On ollut mielenkiintoista seurata, miten suomalaisten sijoittajien käytös on muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella. Kun aloitin vuonna 2003 työt pankissa, osakemarkkina kuoppasi IT-kuplan jälkimainingeissa alimmat tasonsa. Sijoittaminen oli monien asiakkaiden keskuudessa kirosana. Moni oli innostunut sijoittamisesta ensimmäisestä kertaa IT-kuplan korkeimmilla hetkillä.

Hajauttaminen ei siinä kohtaa ollut tuttu termi monellekaan sijoittajalle eikä jälkikäteen todettuna ehkä kaikille sijoitusneuvojillekaan. Asiakkaat olivat sijoittaneet usein yhteen tai muutamaan IT-osakkeeseen tai parhaimmillaan ehkä toimiala- tai maarahastoon. Sijoitussaldot näyttivät usein 50–90 % miinusta. Kävin keskustelua asiakkaiden kanssa siitä, että kaikkia sijoituksia ei kannattaisi myydä vaan ne olisi hyvä sijoittaa hajautetusti. Tuolloin varat tuottaisivat kyllä, mutta heilunta olisi vähäisempää. Moni vetäytyi kuitenkin kokonaan, siirsi kaikki sijoittamansa varat tilille turvaan ja kärsi ainoastaan tappiot.

Vuonna 2006 aloitin työt varainhoitajana, ja tuolloin sijoittaminen alkoi taas olla pinnalla. Asiakkaat olivat kiinnostuneita ja heidän tuotto-odotuksensa olivat kovia. Riskinottohalukkuutta oli, mutta finanssikriisin alkaessa he huomasivatkin riskinottokykynsä olevan selvästi pienempi.

Päivistä tuli kiireisiä: puhelimet soivat tiuhaan pankissa ja tapasimme asiakkaitamme yksi toisensa perään. Kävimme runsaasti keskusteluja ja käytimme jälleen paljon aikaa ja energiaa hajauttamisen hyötyjen avaamiseen. Kun osakemarkkinat niiasivat ensimmäisen kerran, asiakkaat halusivat laskea riskitasoja salkuissa aiempaa alemmaksi, mutta pysyivät kuitenkin markkinoilla. Sama toistui taas eurokriisin kärjistyessä 2011, ja harva myi enää kaikkia sijoituksiaan pois.

Viimeisten vuosien aikana emme ole nähneet isoa laskumarkkinaa, mutta muutamia isoja korjausliikkeitä muiden muassa vuoden 2016 alussa ja viimeksi nyt lokakuussa. On kuitenkin tapahtunut valtava muutos siinä, miten se meille pankissa näkyy.

Puhelimet eivät nimittäin soi yhtään sen enempää kuin syyskuussa, vaikka markkinoilla turbulenssi ja heilunta ovat olleet suurta: ihmiset ovat oppineet sen kuuluvan sijoittamisen luonteeseen. Päinvastoin, meillä lokakuu oli erinomainen kuukausi uusien sijoitusten tekemisen kannalta, sillä yhä useammin luurin toisesta päästä kuulimme kysymyksen: ”Pitäisikö nyt lähteä ostoksille?”

Suomalaisista on tullut sijoittajakansaa.

​