Kulttuurialan työntekijän painajainen: ”En seuraa koronatilannetta uutisista, vaan peruuntuneista varauksista”

Jaakko Loukkola oli vain 14-vuotias, kun hän nousi ensimmäistä kertaa teatterin lavalle ja oivalsi, miten elämä voi muuttua hetkessä. Rakkaus teatteria kohtaan syttyi nopeasti sekä varoittamatta ja kuljetti miehen lopulta ammattinäyttämöille asti. Kunnes tänä keväänä esitys toisensa jälkeen alkoi peruuntua – täysin varoittamatta.

Sen piti olla vain yksi tavallinen esitys yli 200 muun joukossa. Kun Jaakko Loukkola nousi näyttelijäkollegansa Kalle Tulanderin kanssa Salon Teatteri Provinssin lavalle 14. päivä maaliskuuta esittämään Tatu ja Patu, syömään -näytelmää, ei hän osannut aavistaa, että pian kaikki tulisi muuttumaan.

– Esityksen jälkeen puhelimessani oli viesti, jossa meitä pyydettiin palauttamaan lavasteet ja muut tarvikkeet Turun Linnateatteriin. Kiertue oli päätetty keskeyttää koronaviruksen vuoksi, näyttelijä ja kulttuurialan yrittäjä Jaakko Loukkola muistelee.

Päätös oli Jaakon mielestä täysin oikea ja perusteltu, eikä kiireistä kiertue-elämää viettänyt mies pistänyt pahakseen muutaman viikon lepoa kotona perheen kanssa.

– Korona ja sen aiheuttama epätietoisuus vyöryivät elämäämme niin voimakkaasti, ettei kukaan olisi voinut varautua siihen etukäteen. Mutta se, mitä kulttuurialalla on kevään jälkeen tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, on täysin anteeksiantamatonta.

Jaakko Loukkola haluaa nostaa kulttuurialan tilanteen avoimeen keskusteluun, jotta alalle saataisiin selvät säädökset ja ohjeet poikkeusaikana toimimiseksi. Kuva: Jamina Satamo.

Jaakko Loukkola haluaa nostaa kulttuurialan tilanteen avoimeen keskusteluun, jotta alalle saataisiin selvät säädökset ja ohjeet poikkeusaikana toimimiseksi. Kuva: Jamina Satamo.

"Hakiessani opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutukseen sain kuulla muilta ihmisiltä paljon kommentteja siitä, että en tule ikinä työllistymään ja tienaamaan elantoani kulttuurialalta"

Jaakko Loukkola

Tinkimätöntä teatteria

Forssan seudulla kasvaneen ja nykyään Turussa asuvan Jaakon rakkaus teatteria kohtaan on kantanut teinivuosista läpi hänen elämänsä ja kuljettanut häntä ympäri Suomea.

– Vanhempani ovat aina kannustaneet ja tukeneet minua, mutta hakiessani opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutukseen sain kuulla muilta ihmisiltä paljon kommentteja siitä, että en tule ikinä työllistymään ja tienaamaan elantoani kulttuurialalta, Jaakko kertoo.

Tästä sisuuntuneena Jaakko etsi itselleen töitä teatterin parista jo heti opiskeluidensa alkuvaiheessa.

– Nyt kun muistelen noita aikoja, niin taisin käydä enemmän töissä, kuin koulussa. Päivät venyivät jo silloin pitkiksi, mutta en kadu mitään. Työt ja opiskelu tarjosivat kumpikin omanlaistaan oppia sekä arvokkaita verkostoja.

Näyttelemisen lisäksi Jaakko on käsikirjoittanut, ohjannut ja ollut mukana tuottamassa erilaisia produktioita. Hän työskentelee muiden tuottamissa produktioissa ja oman yrityksensä kautta.

– Teen taidetta ja teatteria enimmäkseen lapsille ja työt ovat vieneet minut myös television lastenohjelmiin. Lapset ovat aitoja sekä tinkimättömiä ja rakastan heille esiintymistä. Näyttelen kerran vuodessa myös aikuisten näytelmässä, jotta muistan, miten ihanaa lapsille esiintyminen onkaan, Jaakko naurahtaa.

Varmaa on vain epävarmuus

Monipuolisesta osaamisesta on ollut hyötyä ja Jaakolla on töitä riittänyt. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mies ei olisi stressannut töiden ja rahojen riittämisestä.

– Päinvastoin, olen ollut todella kova hermoilemaan töistä. En aiemmin osannut kieltäytyä yhdestäkään projektista, vaan haalin kaikki mahdolliset työt kalenteriini, Jaakko kertoo.

Rakkaus teatterin tekemistä kohtaan ei kuitenkaan riitä, jos jaksaminen tulee vastaan. Jaakon kohdalla näin kävi, kun hän huomasi istuvansa lumihangessa itkemässä kahden kuukauden kiertueen jälkeen.

