Kun poliisin työ uuvutti, intohimoisesta harrastuksesta tuli pelastusrengas

Korvissa kaikuvat herjaukset ja uhkaukset, joilta on vain pystyttävä sulkemaan korvansa. Ja vaikka joskus pelottaa, pitää jaksaa ja tehdä oikein. Tunnista ja päivästä toiseen, viikosta seuraavaan. Työn henkinen rasittavuus ajaa Pasi Tuikkeen siirtymään pois poliisin työstä, lapsuuden haaveammatistaan.

Salossa avarien peltojen keskellä, merenrannan tuntumassa on sininen omakotitalo, jonka ovella vilkuttaa jämptin oloinen kaveri, Pasi Tuike. Eteisessä vastaan ryntää musta labradorinnoutaja Dude häntä heiluen. Keittiössä kahvia keittää Pasin avopuoliso Oona Panula.

Pasin ura turvallisuusalalla alkoi jo vuonna 1993, kun hän pääsi kesätöihin vartijaksi.

– Se kesä venyi 13 vuoden mittaiseksi. Tuona aikana tulin tutuksi kaupunkilaisille ja poliisikouluun hakeminen oli tietynlainen jatkumo uralleni turvallisuusalalla, Pasi kertoo.

33-vuotiaana Pasi haki poliisikouluun ja pääsi sisään. Hän valmistui vuonna 2008 ja on sen jälkeen toiminut poliisina valvonta- ja hälytyssektorilla, koirapartiomiehenä, koulupoliisina, vene- ja vesijettipoliisina, työpaikkakouluttajana sekä voimankäytön kenttäkouluttajana.

Kahdentoista vuoden ura poliisina on paljastanut Pasille työn vaativan puolen.

– Maailma on muuttunut näiden vuosien aikana radikaalisti. Tehtävistä on tullut entistä rankempia. Yksi pysäyttävimmistä keikoista on ollut se, kun menin ensimmäisten joukossa nuoren tytön itsemurhapaikalle junaradan varteen. Yhdessä hetkessä kaikki näytti totaalisen luonnottomalta.

Harrastuksesta elinkeinoksi

Kenttäpoliisin arki on epäsäännöllistä ja täynnä äkillisiä muutoksia. Kun työssä kohtaa usein uhkatilanteita, välillisiä ja välittömiä, arjesta tulee kuin suuri selviytymistaistelu, jossa koittaa pärjätä vuorosta toiseen.

Pasi on kuitenkin ollut pidetty poliisi, joka ehti urallaan tutustua moniin ihmisiin.

– Työ on antanut minulle paljon hyviä hetkiä ja olen sitonut luultavasti koko elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Muutama läheinen työkaveri on lähtenyt muille paikkakunnille töihin, mutta edelleen pidämme yhteyttä säännöllisesti, Pasi kertoo.

Työ aiheutti kuitenkin henkistä painetta, eikä sen hyvät puolet ja parhaat työkaveritkaan enää tehneet päivistä mielekkäitä. Todellisuus työstä on vuosien varrella muuttunut siitä mielikuvasta, josta Pasi lapsesta asti haaveili.

– Vuorotyön kuluttavuuden lisäksi koin rasitteena sen, että poliisia ei usein pyydetä paikalle kovin positiivisiin tilanteisiin. Aina on joku konflikti tai hämminki päällä tai ainakin uhkana. Aloin aktiivisesti miettiä elämälleni ja uralleni uutta suuntaa.

Vastaus löytyi yllättävän läheltä. Lapsesta asti merenrannalla elänyt ja kasvanut Pasi päätti kouluttautua kalastusoppaaksi. Työn ohella opiskelu johti kalastusoppaan ammattitutkintoon, johon Pasi valmistui vuonna 2015.

– Meri ja kalastus on ollut pienestä asti osa elämääni. Meri on minulle kuin temppeli. Siellä minä rauhoitun ja jätän mieltäni painavat ajatukset, kiireen ja stressin rantaan, Pasi sanoo.

– Tutkinnon suoritettuani olen oman yritykseni kautta tarjonnut erilaisia merikalastusreissuja saaristossa. Minulla on oma vene, johon mahtuu lisäkseni neljä henkilöä. Se on sopivan kokoinen porukka, kaikki saavat henkilökohtaista opastusta ja tunnelma pysyy sopivan rentona.

