Heti alkuunsa jokainen juhlija vaihtoi ostamansa festarilipun Pivo -maksurannekkeeseen, joka toimi viikonlopun ajan sisäänpääsylippuna sekä maksuvälineenä. Rahaa rannekkeeseen pääsi lataamaan jo ennen festareita ja näin toimin minäkin: 30 minuutin sovellussekoilujen jälkeen pystyin taputtamaan itseäni; onnistuihan se! Joku kehaisi selvinneensä kymmenessä minuutissa, noh kaikilla on ne omat vahvuutensa. Rahan lataus rannekkeisiin onnistui myös festareiden aikana, jos ja kun budjetti oli alimitoitettu. Itselläni raha siirtyi Pivon kautta rannekkeeseen moitteetta, mutta kaverilla siirto kesti reilun tunnin. Tämä on pitkä aika odottaa, jos janottaa. Itse maksutapahtuma sujui nopeasti ja kassoilla pystyi helposti tarkistamaan, paljonko rannekkeessa oli vielä maksuvaraa.

Kysyin eräältä myyjältä, miten maksuranneke eroaa kortin lähimaksuominaisuudesta kassatyöskentelyn näkökulmasta. Eroa ei löytynyt, mutta kumpikin tapa sai kiitosta; ilman käteisen käyttöä tai tunnusluvun näppäilyä palvelutilanne nopeutuu huomattavasti. Turvallisuus myös lisääntyy, kun tunnuslukua ei tarvitse näppäillä eikä tippuneita seteleitä keräillä lattioilta.

Tässä(kin) asiassa tunnustan olleeni muutosvastarinnassa; mitä järkeä on maksurannekkeissa? Samaa mietittiin, kun kortteihin ilmestyi lähimaksuominaisuus. Nykyään ihmiset eivät halua siitä enää luopua. Uskon maksurannekkeille käyvän samoin: ne tulevat yleistymään ja ottamaan paikkansa muuallakin, kuin Blockfesteillä.