Kannattaako asunto vaihtaa pienempään lasten muutettua omilleen?

Moni jää asumaan tarpeettoman suureen asuntoon, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Vaikka asunto on tyypillisesti suomalaisten suurin varallisuuserä, liittyy kotiin monesti niin paljon tunteita, ettei siitä välttämättä haluta luopua.

Oma koti on rakas paikka, jossa on saatettu asua vuosikymmeniä, kasvattaa lapset, juhlia monet juhlat ja josta aikuiset lapset ovat lopulta lähteneet pahvilaatikoiden kanssa rakentamaan omaa elämäänsä. Siinä vaiheessa on hyvä hetki miettiä, mitä asunnolta haluaa tulevaisuudessa.

– Tärkeintä on, että asioita pohtii ja käy läpi hyvissä ajoin, vaikka asunnon vaihtaminen pienempään ei heti tuntuisikaan ajankohtaiselta, tähdentää lakimies Kati Piilo OPn Pankkitoiminnasta.

Asian pohtiminen ajoissa on tärkeää siksi, ettei päätöksiä tarvitsisi tehdä pakon edessä vaikkapa terveyden huonotessa äkisti. Apua kannattaa pyytää asiantuntijalta, kuten oman osuuspankin lakipalveluista.

– Tyypillinen tilanne on, että omaisuusasioista kuten asunnon myynnistä ei ole keskusteltu ajoissa, ja on vaan oletettu, että vaikkapa puolison menehtyessä leski perii puoliksi omistetun asunnon kokonaan. Näin se ei mene, jos kuolleella henkilöllä on lapsia, menee omaisuus ja päätösvalta perillisasemassa oleville lapsille, ellei keskinäisellä testamentilla oli toisin määrätty, Piilo muistuttaa.

Kotiin liittyy paljon tunteita, ja joskus käy esimerkiksi niin, että iäkäs leski ei enää jaksaisi hoitaa isoa taloa, mutta pois muuttaneet ja osan omistuksesta perineet lapset eivät suostu sitä myymään, kun lapsuudenkoti on niin rakas.

Selvitä ensin myyntiarvo

Jos suureksi käyneestä asunnosta päätetään luopua, kannattaa aluksi selvittää, paljonko sen myyntiarvo on, ja voiko sillä saada haluamansa kokoisen uuden asunnon alueelta, johon haluaisi muuttaa. Esimerkiksi muuttotappiokunnalla sijaitsevan omakotitalon hinnalla ei välttämättä saa kovinkaan montaa kerrostaloneliötä isoimmista kaupungeista. Tässä kannattaa käyttää kiinteistönvälittäjän asiantuntemusta apuna.

– Sillä, perivätkö jälkeläiset aikanaan kiinteistön vai rahaa, ei ole verotuksen kannalta merkitystä, koska veron suuruus on saman omaisuuden lajista riippumatta. Sukupolven yli testamenttaaminen voi joissakin tilanteissa olla järkevää, sillä silloin säästetään yhden sukupolven perintöverot, Piilo muistuttaa.

Siihen, kannattaako asunto vaihtaa pienempään, ei ole yhtä oikeaa vastausta.

– Nämä päätökset eivät ole mitään yhden koon sukkahousuja. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, muotoilee Kati Piilo.

Muista nämä:

• Mieti ajoissa, millaisia toiveita omaisuuden suhteen on, jos esimerkiksi oma toimintakyky äkisti heikkenee ja keskustele tarvittaessa läheisten kanssa yhdessä asiasta.

• Jos testamenttia ei ole tehty ja kuolleella oli lapsia, tulevat kuolleen lapset asunnon osaomistajiksi toisen puolison kuollessa. Se tarkoittaa, että omistajina heillä on mahdollisuus vaikuttaa asunnon myymiseen.

• Edunvalvontavaltakirjalla voidaan määritellä esimerkiksi, kuka voi myydä asunnon ja millä ehdoilla, jos omistajan kunto heikkenee niin, ettei itse kykene päättämään myynnistä

• Asiakirjat kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon asiantuntijan avulla: testamentin ja edunvalvontavaltakirjan laadintaan saat apua pankkisi lakipalveluista.

Tuoreimmat
Maksullinen korkokatto vai turvaa säästöistä? Löydä sinulle sopivin tapa varautua korkojen nousuun
Asuntolainan viitekorko on ollut vuosia poikkeuksellisen matalalla. Näillä neljällä tavalla lainanmaksaja voi varautua jossain vaiheessa edessä olevaan nousuun.
Mikä ihmeen MiFID II ja miten se vaikuttaa säästämisen ja sijoittamisen asiointiisi?
Uuden sääntelyn voimaantulon tarkoituksena on asiakkaan etu: parantaa sijoittajan suojaa koko toimialalla. Toimintatapamme OPssa ovat laajalti uuden sääntelyn mukaisia jo nykyisin.
Suomesta maailman napa
Miksei talouspolitiikassa kannattaisi unelmoida isosti? Suomella on edellytykset vaikka maailman navaksi. Tähän on yllättävän hyvät mahdollisuudet.
Luomua vai tarjoustuotteita? Näin kahden perheen erilaiset valinnat näkyvät kauppalaskussa
Helsinkiläinen Jenni Villa ja Tamperelainen Nelli Pirhonen perheineen pitivät kirjaa ruokamenoistaan. Molemmat yllättyivät siitä, kuinka paljon syömiseen meni rahaa.