Pasi viittaa ikkunaan, jonka takana, pellon yläpuolella kaartelee ylväs merikotka. Pasi kuvailee vauhdikkain sanankääntein merikotkien elämää ja olemusta ja kertoo merellä näkevänsä lähes joka reissulla merikotkia, parhaimmillaan jopa viidestä kymmeneen merikotkaa yhtä aikaa.

– Kalastusoppaan työ on kuitenkin kausiluontoista, ja talvikuukaudet merellä ovat vaikeita. Siitä johtuen tästä työstä ei ole mahdollista saada koko elantoa. Tiesin, että lisää opiskelemalla voisin irtautua hektisestä poliisin arjesta edes hetkeksi ja toteuttaa ammatillisia unelmiani.

Media-alan opinnot – portti omannäköiseen elämään

Lapsuutensa meren rannalla viettänyt Pasi harrasti kalastuksen lisäksi myös piirtämistä. Pasi hakeutuikin graafisen alan opintojen pariin, jotta poliisin työstä poisjättäytyminen olisi mahdollista. Tällä hetkellä mies on ollut opintovapaalla syyskuun alusta.

– Opiskelen media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa, eli minusta tulee mediapalveluiden toteuttaja. Ennen opiskelun aloittamista olin tehnyt muun muassa muutamia logoja ystävilleni ja videoeditointeja omalle kalastusaiheiselle Youtube-kanavalleni. Kiinnostus alaa kohtaan on ollut olemassa jo pitkään, Pasi kertoo.

Mediapalveluiden toteuttajan käsissä valmistuvat viestintätuotteet nettisivuista, videoista ja valokuvista vuorovaikutteisiin sähköisiin palveluihin, peleihin ja radio- ja televisiotuotantoihin. Osaavia graafisen suunnittelun ja verkkoviestinnän osaajia tarvitaan tulevaisuuden maailmassa.

Uran vaihto poliisista mediapalveluiden toteuttajaksi ei tule olemaan täysin kivuton. Työkavereista läheisimmät ovat kannustaneet Pasia eteenpäin, mutta muutamilta on tullut tiukempaa kuittia.

– Työkavereiden palautteen kestää. Täytyy pitää mielessä, että jokainen on vastuussa omasta elämästään ja omasta onnellisuudestaan. Läheisimmät työkaverit ovat nähneet läheltä sen, mitä työ on minulle todellisuudessa ollut ja miten se on elämääni vaikuttanut.

Pasin yläasteikäisille lapsille ja avopuolisolle tuleva uranvaihto on helpotus. Elämästä tullee tasaisempaa ja vähemmän kuormittavaa.

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko

Tulevaisuudelta Pasi odottaa mieleenpainuvia kalareissuja ja unohtumattomia kokemuksia.

– Kalastusoppaana kulunut vuosi on ollut kiireinen. Kausi merellä jatkui ennalta odotettua pidempään ja olen saanut järjestää upeita reissuja, Pasi kertoo.

Pasi tekee yhteistyönä vaikuttajamarkkinointia muutamalle kalastusvarusteita myyvälle yritykselle. Myös alueen kalastusoppaat tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään.

– Meillä on alueen muiden kalastusoppaiden kanssa hyvä meininki ja jos esimerkiksi isompi porukka tilaa kalastusreissua, tuemme toisiamme ja toimimme apuveneinä.

Myös opinnot etenevät hyvin ja tavoitteet ovat kirkkaana mielessä.

– Tähtään siihen, että tutkinnon suoritettuani saan sen verran nimeä, että pystyn tekemään media-alan työtä freelancerina. Toivon, että ihmiset olisivat rohkeita ja antaisivat meille uusille ammattilaisille mahdollisuuden näyttää taitomme, Pasi sanoo.

Toiveikkuus on se sana, joka putkahtaa pinnalle Pasin puheissa jatkuvasti. Toiveikkuus paremmasta arjesta ja elämästä. Että aina on mahdollisuus parempaan huomiseen. Se voi vaatia työtä, mutta palkitsee lopulta.

– Merellä, kuten elämässä yleisesti, pitää muistaa, että ei se aurinko joka päivä paista. Mutta sateen ja myrskyn jälkeen tulee aina tyyni sää ja aurinkokin saattaa pilkahtaa. Jos aina paistaisi aurinko, ei sitä osaisi edes arvostaa.

OP sosiaalisessa mediassa