkossakin tehdä vaikkapa mökiltä tai kakkosasunnolta käsin. Moni kerrostalossa asuva voikin nyt nähdä omakotiasumisen pihoineen ja terasseineen kokonaan uudessa valossa.

Tällaiset viriävät toiveet voivat pitkällä tähtäimellä johtaa muutoksiin arjessa. Kun rajoitukset poistuvat, voi moni lähteä konkreettisesti toteuttamaan uusia haaveitaan, joita ei ennen pandemiaa tiennyt edes olevan olemassa. Uskon kaupungistumisen jatkuvan, mutta sen rinnalle voi syntyä myös täysin toisenlainen muuttotrendi, joka johtaa kohti tilavampaa asumista rauhallisemmalla alueella. Viime vuonna Alma Talentin tekemän tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia vastaajista kaipasi ympärilleen luontoa ja tilaa. Monelle se voi tarkoittaa muuttamista keskustoista lähiöihin, lähiöistä kehyskuntiin tai kehyskunnista maalle. Ja edelleen on heitäkin, jotka haluavat jatkossa kävelymatkan päähän työpaikastaan, vaikka se tarkoittaisikin vähemmän neliöitä. Työpaikat ovat edelleenkin syntymässä vilkkaisiin kuntiin ja kaupunkeihin, joten isoon ”maalle pakoon” en usko. Mutta kun ensi kerran etsimme asuntoa, voi kriteereissä nyt vilahtaakin ”työhuone” entistä useammin.

On myös mielenkiintoista nähdä, kasvaako kiinnostus yhteisöllisempää asumista ja aktiivisempia taloyhtiöyhteisöjä kohtaan. Suomen kaupungeissa moni asuu pienissä asunnoissa yksin, mikä on voinut tuntua vaativalta liikkumisrajoitusten aikana. Yksinäisyyden haasteista on puhuttu sekä työpaikoilla että somessa, koska virtuaalisenkin yhteydenpidon aikana fyysisen kohtaamisten puute voi olla monelle vaikea paikka. Alkaako tämä näkyä esimerkiksi siten, että opiskelijat eivät enää jatkossa karsastakaan kimppa-asumista, vaan suorastaan etsivät yhteisiä vuokra-asuntoja? Ryhdytäänkö yhteisöllisiä tiloja kerrostaloissa vaalimaan, jopa rakentamaan? Moni kerrostalossa asuva on auttanut ikääntyvää, riskiryhmään kuuluvaa, naapuriaan asioiden hoitamisessa, ja joissain talon yhtiöissä on järjestetty jopa iltalauluja ikkunoista ja parvekkeilta käsin. Moni on pandemian aikaan huomannut, kuinka paljon ihminen kaipaakaan lähelleen jonkinlaisia yhteisöjä, joista hakea tukea ja turvaa. Moneksi viikoksi kontaktin läheiseensä menettäneet voivat myös miettiä, olisiko sittenkin mahdollista ottaa mummo tai vaari samaan asumaan saman katon alle. Lastenlasten ja isovanhempien halaukset kun eivät vain ole WhatsApp-ruudun kautta yhtä vaikuttavat.

Nekin, jotka ovat huomanneet kevään aikana olevansa kotiinsa tyytyväisiä ovat saattaneet löytää kodista kaikenlaista pientä kunnostustarvetta. Pientä pintaremonttia on monessa kodissa jo aloiteltu, ja kun on alkuun päästy, saattavat kunnostustyöt jatkua. Remonttilainoja on haettu edelleen. Meistä monesta on kuoriutunut myös ”koronamarittaja”, eli kaappien kätköistä on siivottu tavaraa pois, ja nettimarkkinoilla on meidänkin perheessämme vaihdettu kaikkea pyörästä jääkaappiin.

Tässä vaiheessa muutokset näkyvät konkreettisesti vielä niin, että ihmiset ovat aiempaa varovaisempia. Isojen taloudellisten päätösten edessä moni miettii nyt pidempään mitä tehdä, osa lykkää päätöstään eteenpäin. Asuntolainoja haetaan aiempaa vähemmän, erityisesti sijoitusasuntoihin. Haettavan lainan määrä on myös aiempaa pienempi. Oman taloudellisen tulevaisuuden turvan mietintä on myös puhuttanut monta perhettä keittiön pöydän ääressä illalla – pärjäämmekö, jos työttömyys tulee? Entä jos korot nousevat korkealle, voimmeko tehdä sen eteen mitään? Moni asiakkaistamme hakee nyt lainaansa korkokattoa tai muuta turvaa. Kymmenet tuhannet asiakkaat ovat hakeneet asuntolainaansa lyhennysvapaata koronan aiheuttaman taloudellisen haasteen takia. Ne jotka pystyvät säästämään, säästävät entistä enemmän. Tämä kaikki on järkevää varautumista taloudellisiin haasteisiin, mutta me kaikki toivomme, että ne eivät jäisi pitkäaikaisiksi.

Mutta haluan korostaa, että monelle on asunnon vaihto edelleen ajankohtaista ja tärkeää – kevääseen kuuluvat niin muuttolinnut kuin muuttorekatkin, ja molempia näkyy katukuvassa tällä hetkellä. Kun epidemian huippu joskus taittuu ja rajoitukset poistuvat, asuntokauppakin käynnistyy taas. Uskon itse siihen, että talous lähtee elpymään notkahduksen jälkeen nopeastikin. Jään seuraamaan kiinnostuneena, palautuuko se entisiin uomiinsa, vai alkavatko ihmiset hakea uudenlaista arkea ja uudenlaista asumista. Muuttuvatko uudet unelmat etätöistä ja isommasta tilasta ympärillä konkreettisiksi muutoksiksi? Ainakin itselläni haave mökistä elää…

OP sosiaalisessa mediassa