Vintille unohtunut oppilas ja muita kauhutarinoita

Kummitus vai sittenkin ilmastointilaitteen hurinaa? Erilaisia kauhutarinoita on kerrottu Suomessa ja maailmalla läpi historian. Mutta mistä nämä kertomukset ovat saaneet alkunsa? Pohdimme tätä yhdessä Forssan yhteislyseon äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Piia Syrjäahon kanssa.

Kop, kop, kop. Olemme juuri kuulleet tarinan Forssan yhteislyseon vintillä asustavasta kummituksesta ja hänen tervehdyksensä voi melkein kuulla katon lävitse.

– Kertoman mukaan kyseessä on vintille unohtunut oppilas. Opettajilla oli ennen lupa kurittaa oppilaita, mikäli nämä käyttäytyivät sopimattomasti koulussa tai vapaa-aikanaan. Rangaistukseksi heidät saatettiin sulkea vintille miettimään tekojaan, Piia kertoo.

Kauhistuneen ilmeeni nähdessään Piia rauhoittelee, että kertomus ei tiettävästi perustu tositarinaan.

– Koulumme 120-vuotiseen historiaan mahtuu paljon, mutta täytyy muistaa, että ajan saatossa myös mielikuvitus ja liioittelu ovat muovanneet näitä kertomuksia hyvin vahvasti. Ja oman kokemukseni mukaan kyseessä on kiltti kummitus, joka ei tahdo pahaa kenellekään.

Tarinan opetus

Forssan seudulla kerrotaan tarinaa myös muista kummituksista. Tunnetuin näistä lienee Jokioisten Kartanon Harmaa rouva.

– Kuulemma raavaat miehetkin ovat juosseet illalla sukkasillaan ulos kartanosta aistittuaan Harmaa rouvan läsnäolon, Piia kertoo.

Halloweenin ja pyhäinpäivän lähestyessä kummituksista ja kauhutarinoista puhutaan taas entistä enemmän. Mistä tarve kauhutarinoiden kertomiselle on alun perin lähtenyt liikkeelle?

– Ihmiset ovat kertoneet kauhutarinoita aina. Jo antiikin Kreikassa monet näytelmät pohjautuivat pelotteluun. Näytelmien haluttiin olla opettavaisia ja niiden avulla näytettiin, miten ihmisen käy, jos hän ei käyttäydy toivotulla tavalla.

– Pelottavat tarinat jäävät paremmin mieleen, kuin vanhempien varoittelut. Esimerkiksi Näkin avulla lapsia pelotellaan menemästä omin päin vesistön läheisyyteen tai uimasta liian syvälle järveen.

Sukupolvelta toiselle

Suomessa ensimmäiset tunnetut kauhutarinat juontavat juurensa varhaiselle keskiajalle.

– Sen lisäksi, että tarinoilla on haluttu opettaa ja viihdyttää, ne ovat olleet myös keino siirtää historiaa eteenpäin. Kun ei ole osattu vielä kirjoittaa, tieto on kulkenut sukupolvelta toisella kertomusten muodossa, Piia sanoo.

Nykyään historiaa luetaan kirjoista tai netistä, joten myöskään kauhutarinoita ei kerrota yhtä paljon kuin ennen.

– Ihmisen kiinnostus kauhu- ja kummitusjuttuihin ei ole silti kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan. Nykyään luetaan paljon kauhukirjallisuutta ja katsotaan elokuvia. Ihmiset myös jakavat netin kirjoittelupalstoilla yliluonnollisia kokemuksiaan.

Piian luokkahuoneen perällä olevasta kirjahyllystä löytyy kirjoja aina Draculasta Edgar Allan Poen Kauhutarinoihin. Mutta minkä kirjan ääreen nainen itse käpertyy viettämään pyhäinpäivää?

– Marko Hautala on ehdoton suosikkini kauhukirjailijoista. Jos hänen teoksensa eivät ole vielä tuttuja, suosittelen kokeilemaan. Jos uskallat, Piia nauraa.

OP sosiaalisessa mediassa