Jenny rakensi pyörillä kulkevan minitalon

Jenny Skoglundin mielestä kodin ei tarvitse aina olla vaalea, laaja ja avara. Tärkeämpää on, että se on kotoisa ja mukava, kuten 20 neliön ”Leikkimökki” on.

Pohjanmaalla Kristiinankaupungissa kahden kylän välissä pienen metsäisen tien varrella pilkottaa soma laventelinvärinen talo. Kokoa sillä on vain 20 neliötä, mutta silti se erottuu kauniisti edukseen punaisten pohjalaisten maatilan rakennusten keskeltä.

”Leikstugon” eli leikkimökki on Jenny Skoglundin, 33, tuleva koti. Hän rakentaa sen valmiiksi isänsä maatilalla Kristiinankaupungissa ja siirtää sen sitten jonnekin sellaiseen paikkaan Suomessa, jossa hän haluaisi asua kauemminkin. Ja jos joskus Jenny haluaisi muuttaa, talo kulkee mukana. Talon siirtäminen on helppoa, koska pikkutalossa on renkaat alla.

Jenny haluaa tulevaisuudessa elää rauhassa jossakin pienessä paikassa kissansa kanssa. Hän tekisi työtään kirjanpitäjänä Helsingissä ja nauttisi vapaa-ajalla luonnosta Itä-Uudellamaalla.

-Haaveilen, että kuuntelen metsähaavan lehtien havinaa kattoikkunasta, kun herään aamulla ja en jaksa vielä nousta ylös.

Kun Jenny astuu talonsa pienestä ovesta sisään, hän näkee kerralla koko asunnon. Tai oikeastaan tulevan asunnon, sillä se on varsinkin sisäpuolelta vielä kesken. Lattiassa on vasta eristeet, tosin keskellä asuntoa nököttää pieni pöytä ja tuoli, jonka ääressä Jenny viime kesänä tapasi syödä äitinsä kanssa lounasta.

Alakertaan tulee eteinen, kylpyhuone ja L-muotoinen keittiö. Niiden yläpuolelle Jenny rakentaa kaksi parvea. Toinen parvi on olohuone – sen verran kuin 150 cm leveää tilaa voi kutsua olohuoneeksi – ja toinen on makuuhuone.

Jenny Skoglundille oli alusta alkaen selvää, että minitalosta tulisi laventelin värinen. Se erottuu Kristiinankaupungin Välikylän metsäisestä maisemasta.

Jenny kertoo, että asunnon sisustuksesta tulee persoonallinen. Kun Jenny asui Helsingissä Töölössä, hän sai maalata silloisen vuokra-asuntonsa seinät mieleisekseen. Eteisestä tuli pinkki, makuuhuoneesta turkoosi, keittiöstä oranssinkeltainen ja olohuoneesta liila.

-Saan energiaa siitä, että ympärillä on hienoja värejä, Jenny sanoo.

Jennyä ärsyttää yleinen ajatus siitä, että seinien pitäisi olla valkoiset, jotta asunto tuntuisi mahdollisimman avaralta. Onko se vain yleinen käsitys, jota kaikki pitävät totuutena siksi, että muutkin siihen uskovat? Sitä paitsi avaruus ei edes ole Jennylle itseisarvo. Ennemminkin kodin pitää olla juuri sellainen kuin Leikstugon on - kotoisa, kuin pesä.

-Cozy on hyvä sana sille. Miellyttävä, mukava.

Jennyn minitalossa ei voi aivan vapaasti leikitellä eri väreillä, jotta energisyys ei vaihdu levottomuuteen. Kokonaisuuden pitää miellyttää silmää yhdellä vilkaisulla. Taloon tulee siis turkoosia ja vihreän eri sävyjä, ikään kuin freskomainen kokonaisuus.

-Eri sävyistä erottuvat eri ”huoneet”. Olohuone olisi liila ja keittiö sininen tai vihreä. Tosin sitä valkoistakin pitää jonkin verran olla. Luultavasti huonekaluista tulee valkoiset, Jenny sanoo.

Yksi pikkutalon ikkunoista on peräisin Jennyn äidin 1930-luvun kesämökiltä.

Minitalon rakentamisen ydin on Jennyn mielestä siinä, että näin hän saa järjestää asumisensa omalla tavallaan. Ei ole pakko seurata muita ja tehdä niin kuin on aina tehty. Liikuteltavuus on vain toissijaista.

Idean talon rakentamiseen Jenny sai Töölössä. Hän katseli, paljonko omistusasunnot samalta alueelta maksavat, ja järkyttyi.

