Nyt kun saunat ovat uudiskohteissa enemmän sääntö kuin poikkeus, on hyvä muistaa, että ei siitä niin kauaa ole kun käytiin pääasiassa yleisissä saunoissa tai taloyhtiön saunassa.

Tutkin porilaista yleistä saunakulttuuria ja huomasin, että itse OPn Kotoisan tuleva emäntä Sanna Kuusikari on kirjoittanut aiheesta gradunsa. Mikä tuuri! Sannalta sain paljon arvokasta tietoa haastattelemalla häntä.

Ennen vanhaan saunat olivat erillisissä rakennuksissa. Onko syy nähdäksesi ollut rakennustekninen vai paloturvallinen?

– Luultavasti sekä että. Maatalousyhteisöissä saunat olivat usein erillään pihapiiristä, mutta asialla ei luultavasti ollut tekemistä säädyllisyyden kanssa. Perhekunnat nukkuivat vieri vieritysten samoissa tuvissa, joten alastomuutta näki muutenkin kuin saunan lavolla. Uskoisin, että yksi syy on paloturvallisuus. Tulenherkkinä rakennuksina saunat saattoivat syttyä helposti ja samalla ne olisivat sytyttäneet muunkin rakennuskannan ympäriltään. Pitkään rakennuksissa käytettiin tulenherkkiä katteita ja jos tuuli kuljetti kipinöitä viereiseen rakennukseen, niin tuli levisi helposti.

– Toisaalta saunoissa muhi kosteus. Erityisesti Hygieniaviranomaiset 1800-luvun lopulla kiinnittivät huomiota siihen, että likavedet saattoivat jäädä lattialle virumaan pitkäksi aikaa. Vesi ja kosteus tietenkin aiheuttivat sen, että erityisesti alimmat hirret olivat rakennuksissa kovilla, vaikka jonkinlaisia aukkoja veden pois valumiselle olikin.

Yleiset saunat ymmärtääkseni ovat olleet kaupunkilainen ilmiö, ei niinkään maaseudulla?

– Yleisiä saunoja oli lähinnä kaupungeissa ja niiden määrän kasvu liittyy erityisesti teollistumiseen ja kaupungistumiseen. Vanhat ammatit katosivat samalla, kun uusia teollisuustyöpaikkoja alkoi syntyä 1860-luvulla. Samalla kaupunkiin tarvittiin palveluita uusille kaupunkilaisille. Saunan pitäminen oli yksi ammatti, samoin kuin siivoaja, ruokalan pitäjä jne.

– Maaseudulla saunat olivat sillä tavalla erilaisia, että saunassa kävijät kuuluivat yleensä samaan yhteisöön tai ruokakuntaan. Kaupungin yleiset saunat sen sijaan ovat syntyneet pesupaikan kysynnän myötä ja ne ovat olleet avoinna kaikille maksua vastaan.

Mitä muita palveluita näissä saunoissa tarjottiin?

– Toisen maailmansodan jälkeen saunoissa saattoi olla kampauspalveluja kuten Koskenlumen saunassa kuudennessa osassa (Kalevanpuiston varrella) tai pesulapalveluita. Saattaa olla, ja luultavaakin on, että 1950-luvulla saunoissa vielä kupattiinkin, mutta uskoisin, että kuppari kävi saunassa vain tiettyinä viikonpäivinä. Kaikki saunat eivät 1800-luvullakaan tarjonneet kuppausta. Saunoissa oli myös saunapassareita eli pesijättäriä ja saunapiikoja, jotka pesivät asiakkaat. Aiemmin eri sukupuolet olivat käyneet yhdessä saunassa ja vaimot pesseet miesten selän. Kun sekasaunat kiellettiin, oli saunapiikojen työnä pestä asiakkaan selkä maksua vastaan.

Koska viimeiset yleiset saunat Porissa lopettivat toimintansa? Oliko syy yleisten saunojen katoamiseen saunojen tullessa uusien kotien vakiovarusteeksi?

– Viimeiset yleiset saunat Porissa toimivat kuudennessa osassa ja muistaakseni Kalevan sauna lopetti toimintansa 1980-luvulla. Toisaalta Pihlavan tehdasyhdyskunnassa saunottiin vielä pitkään yleisessä saunassa ja minulla on käsitys, että siellä olisi edelleen yleinen sauna.

– Saunojen katoamiseen vaikutti moni seikka: yleinen elintaso nousi ja elämisen tapa muuttui yhteisöllisestä yksityiseen, elämä muuttui perhekeskeisemmäksi. Monet perheet rakensivat kaupungin laidalle rintamamiestalon ja pihaan tai kellariin saunan ja kävivät siellä silloin, kun perheelle parhaiten sopi - ei tarvinnut varata perhesaunaa yleisestä saunasta tai käydä naisten tai miesten vuorolla pesulla. Huolimatta myös siitä, että yleistä saunaa pidetään nykyään yhteisöllisenä, niin ennen saunoissa kävivät kaikki eivätkä saunat olleet ehkä kovin hygieenisia. Osalla ihmisistä saattoi olla syöpäläisiä vaatteissa ja ne levisivät pukuhuoneissa.

Nykyään yleisiä saunoja on harvassa verrattuna aikaan 100v sitten. Uusia tulokkaita on mm. Löyly Helsingissä. Suomen vanhin edelleen toiminnassa olevista yleisistä saunoista on Rajaportin sauna Tampereella. Mikä on sinun näkemyksesi yleisten saunojen maineesta ja asemasta nykyään? Näin maallikkona ajattelen, että ennen se yleinen sauna on ollut ihan rutiini arkisessa elämässä, koska sitä omaa ei ole ollut. Nykyään ehkä enemmän fiilistelyä ja nostalgiaa.

– Nykyään yleiset saunat ovat varmaankin enemmän sitä fiilistelyä. Yritetään myös ehkä tavoittaa jotain, mitä ei enää ole, eli kyse on myös jossain määrin nostalgiasta. Yleisillä saunoilla tuskin enää on kovin huonoa mainetta ainakaan nuoremman polven keskuudessa, tosin viime vuonna taisi olla se kohu, jossa yleisessä saunassa Helsingissä kävi tirkistelijä. Tirkistelijä saatiin kuitenkin kiinni. Tirkistelijöitä yleisissä saunoissa oli aiemminkin, mutta yleensä häiriköt laitettiin yhteisön toimesta ruotuun. Saunassa käymiseen liittyivät aiemmin tietyt sosiaaliset normit, kirjoittamattomat säännöt, joiden mukaan ihmiset osasivat toimia.

– Nämä uudet yleiset saunat ovat kuitenkin aika erilaisia kuin ne saunat, joissa vielä 1950-luvulla saunottiin. Tilat, saunamaksut ja yhteisö ovat aivan erilaisia. Nykyään yleinen sauna on ennemmin elämys, kuin pakollisen tarpeen sanelema viikoittaisen peseytymisen paikka, Sanna Kuusikari vielä lopuksi toteaa.

Lopuksi

Saunominen on kiinteä osa suomalaista kulttuuria. Aikojen saatossa sekin muuttaa hiukan muotoaan, mutta perusajatus säilyy. Toivotankin kaikki lukijat tervetulleeksi asuntomessuille tutustumaan moderniin pihasaunaan.

Marko Jylli

@jyllinpoika

Kirjoittaja on nostalgianälkäinen suora satakuntalainen ja saunomisen ystävä joka on kesällä tavattavissa OPn messuosastolla.

​

​

​

​

​