Kell’ onni on, se onnen näyttäköön!

Oulun Osuuspankissa työskentelevä Emilia Attias teki oman #Hiiop-vapaaehtoispäivänsä alkukesästä. Tässä hänen mietteitään.

Kuva yllä: Emilia Attias (vas.) ja Jutta Halonen säteilivät kilpaa auringon kanssa vapaaehtoispäivänään.

"Sain mahdollisuuden käyttää tänä vuonna yhden työpäivän vapaaehtoistyöhön ja hyväntekeväisyyteen. Tämä liittyy OPn Hiiop - 100 vuotta vapaaehtoistyötä -kampanjaan, jonka tavoitteena on tarjota 100 henkilötyövuotta vapaaehtoistyötä Suomen juhlavuotena. Mitä minä oikein keksisin??

Kun oma työnantaja antaa näin ison kädenojennuksen satavuotiaan Suomen ja vapaaehtoistyön hyväksi, siihen ei voi olla tarttumatta. Ongelmiahan siitä tuli heti, kun hyviä hyväntekeväisyyskohteita olisi niin paljon enkä minä osaa valita edes ravintola-annosta vaihtamatta sitä vähintään viittä kertaa ennen tarjoilijan tuloa. Menisinkö eläinrakkaana hoivaamaan hyljättyjä kissoja löytöeläinkotiin, lapsirakkaana päiväksi päiväkotiin vai kielitaitoisena kotouttamaan maahanmuuttajia vastaanottokeskukseen? Kun on tällainen stressaaja, niin tästäkin voi tehdä itselleen ongelman, vaikkakin tässä tapauksessa positiivisen.

Onneksi olin paikalla eräässä aamupalaverissamme, jossa pankinjohtajamme vihjaisi, että tänäkin vuonna Caritas-säätiö, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Kehitysvammaisten tuki ry sekä Nuorten Ystävät järjestävät kehitysvammaisten oman kesäjuhlan. Siihen kaivattiin vapaaehtoisia työntekijöitä eri tehtäviin. Tämä olisi niin minun juttuni: pääsisin mukaan auttamaan, luomaan elämystä ja nauttimaan kehitysvammaisten aidosta ilosta.

Ei muuta kuin paras työkaveri kimppaan ja ilmoittautumaan. Samalla mietin, meneekö tämä hyväntekeväisyyden kategoriaan lainkaan, kun sain jo pelkästä ajatuksesta niin paljon iloa itselleni. Mutta näinhän se on, että jaettu ilo on moninkertainen, ja aioin omistaa vapaaehtoistyöpäiväni juurikin sille ilon jakamiselle.

Työtehtäväksi meille tuli jäätelökioskin pito. Kaiken muun hyvän lisäksi pääsin siis kokeilemaan lapsuuteni unelmakesäduunia. Ennakkoon minua vähän jännitti käteisen rahan käsittely. Se, että on päivätyössä pankissa, ei nimittäin nykypäivänä todellakaan tarkoita sitä, että tarvitsisi edes nähdä enää käteistä rahaa, saati sitten laskea vaihtorahoja. Toiveissa kuitenkin oli, että kassatyö palautuisi muistiin samoin kuin pyörällä ajo, horjuen mutta varmasti. Muuten odotin mukavaa tapahtumaa, aurinkoista ilmaa ja iloisia ihmisiä.

Hiiop-päivämme valkenikin aurinkoisena ja lämpimänä, ilman tietoakaan räntäsateista, jotka olivat hemmotelleet Oulua vielä viikkoa aiemmin. Päivämme alkoi lyhyellä turvallisuusperehdytyksellä ja pelastussuunnitelman läpikäymisellä. Sen jälkeen pääsimme tutustumaan jäätelönmyyntipisteeseemme ja vähän myös muihin talkoolaisiin.

Tapahtuman alettua kiirettä sitten pitikin, kun jäätelö teki kauppansa. Pakastearkku tyhjeni ja kassa-arkku täyttyi. Asiakaskuntamme oli poikkeuksellisen iloista, kohteliasta ja vilpittömän onnellista. Jonottaminen tai oman lempimaun loppuminen ei kääntänyt suupieliä alaspäin vaan iloisesti otettiin vastaan uusi suosikkimaku loppuneen tilalle. Se kolikoiden käsittelykin tuli jostain syvältä selkärangasta eikä aiheuttanut ennakkoon pelättyä paniikkia.

Vaikka taukoja ei juuri ehtinyt pitämään niin juhlan ja vapaaehtoistyöpäivän päätyttyä olo oli seisomisesta kipeistä jaloista huolimatta ainoastaan virkistynyt ja iloinen. Siksipä laitoimmekin ehdottomasti korvan taakse järjestävän tahon tervetulotoivotuksen ensi vuoden juhliinkin vapaaehtoistyöntekijäksi.

Mitä hyötyä vapaaehtoistyöstäni oli ja opinko jotain?

Toivottavasti ainakin olimme järjestäjille ihan oikeasti avuksi. Toivottavasti minun ja työkaverini hyväntuulisuus ja muutaman sanan vaihtaminen jokaisen jäätelönostajan kanssa olivat merkityksellisiä myös asiakkaillemme. Minusta oli ainakin mahtavaa kuulla asiakkaiden ilahtuneita kertomuksia kohtaamisista Oulun Kärppien pelaajien kanssa tai bussimatkasta Kalajoelta asti Ouluun. Joku taas kertoi muuttaneensa juuri uuteen omaan asuntoon ja toinen työpäivästään. Keskustelut koskivat siis aika tavallisia asioita ja kuulumisia, mutta aika erilaisella asenteella kuin ns. ei-kehitysvammaisten suusta. Aivan varmasti opin ainakin sen, että monesti voisin olla onnellisempi vähemmästä. Voisin myös aivan avoimesti riemuita niistä pienistä iloista enkä ajatella, että kellä onni on, se onnen kätkeköön - vain koska pelkään, mitä muut sanovat.

Minulla heräsi myös pieni ajatus siitä, että löytyisiköhän tästä omien, puolison sekä lasten harrastusten täyttämästä arjesta kuitenkin edes muutama tunti silloin tällöin vielä lisäksi vapaaehtoistöihin. Kohteita ainakin löytyisi vaikka millä mitalla. Ja olisi se tämän kokemuksen perusteella sen arvoista!"

Hiiop100.fi on osa OPn lahjaa satavuotiaalle Suomelle. Tavoitteena on kerryttää vuoden 2017 aikana sata vuotta vapaaehtoistyötä, ja siihen tarvitaan jokaista suomalaista. Juhlavuoden aikana jokainen OPn työntekijä saa tehdä päivän vapaaehtoisena työajallaan. Löydä sinäkin oma tapasi toimia vapaaehtoisena osoitteesta hiiop100.fi.

Hiiop! Miten mukaan?

OP sosiaalisessa mediassa