”Tieteen tekeminen on seikkailua”

Oulun yliopiston kuitu- ja partikkelitekniikan professori Mirja Illikainen herää joka päivä mielellään töihin. Maailman lujimman ekosementin keksineen työryhmän vetäjä rakastaa sitä, että saa olla tekemässä asioita, joita kukaan muu ei ole vielä tehnyt. ”Haluan isona seikkailijaksi, koska äitikin on”, on hänen lapsensa todennut.

”EN OSANNUT ODOTTAA, olin ihan häkeltynyt!” kertoo Mirja Illikainen reaktiostaan, kun sai puhelun, jossa kerrottiin hänen tulleen valituksi vuoden 2019 Taitaja-stipendin saajaksi.

Oulun yliopiston kuitu- ja partikkelitekniikan professori on huomionosoituksesta kiitollinen.

”On hienoa saada tunnustus pitkäjänteisestä työstä, mitä tutkimuksen tekeminen on. Tulokset tulevat vasta vuosien päästä, vaikka vaativat päivittäistä puurtamista. Toisaalta kun tulokset tulevat, ne voivat muut- taa maailmaa ja ratkoa suuria, globaaleja ongelmia.”

Globaali ongelma, jota Illikainen tutkimusryhmineen taklaa, on ilmastonmuutos. Ryhmä kehittää teollisuuden sivuvirroista ja jätteistä korvikkeita sementille ja betonille.

Sementin valmistus tuottaa 5–10 prosenttia kaikista ihmisen tuottamista hiilidioksidipäästöistä, ja sen käyttö lisääntyy lähivuosikymmeninä. Illikaisen ryhmä on onnistunut kehittämään raudanvalmistuksen sivutuotteena syntyvästä masuunikuonasta ekosementin eli geopolymeerin, joka on kovempi kuin perinteinen sementti.

”Se kertoi paitsi sen, että täällä Oulun yliopistolla ollaan maailman parhaita tällä alalla, myös sen, että kierrätysmateriaaleista voidaan tehdä hyviä ja jopa parempia materiaaleja kuin neitseellisistä aineista”, Illikainen iloitsee.

Geopolymeerisementin hiilidioksidipäästöt voivat olla vain viidenneksen tavallisen sementin päästöistä.

Ideasta miljoonien eurojen hankkeeksi

Tällä hetkellä Illikainen on erityisen ylpeä myös WOOL2LOOP-innovaatiohankkeesta, jossa geopolymeeriä tehdään mineraalivillasta – materiaalista, jota jää paljon yli rakennustyömailla.

Ainutlaatuinen idea juuri mineraalivillan hyödyntämiseen nousi Illikaisen tutkimusryhmän sisältä, ja siitä on kasvanut suuri, lähes seitsemän miljoonan euron EU-hanke, jossa on mukana maailman suurimpia rakennusalan yrityksiä sekä kiertotalouden start upeja.

”Olen onnekas, että minulla on niin hieno tiimi, jossa kaikki tekevät töitä yhteisen onnistumisen eteen.”

Illikainen saa paljon kyselyjä siitä, mistä uutta sementtiä voi ostaa.

”Valitettavasti ei vielä mistään, ainakaan suuria määriä. Tuotteiden kaupallistaminen kuuluu yrityksille, ja se vaatii vielä vähän aikaa.”

Illikainen on kuitenkin luottavainen, että hän ehtii nähdä muutoksen, ehkä jo tulevan vuosikymmenen aikana.

”On paljon yrityksiä, jotka haluavat viedä asiaa eteenpäin samalla intohimolla kuin mekin. Maailmanparantajia löytyy yliopiston ulkopuoleltakin”, Illikainen nauraa.

Hajamielinen professori

Tulevaisuutta Illikainen odottaa kiinnostuneena. Häntä kiehtoo mysteeri siitä, mihin kaikkeen teollisuuden sivu- ja jätemateriaaleja vielä käytetäänkään.

”Uskon että syntyy vielä paljon innovaatioita, jotka muuttavat maailmaa enemmän kuin osaan nyt kuvitella. Tieteen tekeminen on seikkailua. Yksi lapsistani kerran sanoikin, että hän haluaa seikkailijaksi, koska äitikin on!”

Mikä on innostumisen salaisuus tieteen tekemisessä, jossa päivä- tai edes kuukausitasolla ei välttämättä saa mitään näkyvää aikaiseksi?

”Nautin ongelmanratkaisusta. Ajattelin lukiossa, että ainakaan tekniikkaa en lähde lukemaan, vaikka olin hyvä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Mutta kun eräs opettajani kannusti opiskelemaan prosessitekniikkaa, lähdin kokeilemaan ja sille tielle jäin.”

Illikainen on kansainvälisesti menestynyt professori, mutta myös seitsemän lapsen äiti. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen onnis tuu, kun on huippupuoliso ja lähellä asuvat vanhemmat, Illikainen sanoo.

”Töissä pidän asioiden järjestelemisestä, mutta muuten olen aika hutilus, oikea ha jamielinen professori. Onneksi minulla on ympärilläni valtava verkosto ihmisiä, jotka tekevät oman tärkeän osansa. Se vetää kiitolliseksi mielen.”

Mirja Illikainen

  • s. 1978
  • Oulun yliopiston kuitu- ja partikkelitekniikan professori, tekniikan tohtori
  • Perhe: Mies ja seitsemän 11–22-vuotiasta lasta
  • Harrastukset: Maastohiihto ja -pyöräily, kuntosali, teatteri, lukeminen, asuntovaunuilu ympäri vuoden

Mikä Taitaja-stipendi?

Taitaja-stipendi on huomionosoitus tieteen, kulttuurin tai urheilun saralla työskentelevälle yksityishenkilölle tai yhteisölle. Stipendiä on jaettu vuodesta 2000, ja sillä on haluttu huomioida ja palkita Oulun seudun monipuolista huippuosaamista. Saajan valitsee Oulun Osuuspankin kutsuma työryhmä, johon kuuluu edustajia OP Oulun lisäksi Oulun yliopistolta ja ammattikorkeakoululta sekä kaupungilta. Stipendin arvo on 10 000 euroa vuonna 2019. Viime vuonna stipendin sai baritoni Tomi Punkeri.

Juttu on julkaistu myös OP Oulun Horisontti -lehden numerossa 4/2019.

OP sosiaalisessa mediassa