"Töissä kuuluu olla kivaa" - työniloa etsimässä!

Riina Kruut
Riina Kruut

Iloitsen kauniista maailmasta ja juhlan tunnusta oman arjen keskellä! Työpäiväni vietän OP Helsingissä, Vallilan konttorilla sekä puuhastelen digisuurlähettiläänä. Tärkeää minulle työssäni on yhteistyö, luovuus, haasteet ja hyvät kokemukset jotka kantavat hedelmää. Bloggaan pankkielämän arjen huipuista ja haasteista, sekä pysyn ikuisena optimistina.

Työnilon syntyminen vaatii jokaisen panosta. Raskas työ vaatii raskaat huvit -lausahdus voidaan kai mieltää monellakin tapaa, mutta miksei esimerkiksi niin, että mitä raskaampi työ, sitä hauskempaa työmaalla kuuluu olla?

Riina Kruut
Riina Kruut

Iloitsen kauniista maailmasta ja juhlan tunnusta oman arjen keskellä! Työpäiväni vietän OP Helsingissä, Vallilan konttorilla sekä puuhastelen digisuurlähettiläänä. Tärkeää minulle työssäni on yhteistyö, luovuus, haasteet ja hyvät kokemukset jotka kantavat hedelmää. Bloggaan pankkielämän arjen huipuista ja haasteista, sekä pysyn ikuisena optimistina.

Itsestäänselvä, mutta huomionarvoinen seikka - Töissä saa olla kivaa!

Mielestäni töissä oikeastaan kuuluu olla kivaa. Luonnollisesti kiva mielletään viihdyttäväksi, hauskaksi ja täten myös vähemmän kuormittavaksi. Raskas työ vaatii raskaat huvit -lausahdus voidaan kai mieltää monellakin tapaa, mutta miksei esimerkiksi niin, että mitä raskaampi työ, sitä hauskempaa työmaalla kuuluu olla? Työn vaativuudesta huolimatta edellä mainitut asiat eivät ole se kuuluisa mission impossible.

Työnilon alku ja juuri kumpuaa kukoistavasta työyhteisöstä. Avainasemassa ovat yhteisön sisäinen ymmärrys ja tuki, aito ilo toisen onnistumisesta sekä esimiehen kannustus osallistuvaan ja avoimeen johtajuuteen. Asiat kuulostavat isoilta kokonaisuuksilta ja ovat kuitenkin vain osa täydellisesti toimivaa ikiliikkujaa, joka rakentuu useasta erilaisesta tarpeesta, persoonasta ja elämäntarinasta.

Olemme jokainen olleet aamupalaverissa, jossa palaverin päätteeksi valitaan tiimin kesken 3-5 yhdessä sovittavaa asiaa. Nämä ovat monesti myynnillisiä, tavoitesidonnaisia tai ihan maksimissaan lentäviä lupauksia hyvän yhteishengen ylläpitämisestä.

Mitä jos seuraavassa palaverissa kokeilisitte jotakin seuraavista ajatuksista yhdessä sovittaviksi?

1 - Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Omat mielipiteet sanotaan ääneen, ja kehitysehdotuksia viedään eteenpäin. Tällainen vuorovaikutus voi ison yhtiön sisällä poikia todellista idearikkautta puolin ja toisin. Vaikuttamisen mahdollisuus kehittää myös työntekijää itseään ja voi avata uusia ovia urapolulla.

2 - Keskustellaan työn mielekkyydestä. Voisiko jotakin tehdä toisin? Onko työympäristö ergonominen ja muuten työskentelyä tukeva ja viihtyisä? Onko yhteisvastuulliset asiat jaettu tasan kaikkien kesken? Kaivataanko työtehtäviin haasteita, vai onko nykyisiä kasaantunut liikaa? Kaikkiin kysymysmerkkiä edeltäviin lauseisiin ei välttämättä saada vastausta heti, mutta keskustelun avaus on tärkeää. Työntekijäkokemus sekä tehokkuus paranevat, kun työntekijä kokee voivansa keskittyä ja kokee saavansa asioita aikaiseksi työajan puitteissa.

3 - Itseohjautuvuus ja Itsenäinen opiskelu. Työmarkkinakelpoisuuden ylläpitäminen ja itsensä kehittäminen. Nykyorganisaatioissa on kehitetty jo monta kuvaavaa sanaa sille, että vastuu uusien asioiden haltuun ottamisesta siirtyy työntekijälle itselleen. Digitaalisuus ja tiedonlähteiden moninkertaistuminen siirtää ohjaimet työntekijän hyppysiin. Ei ole turhanpäiväistä, että itsensä kehittämistä painotetaan, mutta itseohjautuvuuteen kannustamisen lisäksi sille pitäisi antaa myös riittävästi aikaa.

4 - Tehdään yhdessä muutakin kuin töitä. Työkavereita nähdään keskimäärin 8 tuntia päivässä. Ei olisi pahitteeksi, jos tittelin ja istumapaikan lisäksi tietäisit esimerkiksi työkaverisi lemmikin nimen, mahdolliset kahvitottumukset ja sen, pitääkö hän enemmän joulusta vai pääsiäisestä. Jokainen työyhteisön jäsen kokee tällä tavoin olevansa osa tiiviimpää ja eheämpää yhteisöä, kun saa olla siinä omana, tärkeänä itsenään.

Luin aihetta sivuten muutaman artikkelin ja kaksi kirjaa aiemmin talvella ja innostuin työnilosta aihealueena. Tekstissä mainitsemani asiat koin itse tärkeimmiksi ja ne ovat aihealueen ympärillä tekemäni pohdintatyön tulos. Vakuuttuneena työnilon merkityksestä pyrin itse omassa yhteisössäni ylläpitämään kyseisiä asioita. Kokonaisuuteen ei kuitenkaan voi yksin vaikuttaa, joten haastan kaikki ihmiset erilaisista ympäristöistä ja erilaisista työyhteisöistä mukaan! Tehdään työnilosta kantava voima ja jokaisen organisaation kulmakivi.

Lue myös: Saako töissä olla kivaa? Työpsykologi: ”Työpäivä ei saa olla selkänahasta pois”

OP sosiaalisessa mediassa