-Ja vaikka olisin saanut asunnon ilmaiseksi, yhtiövastike oli niin suuri, että olisi melkein sama kuin maksaisi vuokraa.

Toisaalta oman isän kaltainen asumus eli maatila isoine omakotitaloineen tuntui liian raskaalta ajatukselta.

YouTubessa Jenny törmäsi ulkomaisiin videoihin liikuteltavista minitaloista, tiny houseista. Sellainen oli kiehtova ajatus, vaikkei Jenny ajatellutkaan rakentavansa sellaista oikeasti.

-Siinä tuli kuitenkin tajuaminen, että ahaa, näinkin voi tehdä.

Kun Jenny sitten törmäsi netissä Henri Lokin minitalokurssiin keväällä 2017, hän päätti osallistua sellaiselle ihan vain mielenkiinnosta. Kurssilla opeteltiin yhdessä minitalon rakentamista ja saatiin käytännön vinkkejä ja ohjeita. Henri Lokki oli yksi ensimmäisistä, joka rakensi itselleen minitalon muutama vuosi sitten, kun ilmiö alkoi nostaa päätään Suomessa.

Vasta kurssilla Jenny tajusi kunnolla, että pienen talon rakentaminen on ihan oikeasti mahdollista Suomessa. Sen ei myöskään tarvitse olla autolla liikuteltava, vaan se voi olla esimerkiksi traktorilla liikuteltava. Silloin talo saa olla suurempi, jykevämpi, ja se saa painaa enemmän. Mikä parasta, pikkutalon rakentaminen tulisi joka tapauksessa moninkertaisesti halvemmaksi kuin valmiin asunnon ostaminen. Kaiken elämän ei tarvitsisikaan pyöriä asuntolainan ympärillä, vaan rahaa jää muihin tärkeisiin asioihin.

-Tein heti suunnitelman omasta talosta, Jenny kertoo.

Vaikeinta oli löytää oikeanlainen traileri, jonka päälle talon voisi rakentaa. Kun sellainen lopulta löytyi, Jenny rakensi trailerin päälle talon kehikon Henri Lokin kanssa teollisuushallissa Kristiinankaupungin Lålbyssä marraskuussa 2017. Itse rakentaminen eteni nopeasti aina, kun Jennyn muu elämä sen salli. Kun talon ulkokuori oli sen verran valmis, että se kestää säätä, Jenny siirsi sen isänsä tilalle Välikylään.

Rakentaminen olisi ollut mahdollista myös Jennyn asuinpaikkakunnalla Helsingissä, mutta pienellä paikkakunnalla pikkutalon rakentamisessa on etunsa.

-Täällä on vain vähän rakennusalan toimijoita, ja tiedän heti, minne mennä, jos tarvitsen jotain. On myös mukava, että rahat tulevat Pohjanmaalle.

Jennyn sisäkissalle Dorikselle on oma luukkunsa, jonka kautta Jenny voi päästää Doriksen ulkoilemaan häkkiin. - Kun talolle löytyy vakituisempi paikka, aion pystyttää Dorikselle ulos häkin, jossa hän voi touhuta ja seurata ympäristöä.

Jenny on saanut talonsa maalattua haaveilemallaan värillä. Seuraavaksi, ennen talon sisustan tekemistä, olisi vuorossa rakenteiden mittaaminen ja mittojen siirtäminen suunnitteluohjelmaan. Siihen Jennylle jää tarkasti muistiin, minne esimerkiksi sähköjohdot tulevat ja mistä mikäkin palkki kulkee.

Juuri nyt talossa on vielä kylmä, mutta tulevaisuudessa Jenny hankkii sinne lämmityksen. Yksi vaihtoehto on retkikamiina, jonka voi purkaa pois, jos sitä ei tarvitse. Perinteiselle kamiinalle asunnossa ei olisi lattiatilaa tarpeeksi. Myös juoksevan veden hankinta on suunnitelmissa.

Projektin valmistumisesta Jenny ei aio ottaa stressiä. Se on alun perinkin ollut urakka, jota voi edistää aina, kun ehtii. Ensi kertaa rakentavalle myös tulee välillä yllätyksiä, jotka venyttävät aikataulua.

-Aluksi saattaa ajatella naiivisti, että ”kuinka vaikeaa se rakentaminen voi olla”. Sitten rakentaessa oppii ja huomaa, että tämä ja tämäkin asia pitää vielä tehdä.

Mitä haluaisit sanoa miniasunnosta haaveilevalle suomalaiselle?

-Asumisessakaan ei tarvitse tehdä kaikkea aina niin, kuin on ennen totuttu tekemään, Jenny kiteyttää.

OP sosiaalisessa mediassa