Kolme minuuttia mereltä – Vilma osti opiskeluaikana oman asunnon

Helsinkiläinen Vilma Mäkelä osti ensimmäisen asuntonsa näkemättä sitä itse. Vaikka oven takana odotti hienoinen järkytys, täysremontti muutti kodin todelliseksi tehoyksiöksi.

Koti meren ääreltä. Se oli helsinkiläisen Vilma Mäkelän toive hänen etsiessä ensimmäistä omaa asuntoaan. Oli vuosi 2016, ja Mäkelä oli juuri aloittanut toisen opiskeluvuotensa kauppaoppilaitos Hankenilla. Merellisen sijainnin lisäksi hän toivoi tulevalta kodiltaan näppärää etäisyyttä Helsingin Etu-Töölössä sijaitsevalle koululle.

Vaikka suurin osa opiskelijoista asuu vuokralla, halusi Mäkelä ensimmäiseksi kodikseen oman asunnon. Idea omistamiseen oli lähtöisin hänen vanhemmiltaan, jotka tukivat haavetta avaamalla Mäkelälle ASP-asuntosäästötilin hänen täytettyään 18 vuotta.

– Sain kotoa ajatusmallin, jonka mukaan on parempi omistaa kuin vuokrata. Jaan vanhempieni kanssa ajatuksen siitä, että lainan lyhennys tuntuu paremmalta kuin vuokran maksaminen toisen henkilön pussiin, hän sanoo.

Kun riittävät varat oli säästetty ASP-tilille ja Mäkelä pystyi osoittamaan käyvänsä säännöllisesti töissä, pankki näytti asuntolainalle vihreää valoa. Hän otti avukseen kiinteistöasioista hyvin perillä olevan äitinsä, ja kaksikko aloitti asuntoilmoitusten selaamisen. Ilmoitusviidakossa luoviminen oli projekti, jota Mäkelä kuvaa aktiiviseksi metsästämiseksi.

– Kantakaupungin yksiöt menevät nopeasti kaupaksi. Haaveilemaan ei saa jäädä, sillä moni asunto myydään jo viikossa. Alussa minulta menikin muutama herkku sivu suun, hän muistelee.

Kaupat sokkona

Vaikka kiinnostavia asuntoja myytiin Mäkelän nenän edestä, uusia ilmestyi nopeasti tilalle. Pari kuukautta sekä muutamia näyttöjä myöhemmin hän huomasi ilmoituksen 1900-luvun alussa rakennetussa jugend-talossa sijaitsevasta yksiöstä. Hietalahden torin kupeessa olevan asunnon sijainti oli lupaava: kotiovelta kävelisi merelle kolme minuuttia, koulumatka taittuisi vartissa.

– En päässyt näyttöön, joten äitini meni paikalle. Hänestä asunto oli kiva, joten tein siitä tarjouksen. Hinta vastasi täysin Helsingin keskustan hintatasoa, mutta jouduimme käymään tarjouskauppaa toisen ostajan kanssa, Mäkelä kertoo.

Mäkelän viimeinen tarjous, 171 000 euroa, hyväksyttiin. Asunnon ostohetkellä pankki oli jo myöntänyt asuntolainan, joten itse kaupanteko sujui helposti sekä nopeasti. Kun Mäkelä pääsi itse katsomaan uutta kotiaan, odotti oven takana yllätys.

– Asunto oli täysremontin tarpeessa. Mietin järkyttyneenä, mitä ihmettä olen mennyt ostamaan. Äitini kuitenkin vakuutti, että kyllä siitä hyvä remontoimalla tulee, hän sanoo.

Remontin yhteydessä asunnon keittiö, seinät sekä katto laitettiin uuteen uskoon. Mäkelä halusi ottaa asunnon 19 neliötä käyttöön tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Hän rakennutti huonekorkeutta hyödyntävät kaapistot, ja sai lisää säilytystilaa. Huteran suuren parven purkaminen lisäsi asunnon valoisuutta.

-Huomasin, että neliöt eivät ratkaise, vaan se, kuinka ne on käytetty. Kodissani ei ole ollenkaan hukka-neliöitä, ja kaikki toimii yhteen todella hyvin. Remontti nosti asunnon loppuhintaa, sillä materiaalit ja urakoitsijat maksoivat minulle muutaman kymmenen tuhatta, Mäkelä kertoo.

Pääkaupungin pikkuyksiöiden vuokrat voi kiivetä jopa kolmeenkymmeneen euroon neliötä kohden. Mä-kelä lyhentää asuntolainaansa 400 eurolla kuukaudessa, joten hän maksaa asunnostaan kuukausittain 21 euroa per neliö.

Hyvää vastuuta

Yksiöiden vuokrat kiipeävät Helsingissä korkealle, eikä yli 30 euron neliöhinta ole harvinaisuus keskustan pienissä asunnoissa. Mäkelä maksaa asumisestaan noin 550 euroa kuukaudessa, josta asuntolainaa hän lyhentää noin 400 eurolla kuukaudessa. Loppuosa muodostuu vastikkeesta, joka on pienessä asunnossa vain 150 euroa kuukaudessa.

Tällä hetkellä valtio ei tue Mäkelän asumista lainkaan, vaan hän rahoittaa elämistään palkkatyöllä. Lisäksi hän nostaa opintolainaa sekä saa Kelan opintorahaa pari sataa euroa kuukaudessa.

– Töiden määrä vaikuttaa asumislisään. Aiemmin sain asumislisää noin 120 euroa kuukaudessa, ja sillä pystyin maksamaan lähes koko vastikkeen. En olisi koskaan voinut rahoittaa asuntoani pelkästään Kelan tuilla, hän korostaa.

25-vuotias Mäkelä on tyytyväinen päätökseensä, vaikka moni hänen ikäisensä saattaakin karsastaa lainan ottoa. Hän näkee sekä asunto- että opintolainan luonnollisena osana elämää, omistusasuminen taas opettaa vastuuta.

– Hoidettavia asioita on paljon, mutta saan olla niistä itse kontrollissa. Jos jokin vaikka rikkoutuu, on minun vastuullani korjata se. Mitään isoa ei onneksi ole ainakaan vielä tapahtunut, hän nauraa.

25-vuotias Vilma Mäkelä osti sekä remontoi Helsingin kantakaupungissa sijaitsevan asuntonsa vuonna 2016.

Harkitsetko ensiasunnon ostamista? Kokosimme yhteen asiat, joita jokaisen ensiasunnon ostajan on hyvä tietää.

OP sosiaalisessa mediassa