Aktiivisuusrannekkeet ovat jo pidemmän aikaa olleet varsin suosittuja. Itse kuvittelin, että en sellaista tarvitse. Olenhan aktiivinen ja liikkuva ihminen.

Pankkityö on enemmän tai vähemmän istumista ja tietokoneen naputtelua. Normaalina arkipäivänä pyöräilen työmatkoja noin kuusi kilometriä. Luulin tämän olevan jonkin tasoinen ”suoritus” ja huolehtivan päivittäisestä aktiivisuudesta.

Toisin kävi. Normaalin arkipäivän aktiivisuus oli noin kolmanneksen tavoitetasosta. Säälittävää. Ei mahda minkään. Lenkkarit jalkaan ja raivoisa puolituntinen lenkki.

Huomaan olevani passiivinen konttorirotta tai sohvaperuna, jos en varta vasten lähde liikkumaan. Sykemittari tärisee tämän tästä ja ilmoittaa: ”Aika lähteä liikkeelle!”.

​

Nyt kun illuusio aktiivisesta arjesta on rapistunut, sitä on helppo lähteä korjaamaan. Keinot ovat vanhat tutut: autolla vai jalan, hissi vai portaat ja niin edelleen. Omalla kohdallani passiivisuuteni tiedostamiseen vaadittiin näköjään uusi lelu ranteeseen.

On tärkeä tiedostaa, miten rakennat oman arkesi ja millaisia valintoja teet. Helposti valitsee vaivattomimman vaihtoehdon ajattelematta sen vaikutusta kokonaisuuteen.

Millä tavalla sinä vältät passiivisuuden tai paremminkin, miten ylläpidät aktiivisuuttasi?

​