– Muut jäivät Rovaniemelle juhlimaan viimeistä näytöstä ja itse hyppäsin junaan ehtiäkseni aamuksi Helsinkiin seuraavan projektin aloituspalaveriin. Itkin kirjaimellisesti koko matkan. Perille päästyäni tajusin olevani paikalla aivan liian aikaisin ja romahdin. Siinä hetkessä ymmärsin, että minun on ryhdyttävä huolehtimaan itsestäni paremmin.

Myös Jaakon 7-, 5- ja 3-vuotiailla lapsilla on ollut iso vaikutus miehen elämänasenteeseen.

– Voisi kuvitella, että lasten myötä stressaisin raha-asioista ja töistä entistä enemmän. Todellisuudessa he ovat tuoneet elämääni uudenlaista perspektiiviä. Ymmärrän nyt, että vähempikin riittää ja tärkeintä on viettää aikaa heidän kanssaan.

Jos sanon ihan suoraan, olen nähnyt lähipiirissäni aika kurjiakin kohtaloita. Minun on vaikea ymmärtää, miten kulttuuriala on jätetty täysin oman onnensa nojaan tämän tilanteen suhteen. Tapahtuma-alan arvo Suomessa on 2,7 miljardia euroa, joten ongelma koskettaa todella monen ihmisen elämää.

Jaakko Loukkola

Peruutuksia toisensa perään

Kun Jaakko palasi maaliskuussa Salosta kotiin perheensä luokse, hän ajatteli monen muun tavoin, että poikkeusaika ei kestä kauaa. Tilanteen pitkittyessä Jaakon yritys on kuitenkin menettänyt tuloja arviolta noin 80 000 euron edestä.

– Kalenterini on täynnä, mutta tiedän, että suurin osa keikoista peruuntuu esityspäivien lähestyessä. Sopimustemme takia en voi itse perua keikkoja, vaan päätösvalta on järjestävällä taholla, Jaakko kertoo.

Ne keikat, joita ei peruta, tuottavat järjestään tappiota Jaakon yritykselle.

– Esityksiin saa ottaa vain puolet normaalista yleisömäärästä, eikä paikalle tule aina sitäkään vähää. Kulut juoksevat silti normaalisti ja työryhmä tarvitsee palkkansa. Esitysten peruminen ja uudelleen aikatauluttaminen on myös todella työllistävää, joten teen tällä hetkellä käytännössä enemmän töitä kuin normaalisti.

Hallitsematon viestintä ja epämääräiset ohjeistukset esimerkiksi turvaväleihin liittyen eivät auta tilannetta yhtään.

– Kun aluehallintovirasto tiedotti vahingossa kokoontumisrajoitusten kiristyvän ja olevan 50 todellisen 500 sijaan, istuin kaksi tuntia autossa moottoritien varressa vastaamassa puhelimeen. Minun ei tarvitse seurata koronatilanteen kehittymistä uutisista, sillä tiedän sen muutenkin peruuntuneista varauksista.

Jaakko Loukkola ja Isa-Eerika Lehto Mysteeri maatilalla -näytelmän pyörteissä. Kuva: Kalle Tulander.

Jaakko Loukkola ja Isa-Eerika Lehto Mysteeri maatilalla -näytelmän pyörteissä. Kuva: Kalle Tulander.

Kuka pelastaisi kulttuurialan?

Kaikesta huolimatta Jaakko kokee silti olevansa etuoikeutetussa asemassa moniin alalla työskenteleviin ystäviinsä nähden.

– En ole täysin riippuvainen näyttelemisestä, vaan olen saanut tehdä esimerkiksi käsikirjoitus, radio- ja televisiotöitä. Vaimoni työskentelee onneksi eri alalla, mikä on helpottanut perheemme pärjäämistä, Jaakko sanoo.

Monet kulttuurialalla työskentelevät ovat tällä hetkellä työttöminä ja heidän mielenterveytensä on kärsinyt pahoin.

– Jos sanon ihan suoraan, olen nähnyt lähipiirissäni aika kurjiakin kohtaloita. Minun on vaikea ymmärtää, miten kulttuuriala on jätetty täysin oman onnensa nojaan tämän tilanteen suhteen. Tapahtuma-alan arvo Suomessa on 2,7 miljardia euroa, joten ongelma koskettaa todella monen ihmisen elämää.

Nykyisessä tilanteessa Jaakko näkee vain kaksi vaihtoehtoa.

– Toivon, että markkinoille saadaan rokote, joka tehoaa koronaa vastaan ja sen kerrannaisvaikutukset poistuvat pikkuhiljaa. Toinen vaihtoehto on, että päättäjät kantavat vastuunsa ja tekevät selkeän päätöksen tapahtumien järjestämisen suhteen sekä laativat täsmälliset ohjeistukset. Siihen asti emme voi tehdä muuta, kuin jaksaa, Jaakko sanoo.

OP sosiaalisessa mediassa