EI. VASTAUS ON SELKEÄ, kun lumijokiselta menestysvalmentaja Janne Soroselta kysyy, jääkö heidän perheelleen aikaa mihinkään muuhun hevosten lisäksi.

”Tämä on sekä harrastus että työ meille kaikille, elämäntapa suorastaan. Tytöillä on toki koulunsa, mutta muu aika menee hevosten kanssa. Ei olla paljon vanhempainiltoihin osallistuttu”, Soronen myöntää.

Tyttäret Janina Soronen, 14, ja Melissa Melkko, 16, ovat vanhempiensa tapaan menestyneitä hevosurheilijoita. Janina on lahjakas, maajoukkuevalmennukseen tähtäävä esteratsastaja, ja Melissa on voittanut muun muassa poniravikuninkuuden ja Pohjoismaiden mestaruuden.

Äiti Katja Melkko on tähtivalmentaja, joka on asunut joulukuun alusta Julmyrassa, Ruotsissa. Siellä hän valmentaa yhdeksää hevosta. Lumijoella on 20 hevosen lisäksi pari ponia, kolme kissaa ja kolme koiraa. Perheen arki on siis hieman erilaista hullunmyllyä kuin normaalissa suomalaisessa perheessä.

”Vietämme paljon aikaa kisareissuilla. Viime viikonloppuna oli sekä ravit että Janinan estekisat eri paikkakunnilla Etelä-Pohjanmaalla, ja molemmissa olimme mukana kahdella hevosella. Janinan 14-vuotissyntymäpäivät vietettiin siinä reissun päällä.”

Saman vahvistaa perheen Ruotsista tavoitettu äiti puhelimitse.

”Viimeistään kuudelta aamulla pitää olla tallilla, ja illat venyvät pitkiksi varsinkin, jos on iltakisoja. Toisaalta välillä on kisattomia viikko-ja, ja muutenkin asiat voi tehdä omassa tahdissaan. Mutta ollaan me varmasti muiden kuin hevosihmisten silmissä aika outo perhe”, Katja Melkko nauraa.

Harrastuksesta ammatiksi

Janne Soronen on kotoisin Haukiputaalta, mutta Lumijoelle perhe päätyi yhdeksän vuotta sitten, kun he tarvitsivat isomman tallin, enemmän laiduntilaa ja kunnon harjoitusmaastot.

”Työksi hevoset tulivat pikkuhiljaa. Ennen meillä oli pari hevosta ja kisasimme harrastuksena, kuten suurin osa ravi-ihmisistä tekee. Vähitellen sekä omien että valmennettavien hevosten määrä kasvoi, kun menestystä alkoi tulla”, Janne Soronen kertoo.

Lumijoellekin oli tarkoitus ottaa alun perin kymmenen hevosta, mutta nyt niitä on jo tuplasti. Ruljanssin pyörittämisessä on apuna kolme työntekijää. Vaikka Pohjois-Suomessa ei työkseen ajavalle ole tarjolla tärkeitä suurpotteja, perhe ei halua Oulun alueelta pois.

”Täällä meillä on hyvä olla. Omat vanhempani asuvat Kempeleessä ja auttavat paljon, kuskaavat esimerkiksi Janinaa hevosineen maneesitreeneihin Ruukkiin ja Äimärautiolle”, Soronen kiittelee.

”Oulun rata on hyvä, ja alueella on paljon hyviä ihmisiä ja erittäin kovatasoisia harrastajavalmentajia. Meille Julmyran yksikkö mahdollistaa suuremmat kuviot, kun Tukholma ja sen ympäristön isot radat, kuten Solvalla, ovat lähellä. Eikä Euroopan ykkösravimaahan Ranskaankaan ole mahdoton matka”, Melkko kertoo.

Menestymisen resepti

Hevosurheilussa pyörivät isot rahat. Lumijoen tallin ylpeys, 6-vuotias suomenhevonen Vixus, on voittanut raveissa jo 200 000 euroa, vaikka on vasta uransa alussa.

”Suomenhevoset ovat usein parhaimmillaan vasta 10-vuotiaana, ja jatkavat noin 15-vuotiaaksi”, Soronen sanoo säyseää oria rapsutellessaan.

Tallin kuuluisin hevonen, Katjan kanssa Ruotsissa oleva 7-vuotias lämminveriravuri Elian Web, on puolestaan tienannut 500 000 euroa, ja sillä on noin viisi vuotta uraa jäljellä.

Vastapuolella painavat suuret kulut.

”Hevosurheilijasta huolehdittava yhtä hyvin kuin ihmisurheilijasta. Mieluummin hoidetaan terveyttä kuin sairautta. Siksi esimerkiksi säännöllinen hieronta ja eläinlääkärin tarkastukset ovat arkea”, Melkko kuvailee.

Hevosurheilussa menestyminen vaatii eläintaitojen lisäksi ihmistaitoja, organisointi- ja projektinjohtamistaidosta puhumattakaan.

”Valmentajan tärkein kyky on rakentaa hyvä tiimi, jossa jokaisella oma vahva alueensa: kengittäjä, rehuntoimittaja, hevoshieroja, eläinlääkäri, ohjastaja… Julmyrassa meillä käynyt Suomesta saakka hevosten luottohieroja ja -lääkäri.”

”Toisaalta jos ei kykene löytämään lahjakasta hevosta, ei voi pärjätä. Se on oma taitonsa.”

Unelmat vaativat myös luopumista

Katja Melkko on onnellinen siitä, että perheellä on yhteinen intohimo.

”Voiko elämältä enempää vaatia, että saamme tehdä perheenä työksemme sitä, mistä kaikki nautimme. Se, että tytötkin ovat vapaaehtoisesti valinneet hevoset harrastuksekseen, on tosi tärkeä asia.”

Kahdessa maassa asuminen on vaatinut koko perheeltä halua ja sitoutumista.

”Välillä on toki ikävä kotiin, mutta Ruotsin yksikkö oli koko perheen tahto. Pidämme päivittäin yhteyttä puhelimitse, ja Janne ja tytöt ovat käyneet Ruotsissa. Elämme täyttä perhe-elämää, vaikka emme olekaan kaikki samassa paikassa.”

Katja Melkko haluaa olla lapsilleen esimerkkinä.

”Haluan että lapseni näkevät, että voi olla rohkea ja kulkea kohti omia unelmia. Aina kaikki ei välttämättä onnistu, mutta pahinta olisi se, ettei edes yritä. Aina ei kannata tyytyä helpoimpaan ratkaisuun, mutta toisaalta suuret tavoitteet vaativat myös jostain luopumista.”

Niille, joita raviurheilu kiinnostaa, tavallinen tapa tulla mukaan on hankkia itselleen osaomistus hevoseen.

”Lisäksi on esimerkiksi Raviliiga, jossa voi ostaa sadalla eurolla tuhannesosan hevosesta, ja pääsee näin tutustumaan ravimaailmaan ja jännittämään kisoja omistajan ominaisuudessa”, Melkko vinkkaa. •

​

Juttu on julkaistu myös OP Oulun Horisontti -lehden numerossa 2/2019.