Meillä ei itketä, meillä juhlitaan! -Turun Otso on koti muistisairaille

Iloinen puheensorina täyttää terassin Otso-kodin väen kerääntyessä yhteiskuvaan. Kädet nousevat käskemättä ilmaan ja väki repeää herkästi yhteiseen nauruun. Vaikeasti muistisairaiden hoitokodissa on kaikkiaan 20 asukasta ja siellä eletään omannäköistä elämää, yhdessä. Koko henkilökunnalle on tärkeää auttaa ja ohjata, elää rinnalla ja taata asukkaille mahdollisimman hyvä matka viimeisiin elinvuosiin. Tänne tullaan asumaan, kun se ei enää kotona onnistu.

Ulla Korpelan, 67, matka hoivapalveluyrittäjäksi ei ollut se perinteisin. Pitkä ura Ylen toimittajana vei Ullaa pitkin Suomea erilaisten juttuaiheiden äärelle, joista toistuvana nousivat esiin terveys ja hyvinvointi.

-Mietin jo varhain, miten muistisairaisiin Suomessa suhtaudutaan. Kun aikansa oli lähestynyt aihetta toimittajan näkökulmasta, se alkoi kiinnostaa enemmän. Pitkään kypsyttelin ajatusta siitä, että haluan hoitoalalle vielä ennen eläköitymistä, Ulla valottaa yrittäjäpäätöksen taustoja.

Vuosi 2006 toi mukanaan muutoksen. Ulla otti yhteyttä Kajaaniin hoitokotiin, josta oli aiemmin toimittajana tehnyt juttua. Siellä syttyi kipinä yrittäjyydestä ja pitkillä ajomatkoilla Turku-Kajaani -välillä oli aikaa ajatella, kuinka uutta urapolkua voisi lähteä konkretisoimaan.

-Sain Kajaanista mahtavat eväät, se syksy oli oikea pienoiskoulu mitä tämän alan yrittäjänä oleminen on. Tulin into piukeana Turkuun todetakseni, ettei se niin yksinkertaista olekaan! Tämä on hyvin tarkkaan valvottu ja luvanvarainen ala ja laskelmien ja riskianalyysien jälkeen todettiin, että on harvinaisen hankala yhtälö aloittaa tyhjästä, Ulla kertoo. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Ratkaisevaksi muodostui tutustumiskäynti Turussa toimineeseen Otso-kotiin. Viisi vuotta käynnin jälkeen Ulla sai tiedon, että yritys olisi myytävänä.

-Siinä kohti tein päätöksen, että jos en nyt katso tätä juttua loppuun, niin se jää harmittamaan loppuiäksi. Ehdin ennen tätä käännettä opiskella lähihoitajaksi, palo alalle oli niin kova, Korpela muistelee matkaansa yrittäjäksi. Erityisen tärkeäksi hän koki sen, että vaikeasti muistisairaille on omia hoitokoteja.

-Muistisairaiden puolustaminen on minulle aatteellinen juttu ja takanani on vuosia kestänyt toiminta Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksessä ja Muistiliitossa. Yrittäjyyskin löytyi sitten luontevasti sitä kautta, hän jatkaa.

Turun Otso on perustettu vuonna 1997 ja vuonna 2012 se siirtyi Ullan omistukseen. Yrityksessä työskentelee hoivatyössä 14 henkeä, hallinnosta vastaa Ullan tytär Hanna Korpela.

-Työ perheyrityksessä ei ollut mitenkään päivänselvä valinta. En ole hoiva-alaa opiskellut, mutta se on aina kiinnostanut juridisesta näkökulmasta. Kun mahdollisuus tulla tänne töihin avautui, niin oli luontevaa ottaa haaste vastaan, Hanna Korpela kertoo. Vielä ei yrityksen jatkaminen ole päällimmäisenä mielessä palkkatyöläiselle, mutta Hanna myöntää jo nyt tekevänsä töitä semi-yrittäjämäisesti.

Vuonna 2016 Otso-koti muutti Runosmäkeen mäntymetsän reunalle uusiin, ajanmukaisiin tiloihin. Samalla muotoutui Runoskylä.

-Runoskylä on yhteinen nimitys meidän ja naapurimme Emmi-kodin muodostamalle kokonaisuudelle. Olemme muistisairaiden hoitoon erikoistunut kylä, jossa elämme aktiivista elämää. Olemme avoimesti mukana alueen toiminnassa ja arjessa ja käytämme mahdollisuuksien mukaan alueen palveluita, Ulla kertoo. On ilmeistä, että perheyritykselle on tärkeää ylläpitää yhteyttä ympäröivään yhteiskuntaan ja toimintaa ohjaa vahvasti ajatus olla turvaamassa sitä oikeutta myös hoitokodin asukkaille.

Milloin käydään torilla tai Ruissalossa meren rannalla, milloin teatterissa tai vaikka lähipubin terassilla. Kuten Kalle huudahti kuvaussessiomme aluksi:

-Meillä ei itketä, meillä juhlitaan!

Kuva: Peter Nuutinen

OP sosiaalisessa mediassa