Naapurin lapset ovat aina meillä! Näin säilytät tasapainon lasten kyläilyssä

”Kylä kasvattaa” on käyttökelpoinen periaate myös 2010-luvun Suomessa. Parhaimmillaan yhteisvastuu lapsista on välittämistä, tukea ja turvaa, joka toimii kaikkien eduksi.

Vuoroin vieraissa

Kynnys hoitaa muitakin kuin omia lapsiaan madaltuu kummasti, kun tietää, että antaessaan vuorollaan apua sitä vuorollaan myös saa. Lapsen lähettäminen leikkimään kaverin luokse vanhemman oman harrastuksen ajaksi on ok, jos siitä on sovittu perheiden kesken.

Avun saajan on tärkeä muistaa kysyä: Onko jotain, mitä minä voin tehdä teidän hyväksenne?

Jokaisella pitää olla mahdollisuus myös kieltäytyä muiden lasten hoitamisesta, jos tilanne on hankala.

Lapsen kavereiden ruokkimiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Toiset nauttivat siitä, että pöydän ympärillä on paljon väkeä. Pienissä perheissä kavereiden mukana olo voi tuoda ruokailutilanteisiin kaivattua vaihtelua. Monilapsisessa perheessä taas saattaa olla liikaa, jos kaikkien kaveritkin pakkautuvat pöytään. Mikäli ruokavierailut muuttuvat jatkuvaksi käytännöksi, eikä omalle lapselle koskaan tarjota syötävää hänen kotonaan, kannattaa nostaa kissa pöydälle.

Älä nolaa lasta

Avoimuus on ensiarvoisen tärkeää kasvatusvastuun jakamisessa. Epäreiluksi koetusta tilanteesta pitää keskustella viimeistään siinä vaiheessa, kun se alkaa heijastua omaan jaksamiseen ja oman perheen hyvinvointiin. Vaikeneminen ja kärvistely eivät hyödytä ketään.

Oikea tapa ongelmien käsittelyyn on selvittää ne avoimesti aikuisten kesken. Lasta ei tule moittia eikä käyttää viestinviejänä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on, ettei hän koe tulleensa nolatuksi.

Lasta ei voi vaatia ymmärtämään, mikä on aikuisten kannalta merkityksellistä informaatiota jaettavaksi. Ei lapsi välttämättä tule kertoneeksi, että hän syö aina kaverin luona, jos aikuinen ei kysy.

Joustavuutta tasajaon tilalle

Perheet voivat olla hyvin erilaisissa jaksamistilanteissa. Elämässä tapahtuu vaikeitakin asioita, eikä aina riitä aikaa tai voimavaroja jaettavaksi. Olisikin ihanteellista, jos vastuuta voisi tiukan paikan tullen siirtää yhteisön niille jäsenille, joilla on sillä hetkellä helpompaa.

Oletko itse niin onnellisessa asemassa, ettei elämä paina eikä vapaa-ajasta ole pulaa? Silloin voisi miettiä lastenhoitoavun tarjoamista sellaiselle perheelle, jolla on selkeästi rankempi vaihe meneillään. Jos naapurissasi asuu alakouluikäinen lapsi, joka viettää pitkiä kesälomapäiviä yksinään, tunninkin antaminen omasta ajastaan voi olla iso helpotus lapsen vanhemmille. Siitäkin on iloa, että luotettava aikuinen käy tarkistamassa, että lapsella on kaikki hyvin.

Ojenna harkiten

Saako toisen lasta komentaa? Jos lapsi tekee jotain sellaista, joka uhkaa hänen turvallisuuttaan, jokaisella aikuisella on oikeus ja velvollisuus puuttua tilanteeseen. Mikäli kyse on pienemmästä asiasta, vastuullisen aikuisen tulisi miettiä, mihin hän ojentamisellaan tai rajoittamisellaan oikein pyrkii.

Lapsen käytös juontaa usein alkunsa siitä perhekulttuurista, jossa hän itse elää. Lapselle voi olla todella hämmentävää huomata, että kaverin luona samat asiat eivät olekaan sallittuja. Asioista, joihin aikoo puuttua, kannattaa keskustella ensin lapsen huoltajien kanssa. Ja lapsen loukkaavaankin käytökseen pitäisi reagoida lasta kunnioittavalla tavalla.

Kaikki hyötyvät

Kaverien kotona lapsi näkee toisenlaisia tapoja toimia ja elää perheenä. Hän voi saada ympärilleen lisää turvallisia aikuisia, jotka tuntevat lapsen ja osaavat tukea häntä tarvittaessa. Murrosikäisen saattaa olla helpompi jakaa asioita sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät ole niitä kaikkein läheisimpiä, vaan vaikkapa juuri kavereiden äitiä ja isiä.

Antaessaan naapuruston lapsille aikaa ja huomiota aikuinen rikastuttaa omaa sosiaalista lähiyhteisöään. Lapsen kaverista voi tulla itsellekin läheinen ystävä jopa loppuelämäksi – lapset kun ovat tulevaisuuden aikuisia. Ihmiset muistavat omasta lapsuudestaan ne aikuiset, jotka toimivat reilusti ja välittivät heistä. Lisäksi toisten auttamisesta tulee tutkitusti itsellekin hyvä olo!

Artikkelia varten haastateltiin Tatjana Pajamäkeä, joka toimii auttavien puhelin- ja nettipalveluiden päällikkönä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa.

OP sosiaalisessa mediassa